Auroraliiga murroksessa Naisten jääkiekko etsii suuntaa maksullisuuden ja ammattilaisuuden välillä

Suomalainen naisten jääkiekko on jälleen käännekohdassa. Auroraliiga, naisten pääsarja, on ottanut käyttöön uuden lisenssijärjestelmän, joka ravistelee seurojen päivittäistä arkea ja pelaajien todellisuutta. Paperilla tämä kuulostaa selvältä harppaukselta kohti ammattimaisuutta: pakolliset terveystarkastukset, korkeasti koulutetut valmentajat, kovemmat vaatimukset junioreille ja kotihalleille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puolivillainen toiminta ei enää riitä.

Mutta samalla syntyy ristiriita: vaikka tavoitteena on rakentaa ammattimaista liigaa, osa pelaajista joutuu nyt maksamaan saadakseen pelata. Tämä herättää kysymyksen, milloin naisten kiekkounelma muuttuu aidosti kestävien rakenteiden tueksi.

Maksullinen unelma

Vielä viime kaudella esimerkiksi HIFK ja HPK pystyivät pelaamaan ilman pelaajille koituvia maksuja. Nykyisin jopa näiden seurojen riveissä osa pelaajista joutuu maksajiksi. HIFK:n kapteeni, ranskalaistaustainen Athéna Locatelli, koki viime keväällä, mitä epävarmuus tarkoittaa, kun HIFK:n liigalisenssi oli vaarassa. Lopulta paikka säilyi, mutta samalla pelaajille jäi mieliin kevät täynnä kysymysmerkkejä.

Ranskalainen sydän Helsingissä

Locatelli tuli Helsinkiin kuusi vuotta sitten ilman suunnitelmaa jäädä pysyvästi. Nyt hän on osa HIFK:n identiteettiä ja koko Auroraliigan kasvot. Hän kertoo löytäneensä Suomesta jotain sellaista, jota ei kotimaastaan Ranskasta saa: rauhaa, rehellisyyttä ja joukkuehengen, joka tekee jäähalleista kodin. Samalla on selvää, että ilman sponsoreita ja tukijoita yhä useampi pelaaja joutuisi miettimään jatkoaan tarkemmin.

Seurojen taisto ja yhteinen tulevaisuus

Auroraliigan johtaja Henni Laaksonen myöntää, että uudistus on vaikea – mutta välttämätön. Vaatimukset tekevät rakenteista yhdenmukaisempia, ja tulevaisuuden tavoitteena on kansainvälisesti kilpailukykyinen sarja. Prosessi pakottaa kuitenkin seurat vaikeisiin päätöksiin. Esimerkiksi Espoon Kiekko-Espo saattaa joutua jättämään rakkaan Tapiola 2 -hallinsa suuremman areenan tieltä, vaikka juuri pienempi areena on ollut kannattajien suosikki.

• Vuosittaiset terveystarkastukset
• Päävalmentajilta 3-tason koulutus
• Junioriyhteistyövelvoitteet
• Halleilta tekniset vaatimukset, kuten reaaliaikainen dataseuranta

Pelaajien ääni

HPK:n kapteeni Heta Seikkula on ottanut maksullisuuden vastaan rauhallisesti. Hänelle avoimuus seuran taloudellisesta tilanteesta auttaa hyväksymään maksut osaksi arkea. Silti kaikki tietävät, ettei tämänkaltainen ratkaisu voi olla pysyvä. Toiveissa on, että jonain päivänä naisten jääkiekko Suomessa on sekä maksutonta pelaajille että täysimittaisesti ammattimaista.

Mitä seuraavaksi?

Laaksosen mukaan nykyinen vaihe on väliaikainen. Pitkällä tähtäimellä sarjan on tarkoitus nousta ammattilaisuudeksi, jossa pelaajat eivät maksa harrastaakseen, vaan ansaitsevat jäällä. Samalla on kuitenkin selvää, etteivät kaikki seurat välttämättä selviä kiristyvistä vaatimuksista. Tämä voi muuttaa koko liigan rakenteita – mutta myös avata uusia paikkoja kunnianhimoisille seuroille, jotka uskaltavat rakentaa kestävälle pohjalle.

Kauden tunnelma

Tällä hetkellä Auroraliiga elää välitilassa. Pelaajat maksavat lisälaskuja ja sitoutuvat epävarmuudesta huolimatta rakastamaansa peliin. Locatellin tarina muistuttaa, että kiekossa raha ei ole ainoa mittari. Usein se syvin syy pelata löytyy yhteisöllisyydestä ja rakkaudesta lajiin – vaikka se tällä hetkellä tarkoittaisikin lisäkustannuksia.

👉 Suurin kysymys on nyt tämä: rakentaako uusi järjestelmä kestävän tulevaisuuden vai menettääkö suomalainen naiskiekko osan lahjakkuuksistaan hinnan vuoksi?