Wilma Murto uskaltaa uudistua – hyppää ilman tekniikkavalmentajaa ja haastaa koko urheilumaailman
Kun suurin osa suomalaisista urheilufaneista kiinnitti huomionsa uutiseen, että keihäskonkari Tero Pitkämäki liittyy Wilma Murron tiimiin, jäi vähemmälle huomiolle varsinainen uutispommi: Murto aikoo jatkossa hypätä ilman tekniikkavalmentajaa.
Jos olet koskaan vilkaissut seiväshyppyä vaikka televisiosta, tiedät jo, ettei kyse ole pelkästään juoksusta ja pomppimisesta. Laji on kuin baletin ja fysiikan välinen tanssi, jossa jokaisella askeleella ja käsien liikkeellä on merkitystä. Aiemmin Murto on nojannut pitkälti valmentaja Jarno Koivuseen. Heidän yhteistyönsä päättyi keväällä 2025, mikä synnytti spekulaatiota seuraajasta.
Mutta vastausta ei tullut – ei nimittäin ketään. Murto ilmoitti ottavansa jatkossa ohjat täysin omiin käsiinsä. Kyse ei ole pakon sanelema ratkaisu vaan tietoinen valinta. Se on harvinaista, jopa huipputasolla.
Harvinaisella polulla
Vain muutama huippuhyppääjä on toiminut ilman teknistä valmentajaa. Esimerkiksi Sveitsin Angelica Moser ja Uuden-Seelannin Eliza McCartney ovat hypänneet ilman jatkuvaa ohjausta, mutta lähinnä olosuhteiden pakosta.
Murron ratkaisu on sen sijaan strateginen ja pysyvä. Se herättää sekä ihailua että huolta:
- Voiko olympiatasolla todella menestyä ilman päivittäistä teknistä palautetta?
- Entä jos virheet jäävät huomaamatta?
- Onko kyseessä mestarillinen itseluottamus vai uhkarohkeus?
Vaikka Pitkämäen rooli Murron tiimissä herätti ensimmäisenä kiinnostusta, hänen osallistumisensa on melko rajattua. Hän ei ole mukana arjen treeneissä, vaan toimii ennemminkin kokeneena taustavaikuttajana.
Ajoitus ei ole ihanteellinen
Murto kävi kesällä polvileikkauksessa, joka ajoittui hankalaan ajankohtaan: keskelle kautta, jolloin huiput tavallisesti hioisivat teknisiä yksityiskohtia. Tämä korostaa päätöksen riskialttiutta. Ilman valmentajaa on entistäkin tärkeämpää, että omat tuntemukset ja itsereflektio ovat kohdallaan.
Voiko kaikki kuitenkin onnistua?
Toisaalta, entä jos Murto on oikeassa? Jos hänen lähestymistapansa toimii, hän ei ainoastaan kulje omaa tietään, vaan saattaa jopa haastaa koko valmennusjärjestelmän rakenteet.
- Hän toimii esimerkkinä itseohjautuvuudesta.
- Hän osoittaa luottamusta omaan kehoonsa ja tuntemuksiinsa.
- Hän määrittelee uudelleen, mitä huipputason valmennus voi tarkoittaa.
Polku on kapea ja haastava, mutta edelläkävijyys harvoin syntyy mukavuusalueella. Maailmassa, jossa pienetkin yksityiskohdat voivat ratkaista sijoituksen – tämä päätös voi kääntyä joko voitoksi… tai tappioksi.
Toistaiseksi Murto jatkaa kirjoittamaan omaa tarinaansa suomalaisen urheilun sivuilla. Tarinaa, joka on rohkea, erikoislaatuinen – ja hyvin suomalainen.
Ja ehkä juuri siksi se kiinnostaa meitä niin paljon.
🗯 Mitä mieltä sinä olet? Onko Wilma Murron päätös nerokas oivallus vai turhaa riskinottoa? Kommentoi alle – keskustelu on vasta alussa.