Sami Vatanen palaa JYPiin – voiko kokenut tähtipuolustaja nostaa jyväskyläläiset takaisin Liigan huipulle

Kun Sami Vatanen viimeksi pukeutui JYPin paitaan keväällä 2012, Jyväskylässä juhlittiin mestaruutta. Nuori puolustaja loisti kirkkaana lupauksena, ja ura vei pian NHL:n valokeilaan aina Anaheim Duckseista New Jerseyyn ja Dallasiin asti. Neljän Sveitsin kauden jälkeen 34-vuotias palasi nyt takaisin kotiin – valmiina päättämään uransa seurassa, josta kaikki alkoi.

”Haluan voittaa”

Vatanen ei tullut Jyväskylään nostalgiapaloissaan. Hän allekirjoitti sopimuksen kevääseen 2027 asti eli loppu-uran mittaisen diilin. Hän sanoo syyn suoraan: nälkä menestyä ei ole kadonnut. Samalla paluu kotiin tarjoaa vakautta myös perheelle.

JYPillä kurssi hukassa

JYPin 2010-luvun huippuvuodet ovat kaukana. Viimeiset kaudet ovat olleet kivikkoisia, valmentajat vaihtuneet ja sijoitus useimmiten sarjan häntäpäässä. Vatanen ei halua kuitenkaan vain täyttää kokeneen johtajan paikkaa – hän tähtää oikeaan nousuun. Päävalmentaja Petri Matikainen vakuuttaa, että Vatanen tulee olemaan sekä pelillinen liideri että kopin suunnannäyttäjä.

Johtamista teoilla

Vaikka Vatanen tunnetaan taitavana kiekollisena puolustajana, hän korostaa toista asiaa vielä enemmän – asennetta. Hän ei ole äänekäs kapteeni, vaan johtaa teoillaan. Juuri sellaista pelaajaa Jyväskylässä nyt tarvitaan.

Katse myös Leijoniin

Kotiseuran nostaminen on tärkeintä, mutta maajoukkuekutsua Vatanen ei sulje pois. Hän oli mukana Leijonien huimassa ”tuplassa” Pekingin olympiavoiton ja Tampereen MM-kullan myötä 2022. Milanon olympialaiset 2026 houkuttelevat – etenkin jos NHL-tähdet palaavat mukaan.

Kun kiekko loppuu, maila vaihtuu

Jääkiekon jälkeen Vatanen ei jää tyhjän päälle. Hän on kova golfaaja, tasoituksella alle yhden, ja on ehtinyt pelata jopa Augusta Nationalin legendaarisella kentällä. Golf tarjoaa jatkossa saman kilpailuvietin mutta ilman jääkiekon ruumiillista kuormitusta.

Suurta merkitystä koko kaupungille

Vatasen paluu ei ole vain iso urheilullinen vahvistus, vaan yksi JYPin merkittävimmistä imagoteoista. Olympiavoittaja ja NHL-konkari, joka on myös oman seuran kasvatti, sytyttää toivon uudesta noususta. Samalla hän tarjoaa arvokasta esimerkkiä ja oppia seuran nuorille.

Viimeinen luku uralle?

Sami Vatanen ei ole nuoren lupauksen roolissa vaan kokeneena tähtenä, jolla on lähes 500 NHL-peliä takanaan. Nyt edessä voi olla uran haastavin mutta palkitsevin tavoite: nostaa JYP uudelleen Liigan huipulle. Ja ehkä, juuri ehkä, neljän vuoden sisällä Jyväskylässä saatetaan jälleen juhlia kultaa.

Mitä ajattelet – pystyykö Sami Vatanen johdattamaan JYPin takaisin mestaruustaisteluun?

• Onko paluu enemmän symbolinen vai urheilullinen käänne?
• Kuinka paljon JYPin nuoret pelaajat hyötyvät hänen esimerkistään?
• Voisiko hän päättää uransa olympialaisissa ja kotikaupungin mestaruuteen?

Huuhkajien taistelu Oslossa: Haalandin pilkku ratkaisi mutta Adam Marhievin rohkea debyytti antoi toivoa tulevaisuuteen

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue palasi Oslosta niukalla 0–1-tappiolla, mutta jäi kentälle muutakin kuin pelkkä häviön maku. Vaikka Erling Haaland ratkaisi ottelun rangaistuspotkusta jo avausjaksolla, toisella puoliajalla nähtiin välähdyksiä, jotka kertovat tulevaisuuden mahdollisuuksista. Yksi nimi nousi kirkkaimpana esiin: Adam Marhiev, joka teki ensiesiintymisensä Huuhkajissa rohkealla otteella.

Haalandin varjo ensimmäisellä puoliskolla

Norjan ykkösmiehitys pisti Suomen heti ahtaalle. Poissaoloista kärsinyt Suomi joutui puolustamaan lähes koko avausjakson oman boksinsa sisällä. Vartin kohdalla Topi Keskinen rikkoi Andreas Schjelderupia, ja Haaland viimeisteli jäätävän rangaistuspotkun. Tämä oli hänen 43. osumansa 44. maaottelussa – tilasto, joka kertoo miehen armottomuudesta.

Avausjakso kului pitkälti suomalaispuolustuksen selviytymistaistelussa, sillä laukaukset kirjattiin Norjalle tylysti 10–0. Silti tauolle mentiin vain 1–0-lukemissa, mikä tuntui lähes voitolta tilanteeseen nähden.

Uusi vaihde ja uudet nimet

Toisen jakson alku toi mukanaan uusia säveliä. Norja vaihtoi Haalandin pois ja Suomi toi kentälle kaksi debytanttia: Oiva Jukkolan ja Adam Marhievin. Tunnelma muuttui heti rohkeammaksi. Huuhkajat eivät vain selviytyneet, vaan yrittivät rakentaa omaa peliään.

Keskinen testasi norjalaisvahtia ensimmäisellä suomalaislaukauksella, ja hetkeä myöhemmin Alexander Sörloth viimeisteli maalin – joka kuitenkin hylättiin paitsiona. Suomi säilyi mukana pelissä, ja itseluottamus kasvoi.

Marhiev – nuori, mutta kaukana ujosta

Ottelun mielenkiintoisin tarina löytyi 20-vuotiaasta Marhievista. Hän ei tyytynyt varovaiseen ensiesiintymiseen, vaan pelasi röyhkeästi ja teki itsensä näkyväksi. Nuorukainen ei arastellut fyysisiä tilanteita, vaan ärsytti vastustajia tarkoituksella – jopa siinä määrin, että Sörloth tarttui häntä niskasta kesken tilanteen.

Moni ensikertalainen olisi hämmentynyt, mutta Marhiev osoitti henkistä kovuutta. Hän itse totesi pyrkineensä hakemaan rikkeitä, jotka antoivat Suomelle hengähdystaukoja ja rikkoivat Norjan rytmiä. Juuri tätä kovuutta kansainvälinen taso vaatii.

Tappio, joka kasvattaa

Tulos kirjattiin tappioksi, mutta esityksestä jäi paljon positiivista. Ensimmäinen jakso näytti Huuhkajille karusti, kuinka vaarallinen Norja on omalla parhaalla tasollaan. Toisen jakson joukkue puolestaan tarjosi todisteen siitä, että Suomella on nuoria lupauksia ja vahva taisteluasenne.

Marhievin debyytti jää mieleen paitsi hänen rohkean pelinsä takia, myös siksi että hän vaikutti joukkueen ilmeeseen ympärillään.

Katse kohti Puolaa

Seuraavaksi odottaa varsinainen tulikoe: sunnuntain MM-karsintaottelu Puolaa vastaan. Pisteet ovat silloin elintärkeitä, mutta vähintään yhtä tärkeää on säilyttää samanlainen tarmokas identiteetti, jota nähtiin Oslon toisella puoliajalla. Jos tämä yhdistyy kokeneiden pelaajien varmuuteen, Suomella on todellinen mahdollisuus tulokseen.

Lyhyesti

• Erling Haaland ratkaisi ottelun pilkulta: Norja voitti 1–0.
• Ensimmäinen jakso oli Norjan hallintaa, toinen jo tasapainoisempi.
• Adam Marhiev teki rohkean ja mieleenpainuvan debyytin.
• Oslon opit kuljetetaan mukanaan sunnuntain MM-karsintakohtaamiseen Puolaa vastaan.

☕ Mitä mieltä sinä olet – oliko tämä tappio tulevaisuutta ajatellen enemmänkin pieni voitto? Ja voiko Marhiev olla juuri se pelaajatyyppi, jota Huuhkajat ovat kaivanneet lisää kipinää tuomaan?

Auroraliiga murroksessa Naisten jääkiekko etsii suuntaa maksullisuuden ja ammattilaisuuden välillä

Suomalainen naisten jääkiekko on jälleen käännekohdassa. Auroraliiga, naisten pääsarja, on ottanut käyttöön uuden lisenssijärjestelmän, joka ravistelee seurojen päivittäistä arkea ja pelaajien todellisuutta. Paperilla tämä kuulostaa selvältä harppaukselta kohti ammattimaisuutta: pakolliset terveystarkastukset, korkeasti koulutetut valmentajat, kovemmat vaatimukset junioreille ja kotihalleille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puolivillainen toiminta ei enää riitä.

Mutta samalla syntyy ristiriita: vaikka tavoitteena on rakentaa ammattimaista liigaa, osa pelaajista joutuu nyt maksamaan saadakseen pelata. Tämä herättää kysymyksen, milloin naisten kiekkounelma muuttuu aidosti kestävien rakenteiden tueksi.

Maksullinen unelma

Vielä viime kaudella esimerkiksi HIFK ja HPK pystyivät pelaamaan ilman pelaajille koituvia maksuja. Nykyisin jopa näiden seurojen riveissä osa pelaajista joutuu maksajiksi. HIFK:n kapteeni, ranskalaistaustainen Athéna Locatelli, koki viime keväällä, mitä epävarmuus tarkoittaa, kun HIFK:n liigalisenssi oli vaarassa. Lopulta paikka säilyi, mutta samalla pelaajille jäi mieliin kevät täynnä kysymysmerkkejä.

Ranskalainen sydän Helsingissä

Locatelli tuli Helsinkiin kuusi vuotta sitten ilman suunnitelmaa jäädä pysyvästi. Nyt hän on osa HIFK:n identiteettiä ja koko Auroraliigan kasvot. Hän kertoo löytäneensä Suomesta jotain sellaista, jota ei kotimaastaan Ranskasta saa: rauhaa, rehellisyyttä ja joukkuehengen, joka tekee jäähalleista kodin. Samalla on selvää, että ilman sponsoreita ja tukijoita yhä useampi pelaaja joutuisi miettimään jatkoaan tarkemmin.

Seurojen taisto ja yhteinen tulevaisuus

Auroraliigan johtaja Henni Laaksonen myöntää, että uudistus on vaikea – mutta välttämätön. Vaatimukset tekevät rakenteista yhdenmukaisempia, ja tulevaisuuden tavoitteena on kansainvälisesti kilpailukykyinen sarja. Prosessi pakottaa kuitenkin seurat vaikeisiin päätöksiin. Esimerkiksi Espoon Kiekko-Espo saattaa joutua jättämään rakkaan Tapiola 2 -hallinsa suuremman areenan tieltä, vaikka juuri pienempi areena on ollut kannattajien suosikki.

• Vuosittaiset terveystarkastukset
• Päävalmentajilta 3-tason koulutus
• Junioriyhteistyövelvoitteet
• Halleilta tekniset vaatimukset, kuten reaaliaikainen dataseuranta

Pelaajien ääni

HPK:n kapteeni Heta Seikkula on ottanut maksullisuuden vastaan rauhallisesti. Hänelle avoimuus seuran taloudellisesta tilanteesta auttaa hyväksymään maksut osaksi arkea. Silti kaikki tietävät, ettei tämänkaltainen ratkaisu voi olla pysyvä. Toiveissa on, että jonain päivänä naisten jääkiekko Suomessa on sekä maksutonta pelaajille että täysimittaisesti ammattimaista.

Mitä seuraavaksi?

Laaksosen mukaan nykyinen vaihe on väliaikainen. Pitkällä tähtäimellä sarjan on tarkoitus nousta ammattilaisuudeksi, jossa pelaajat eivät maksa harrastaakseen, vaan ansaitsevat jäällä. Samalla on kuitenkin selvää, etteivät kaikki seurat välttämättä selviä kiristyvistä vaatimuksista. Tämä voi muuttaa koko liigan rakenteita – mutta myös avata uusia paikkoja kunnianhimoisille seuroille, jotka uskaltavat rakentaa kestävälle pohjalle.

Kauden tunnelma

Tällä hetkellä Auroraliiga elää välitilassa. Pelaajat maksavat lisälaskuja ja sitoutuvat epävarmuudesta huolimatta rakastamaansa peliin. Locatellin tarina muistuttaa, että kiekossa raha ei ole ainoa mittari. Usein se syvin syy pelata löytyy yhteisöllisyydestä ja rakkaudesta lajiin – vaikka se tällä hetkellä tarkoittaisikin lisäkustannuksia.

👉 Suurin kysymys on nyt tämä: rakentaako uusi järjestelmä kestävän tulevaisuuden vai menettääkö suomalainen naiskiekko osan lahjakkuuksistaan hinnan vuoksi?

Mikä tekee nettipokerista käytännöllisempää ja houkuttelevampaa?

Nettipokeri, klassinen korttipeli, mutta netissä, on saanut suosiota räjähdysmaisesti viime vuosien aikana. Tämä ei ole mikään ihme, sillä vaikka fyysiset kasinot tunnetaankin niiden uniikista tunnelmasta, monet pelaajat valitsevat nykyään mieluummin digitaaliset alustat eli nettikasinot. Tämä pätee varsinkin Suomessa, jossa fyysisiä kasinoita on tällä hetkellä vain yksi. Lisäksi nettipokeri onnistuu kiertämään tiettyjä rajoitteita, joita fyysisillä kasinoilla on. Mutta mikä sitten tekee nettipokerista oikeasti käytännöllisempää ja houkuttelevampaa?

Seuraavaksi tulemme perehtymään tarkasti siihen, miksi yhä useampi suomalainen pelaaja valitsee pokerin pelaamisen netissä fyysisen pöydän sijaan. Käymme läpi kaikki nettipelaamisen tunnetut hyödyt, kuten käytännöllisyyden, saavutettavuuden, pelivalikoiman ja teknologisen puolen. Vertailukohteena käytämme Suomen ainutta fyysistä kasinoa eli Casino Helsinkiä.

Pelaamisen mukavuus omassa rauhassa

Yksi nettipokerin suurimmista vetonauloista on sen tarjoama mukavuus. Ennen pelaajien täytyi pukeutua siististi, matkustaa kasinolle ja joskus jopa jonottaa pöytiin, mutta nykyään pokeria voi pelata, vaikka suoraan kotisohvalta milloin vain. Pelaamiseen tarvitaan vain nettiyhteys ja jokin laite, kuten läppäri, tabletti tai puhelin. Tämä säästää todella paljon aikaa ja vaivaa samalla, kun antaa pelaajille mahdollisuuden valita peliympäristönsä, mikä tekee pelikokemuksesta merkittävästi rennompaa.

Lisäksi nettipokeri ei katso aikoja samalla tavalla kuin fyysiset kasinot. Fyysiset kasinot ovat usein auki vain tietyn ajan päivästä tai viikosta, kun taas nettipokeri pyörii aina vuorokauden ympäri. Koska saavutettavuus on globaalia, turnauksia ja pelejä on saatavilla jatkuvalla syötöllä. Tätä tukee myös se, että nettipokeripelejä etsii tuhansia pelaajia kerralla, kun taas itse kasinolla ei yleensä ole edes sataa pokeripelaajaa yhtä aikaa. Kaiken tämän takia pelaaja voi itse päättää peliaikansa sekä edetä omaan tahtiin ilman mitään paineita tai kiirettä. Tämä tekee pokerin pelaamisesta netissä paljon nautinnollisempaa.

Pitää myös muistaa, että netissä kilpailu on todella kovaa, minkä takia parhaimmat pokerisivustot tarjoavat huippuluokan turvallisen ja sujuvan pelikokemuksen. Siksi onkin fiksua katsoa asiantuntijoiden valitsemat pokerihuoneet läpi ja valita niistä itselle juuri sopiva. Tällöin voi olla varma, että kokemus pysyy laadukkaan koko pelisession ajan.

Pelivalikoiman laajuus ja vaihtelevuus

Yleensä fyysisillä kasinoilla pokeripöytiä ei ole paljoa, ja esimerkiksi Casino Helsingissä niitä on vain 7. Tällaisen rajallisen määrän takia myös pelimuotoja ja pokerivariaatioita on monilla kasinoilla saatavilla todella vähän. Tämän näkee esimerkiksi siitä, että usea kasino tarjoaa pokeria vain klassisen Texas Hold’emin muodossa tai siitä, että niissä turnauksia järjestetään vain sesonkina tai juhlan aikana. Kun taas katsotaan tässä kontekstissa nettikasinoa, asiat ovat täysin päinvastoin. Netissä valinnanvaraa on käytännössä loputtomiin asti, minkä takia myös pelimuotoja ja pokerivariaatioita on saatavilla paljon enemmän. Parasta tässä on se, että usein samalta alustalta löytyy kaikki muodot, minkä takia vaihtaminen onnistuu vain parilla klikkauksella.

Netissä pokerialustat kilpailevat pelaajistaan tarjoamalla erikoisturnauksia, sit & go -turnauksia, progressiivisia jättipotteja ja bonuksia. Nämä ovat asioita, joita ei fyysisiltä kasinoilta löydy juuri lainkaan. Näiden ansiosta nettipokerin pelikokemus on paljon monipuolisempi ja vaihtelevampi, mikä on merkittävä syy siihen, miksi pelaajat valitsevatkin digitaalisen pokeripöydän fyysisten sijaan.

Tällainen monipuolisuus ja vaihtelu tekee pelikokemuksesta houkuttelevamman ja antaa pelaajalle mahdollisuuden kehittää taitojaan juuri omaan tahtiin. Erilaiset turnausformaatit ja strategiset tilanteet pakottavat ajattelemaan tarkemmin, minkä myötä taidot kehittyvät merkittävästi ajan myötä. Nettipokeri tarjoaa siis sellaista monipuolisuutta ja vaihtelevuutta, joiden kautta itse pelaajakin voi kehittyä. Tämä on jotain, mitä fyysiset kasinot eivät luultavasti koskaan tule saavuttamaan.

Mahdollisuus pelata useampaa pöytää samanaikaisesti

Toinen merkityksellinen asia, joka on mahdollista nettipokerissa, mutta ei fyysisellä kasinolla, on mahdollisuus pelata useammassa pöydässä samaan aikaan. Tätä kutsutaan monipöytäpelaamiseksi ja se on mahdollista vain digitaalisesti, sillä fyysisesti pelaajan on mahdotonta istua monessa paikassa samaan aikaan. Tällainen uniikki pelityyli on suosittu varsinkin kokeneiden pelaajien keskuudessa, jotka pyrkivät maksimoimaan voittopotentiaalinsa.

Monipöytäpelaamisen idea on nostaa jännitystä sekä tehostaa ajan käyttöä, ja siinä se onnistuukin. Esimerkiksi, jos pelaaja pelaa tunnin fyysisellä pöydällä, hän ehtii luultavasti pelata muutamia kymmeniä jakoja. Jos hän taas pelaa tunnin netissä ja osallistuu vaikka neljään pöytään samaan aikaan, hän ehtii pelata satoja jakoja. Tämä tekee pelaamisesta paljon nopeampaa ja intensiivistä samalla, kun se maksimoi voittopotentiaalin. Pitää kuitenkin muistaa, että se myös maksimoi häviöpotentiaalin, minkä takia pelityyli sopii vain kokeneille pelaajille.

Kun tämän pelityylin yhdistää tarkkaan pelihistoriaan, hyvin suoritettuun analyysiin ja erilaisten apuohjelmien käyttöön, tulos voi olla jopa yllättävän hyvä. Tämä johtuu siitä, että monta pöytää antaa paljon enemmän dataa kuin yksi tietty pöytä. Tässä tulee myös hyvin esille, kuinka nettipokeri on teknisesti kehittyneempää ja älykkäämpää verrattuna fyysiseen kasinopelaamiseen.

Bonukset, kampanjat ja pelaajapalkinnot

Fyysisillä kasinoilla etuja ja kampanjoita tarjotaan melko rajallisesti, ja useimmiten ne rajoittuvat kanta-asiakasohjelmiin tai ilmaisjuomiin, joilla yritetään saada pelaaja viihtymään pidempään ja tekemään uhkarohkeita päätöksiä. Nettipokerissa asia taas on täysin päin vastoin. Melkein jokainen nettipokerialusta tarjoaa anteliaan tervetuliaisbonuksen, rakeback-ohjelmia, ilmaisia turnauslippuja sekä uskollisuuspisteitä, jotka voi lunastaa käteiseksi tai muiksi eduiksi. Nämä kaikki tuovat pelikokemukseen merkittävästi lisäarvoa, minkä myötä myös itse pelaaminen on kannattavampaa.

Kiitos tervetuliaisbonusten, uudet pelaajat saavat usein bonuksia jo pelkällä rekisteröitymisellä. Parasta tässä on se, että joskus nämä bonukset voivat olla riskittömiä, eli ne eivät vaadi talletusta. Tämä madaltaa kynnystä aloittaa pelaamisen ja mahdollistaa sen opettelun minimaalisella riskillä. Fyysisillä kasinoilla tällainen matalan kynnyksen aloitusmahdollisuus puuttuu käytännössä kokonaan.

Lisäksi erilaiset aktiiviset kampanjat tuovat nettipokeriin myös vaihtelua ja tuoreutta. Erikoisturnaukset, leaderboard-haasteet ja sesonkiluonteiset tapahtumat ovat kaikki asioita, jotka tuovat pelaamiseen rytmiä ja intohimoa. Ne siis pitävät mielenkiintoa yllä ja kannustavat pelaajia palaamaan pöytiin yhä uudelleen. Tämäkin on yksi ilmiö, jota fyysiset eivät pysty toteuttamaan, ainakaan yhtä tehokkaasti.

Yhteenveto

Nettipokeri on kehittynyt viimeisten vuosien aikana todella paljon. Tämä näkyy sen suurissa kehitysaskeleissa, jotka ovat jättäneet jopa fyysiset kasinot tavallaan varjoon. Nettipokerin tuoma käytännöllisyys, pelivalikoiman laajuus, teknologiset mahdollisuudet ja muut elementit, kuten bonukset ja turnaukset, muodostavat täydellisyyttä hipovat kokonaisuuden, joka houkuttelee todistetusti niin uusia kuin myös kokeneita pelaajia. Suomessa, missä fyysisiä kasinoita on vain yksi ja pelaaminen siellä on rajoittunutta, nettipokerin voima näkyy todella vahvasti. Ei ole siis ihme, että yhä useampi suomalainen pelaaja kääntyy nettipokerin puoleen fyysisten pelipöytien sijasta.

Jari Litmanen tekee yllätyspaluun kentälle poikiensa rinnalla – historiallinen hetki suomalaiselle jalkapallolle

On olemassa uutisia, joita joutuu lukemaan kahteen kertaan ennen kuin uskoo. Tämä on yksi niistä. Jari Litmanen, suomalaisen jalkapallon kiistaton kuningas, on rekisteröity virolaisen JK Tallinna Kalev Juuniorin joukkueeseen. Kyllä, juuri siihen joukkueeseen, jossa pelaavat hänen omat poikansa, Caro Olavi, 19, ja Bruno Olavi, 17.

Ja kun Kalev Juunior kohtaa keskiviikkona Viron cupissa seuransa edustusjoukkueen, JK Kalevin, saattaa olla luvassa jotain ainutlaatuista: Litmanen kentällä – omien poikiensa rinnalla.

Kuningas, jonka tarinaa kaikki tuntevat

Litmasta ei Suomessa tarvitse esitellä. Hän on mies, jonka ansiosta suomalainen jalkapallo löysi 1990-luvulla paikkansa Euroopan kartalla. Hän voitti Mestarien liigan Ajaxissa vuonna 1995, pelasi maajoukkueessa 137 A-maaottelua ja teki kaikki nämä saavutukset tavalla, joka nosti hänet sankariksi kokonaista sukupolvea varten.

Hollannissa hän oli osa Ajaxin kultavaihetta Clarence Seedorfin, Edgar Davidsin ja Patrick Kluivertin rinnalla. Suomessa hänestä tuli paljon enemmän kuin pelaaja: hän oli todiste siitä, että myös pienestä pohjoisesta maasta voi kohota kansainväliseen huippuun.

Fantasia, joka voi muuttua todeksi

Mutta palaako Litmanen oikeasti kentälle? Rekisteröinti ei vielä tarkoita paluuta, mutta se tekee siitä mahdollisen. Ehkä hän istuu vain vaihtopenkillä. Tai ehkä, yhtäkkiä, hän nousee seisomaan, vetää viimeisen kerran nappikset jalkaan ja astuu kentälle.

Ajatus siitä, että isä ja kaksi poikaa pelaisivat virallisessa cup-ottelussa yhdessä, on poikkeuksellisen harvinaista. Caro ja Bruno nähtiin jo heinäkuussa joukkueen avauksessa murskavoitossa FC Estham Unitedista. Jos tällä kertaa kentällä seisoo myös Jari, futistarina kirjoittuu uudella luvulla – riippumatta ottelun tuloksesta.

Mikä tekee tästä niin merkittävää?

On helppoa vähätellä asiaa: kyseessä ei ole paluu huipulle, eikä Litmasta nähdä enää suurten eurooppalaisten stadioneiden kirkkaissa valoissa. Juuri siksi tämä onkin erityistä.

• Symboliikkaa enemmän kuin futista: yli viisikymppisenä Litmasen palaaminen olisi vain rakkaudentunnustus pelille.
• Isä ja pojat: monelle katsojalle näky perheen yhteispelistä olisi urheilun kauneuden tiivistymä.
• Nostalgia: suomalainen futisyleisö saa mahdollisuuden muistella, miksi Litmanen oli – ja on edelleen – erityinen hahmo.

Ehkä tärkeimpänä tämä muistuttaa siitä, miksi urheilu ylipäätään kiehtoo: ei vain tuloksista, vaan tarinoista, jotka yhdistävät sukupolvia.

Jos se tapahtuu…

Ehkä Litmanen ei pelaa minuuttiakaan. Ehkä hän seisoo vain poikiensa vierellä vaihtopenkillä. Mutta jo pelkkä nimi joukkueen listalla on saanut fanit ja median kohisemaan: mitä jos?

Jos hän astuu vielä kerran kentälle, siitä tulee kuva, joka jää mieleen pitkäksi aikaa – niin Tallinnassa kuin Suomessa. Se olisi tarina, johon tiivistyvät nostalgia, perheen side ja Kuningas Litmasen pysyvä paikka futiksen historiassa.

Yhteenveto

• Jari Litmanen, 54, on rekisteröity JK Tallinna Kalev Juunioriin.
• Samassa joukkueessa pelaavat hänen poikansa Caro (19) ja Bruno (17).
• Cup-ottelusta voi tulla historiallinen, jos kolmikko nähdään kentällä yhdessä.
• Pienestä hetkestä Virossa voi kasvaa iso tarina Suomessa – kulttuurinen muistutus siitä, mitä futis merkitsee.

Miltä sinusta kuulostaisi nähdä Litmanen vielä kerran kentällä – tällä kertaa omien lastensa rinnalla?

Markus Wirzenius Joensuun Mailan uutena pelinjohtajana – rohkea ratkaisu joka voi kääntää Superpesiksen suunnan

Joensuussa käy nyt pesäpallotuuli, joka saa seuran kannattajat innostumaan ja kriitikot kohottamaan kulmakarvojaan. Markus Wirzeniuksen nimitys uudeksi pelinjohtajaksi ei ole vain ratkaisu – se on julistus tulevasta. Kysymys kuuluu: onko tämä tarina rohkeasta riskistä vai alkusoitto uudelle menestyskaudelle?

Joensuussa alkaa uusi luku

Tämä on selvä suunnanmuutos JoMalle. Wirzenius tunnetaan ennen kaikkea työstään Manse PP:n naisten Superpesis-joukkueen pelinjohtajana vuosina 2020–2021. Lisäksi hän toimi seuran valmennuspäällikkönä – roolissa, jossa korostuivat laadukas arjen tekeminen ja nuorten pelaajien kehittäminen. Toisin sanoen hän on valmentaja, joka katsoo pintaa syvemmälle ja rakentaa ympärilleen toimivan kulttuurin.

Kauden 2024 puolivälieräpettymys jätti Joensuulle paljon kysymysmerkkejä. Mestaruus ei ehkä ole heti kättelyssä realistinen tavoite, mutta nyt fokus siirtyy pitkäjänteiseen rakentamiseen: arjen laatuun, pelaajien kehitykseen ja siihen, että kokeneillekin luodaan tilaa pelata elämänsä parasta pesäpalloa.

Ensiesiintymisessään JoMalle Wirzenius ei ryhtynyt lupailemaan konkreettisia sijoituksia tai mitalivärejä. Sen sijaan hän puhui ilmapiiristä ja tekemisen arjesta, jotka täytyy saada kuntoon ennen kuin tulokset voivat seurata. Kuulostaa siltä, että hän tietää tarkalleen, mistä aloittaa.

Taustalla pitkään kytenyt kiinnostus

On syytä huomata: tämä ei ollut täysin yllätys. Joensuun Maila oli ollut yhteydessä Wirzeniukseen jo vuotta aiemmin. Silloin elämäntilanne ei mahdollistanut muuttoa, mutta nyt tähdet osuivat kohdalleen. Se kertoo, että seura on nähnyt hänessä potentiaalin jo kauan – eivätkä he ole unohtaneet sitä.

Muutto Tampereelta Joensuuhun on iso elämänvaihe myös Wirzeniukselle. Pohjois-Karjalassa pesäpallo on iso asia ja JoMan pelinjohtajan rooli on enemmän kuin pelkkä taktiikkavastuu: kyse on yhteisön urheilullisen identiteetin kantamisesta.

Mitä Joensuu saa Wirzeniuksesta?

Valmentajana Wirzenius tunnetaan analyyttisesta otteestaan ja rohkeudestaan kokeilla uutta. Hänellä on taito tehdä töitä erityisesti nuorten kanssa, ja juuri sitä JoMan tämänhetkinen joukkuerakenne kaipaa.

Superpesiksessä marginaalit ovat pienet – yksittäinen ratkaisu voi kääntää koko ottelun. Joensuun kysymysmerkki kuuluu: voiko valmentaja, jolla ei vielä ole miesten huipputason kokemusta, onnistua johtamaan joukkueen niissä tilanteissa, joissa pelin hermot punnitaan? Toisaalta, ehkä juuri ulkopuolinen tuulahdus on se, mitä JoMalle tarvitaan.

Tie eteenpäin

Viime kausi todisti, että Joensuu ei ole vielä mestarisuosikkien tasolla. Materiaali on hyvää, mutta yhtenäisyys ja viimeinen silaus jäivät puuttumaan. Nyt Wirzenius tuo pukukoppiin uuden äänen ja mahdollisuuden rakentaa pitkäjänteisesti. Kaksivuotinen sopimus antaa aikaa: tarkoitus ei ole vain selvitä seuraavasta pelistä, vaan luoda pohja, jolle tulevaisuus voi rakentua.

Lopuksi

Markus Wirzeniuksen nimitys on tärkeä käänne suomalaisessa Superpesis-kartassa. Se on rohkea valinta, jossa piilee riski – mutta myös mahdollisuus. Joensuussa odotukset ovat aina kovat. Tällä kertaa suurin kysymys kuuluu: voiko Wirzenius onnistua yhdistämään nuorten nälän ja kokeneiden potentiaalin?

Jos vastaus on kyllä, Joensuun Maila saattaa hyvinkin olla lähivuosina palaamassa mitalipeleihin.

👉 Mitä mieltä sinä olet – onko Wirzeniuksen nimitys enemmän riski vai mahdollisuus JoMalle?

Olivier Nkamhoua Susijengin uusi voimanlähde ja nouseva tähti suomalaisessa koripallossa

Jos olet seurannut Susijengiä viime aikoina, olet ehkä huomannut uudet kasvot, jotka tuntuvat olevan kaikkialla kentällä. Hän saattaa repiä levypalloja, torjua, puolustaa, donkata – ja juuri silloin, kun joukkue kaipaa kipinää, hän sytyttää sen. Hänen nimensä on Olivier Nkamhoua, 25-vuotias suomalais-kamerunilainen, ja nyt hän kantaa ylpeänä hieman erikoista titteliä: *Susijengin uusi roskamies*.

Älä anna termin hämätä. Susijengissä “roskamies” ei ole haukkumasana – se on kunnianimi. Se tarkoittaa pelaajaa, joka tekee kaiken pienen, likaisen ja näkymättömän työn, ilman suuria otsikoita mutta valtavalla merkityksellä. Jos kapteeni Sasu Salin tunnetaan “Malmin roskisdyykkarina”, voidaan Nkamhoua nähdä hänen manttelinperijänään.

Rooli, jota ilman joukkue ei pärjäisi

Nkamhouan pelifilosofia on yksinkertainen mutta kullanarvoinen: hän täyttää aukkoja. Kun hyökkäys takeltelee, hän astuu esiin hakemaan koreja. Kun puolustus vuotaa, hän tuo vauhtia ja fyysisyyttä. Ruotsia vastaan hän otti roolia Lauri Markkasen huilivuoroilla, ja Iso-Britannia -pelissä hän muistutti komealla donkilla, että “roskamies” voi tarvittaessa olla showmieskin.

Pitkä matka Helsingin kentiltä kohti suuria areenoita

Olivierin tie huipulle ei ole ollut suoraviivainen. Hän varttui Helsingin Kumpulassa ja Käpylässä, pelasi nuorena HNMKY:ssä – mutta ei mahtunut HBA-Märskyn lupaavien joukkoon. Se oli kova kolaus. Pian hän pakkasi laukkunsa ja muutti Yhdysvaltoihin isänsä luo, missä edessä oli vuosien koulukoripallo ja yliopistopelit.

Reitti ei ollut ruusuinen. Vammat söivät intoa, ja jossain vaiheessa hän jopa hylkäsi koripallon hetkeksi futiksen tieltä. Mutta kun hän hävisi ystävälleen yhden vastaan yksi -pelin, syttyi kipinä uudelleen. Kilpailija hänen sisällään ei hyväksynyt sitä ratkaisuna.

Varjoista tilaa itselle

Nkamhoua kuului hyviin – mutta ei tunnetuimpiin – ikäluokkiin. Kun Mikael Jantunen ja Elias Valtonen loistivat nuorisomaajoukkueissa, Olivier jäi ulkopuolelle. Hän kuitenkin käytti tilanteen polttoaineena. Hän tiesi, että pärjätäkseen hänen oli rakennettava itse oma arsenaalinsa – pieniä temppuja, kovuutta ja taktista ymmärrystä. Niistä syntyi hänen nykyinen pelityylinsä.

Euroopassa uusi nousu

Yliopistovuosien jälkeen Olivier päätyi Saksan Bundesliigaan, Chemnitziin, missä hän sai vihdoin näyttää osaamistaan isolla lavalla. Nyt hän siirtyy Italian Serie A:han, legendaarisen Varesen riveihin – seuraan, joka tuo monelle suomalaiselle mieleen Teemu Rannikon ajat.

Jos jotakin hän katuu, niin sitä, että jäi viideksi vuodeksi collegeen. Michiganin houkutteleva NIL-rahoitus painoi vaakakupissa, mutta jälkikäteen hän ajattelee, että sydäntä olisi pitänyt kuunnella enemmän kuin järkeä. Filosofinen ote, jota hän usein haastatteluissa viljelee, paistaa tästäkin läpi.

Soturi, joka ajattelee syvemmälle

Nkamhouaa ei voi pelkistää pelkäksi fyysiseksi pelaajaksi. Hänen puheissaan kuuluu aina pidempi kaari – ymmärrys siitä, että urheilijan tie on täynnä esteitä, kiertoteitä ja yllätyksiä. Hän ei rakenna uraansa vain NBA unelmien varaan, vaikka tavoite onkin avoimesti hänen tähtäimessään. Hän näkee sen ennen kaikkea määränpäänä matkalla – ei itse matkan ainoana tarkoituksena.

Sitkeys kentällä, rauha sanoissa

203-senttinen Susijengin roskamies pystyy puolustamaan lähes ketä tahansa, sytyttää yleisön donkeillaan ja tuo joukkueeseen juuri sitä energiaa, jota ilman isot kisat jäävät haaveiksi. Samalla hän pysyy jalat maassa. Hänen tavoitteensa on mennä niin pitkälle kuin mieli ja kroppa kantavat – ja nauttia jokaisesta askeleesta matkan varrella.

Yksi kysymys jää

Kun katsoo Nkamhouan matkaa Kumpulan kentiltä, pettymyksistä ja vammoista Euroopan sarjojen valoihin, herää väistämättä kysymys: voisiko hän olla Susijengin seuraava iso tähti Lauri Markkasen rinnalla?

Mitä sinä ajattelet? Onko Olivier Nkamhoua valmis ottamaan seuraavan askeleen ja nousemaan suomalaisen koripallon suurimpien nimien joukkoon?

Lauri Markkanen johdatti Susijengin voittoon – Montenegro kaatui ja tie kohti EM-historiaa kirkastui

Kun Tampereen areenan kattoon nousi lopulta pelkkä voitonhuuto, yksi nimi kaikui kaikkein vahvimmin: Lauri Markkanen.

Suomen EM-kotikisojen ottelu Montenegroa vastaan tarjosi monta tarinaa – nuori Miikka Muurinen fanilauluineen, katsomon riehakas tunnelma, ja jopa poliittiset vieraat vip-aitiosta käsin. Mutta lopulta kaikki kääntyi siihen, että Susijengin suurin tähti kantoi joukkueensa silloin, kun peli oli kallellaan ja ratkaisut vaativat rohkeutta.

Markkasen korit, puolustuspään aktiivisuus ja kyky nousta esiin oikealla hetkellä tekivät tästä illasta enemmän kuin vain yhden lohkovoiton. Se oli merkki siitä, että Suomi on valmis haastamaan Euroopan kovimmat.

Kun tähti astuu johtajan rooliin

Montenegro ei tullut kentälle ilman voimaa. Heillä oli riveissään todellinen NBA-tason jättiläinen, Nikola Vučević. Mutta hänen illastaan tuli vaisu – paljon vaisumpi kuin moni odotti. Suuri kiitos siitä kuuluu Mikael Jantuselle, joka pisti itsensä likoon puolustuksessa, mutta yhtä lailla Lauri Markkaselle, joka pelasi ratkaisuhetkillä kuin mies, joka tiesi olevansa joukkueensa johtaja.

Toisella neljänneksellä Markkanen sytytti koneen käyntiin: tarkkoja kaukoheittoja, teräviä ajoja ja ajoittain pakotettuja virheitä vastustajalle. Jokainen piste tuntui nostavan myös Susijengin itseluottamusta.

Illan sanoma oli selvä: Suomi ei ole yhden miehen varassa. Mutta kun Markkanen päättää ottaa vastuun, kaikki ympärillä muuttuu helpommaksi.

Fanisankarin ensihenkäys

On kuitenkin pakko mainita illan toinen nimi – Miikka Muurinen. Katsomo lauloi hänen nimeään ja kyltit nostivat hänet lähes kulttihahmoksi. Vaikka Muurisen peliminuutit olivat rajalliset, hänen taisteluilmeensä toi kentälle energiaa, joka muistutti monia ajasta, jolloin nuori Markkanen itse teki ensiläpimurtoaan.

Hype on vasta alussa, mutta jo nyt se kertoo, kuinka paljon suomalaiset kaipaavat uusia sankaritarinoita. Ja sillä välin todellinen tähti jatkaa omaa lukuansa – Markkanen, jonka onnistumiset kantavat koko joukkueen.

Voitto, joka kääntää kaaviota

Montenegron kaataminen merkitsi paljon enemmän kuin yksi ilta tai juhla areenan käytävillä. Se muutti Susijengin turnauspolkua konkreettisesti. Voiton myötä Suomi vältti jatkopeleissä Serbian, sekä sen mukana maailman parhaaksi pelaajaksi tituleeratun Nikola Jokićin. Tämä ei tee loppua helpoksi – vastassa voi olla Liettua tai Saksa – mutta suunta muuttui ratkaisevasti valoisammaksi.

Jos Suomi jatkaa kurinalaisella pelillä, jopa lohkon kakkossija on otettavissa. Se olisi jo historiallista.

Symboliikkaa katsomossa

Urheilu kulkee aina hetken verran politiikan rinnalla. Niinpä kun Montenegron presidentti Jakov Milatović poistui areenalta tappiota nieleskellen, tapahtui jotain symbolista: Susijengin voitto resonoi myös katsomossa, yli urheilun rajojen.

Ehkä seuraavaksi sama kohtalo voisi odottaa Liettuan presidenttiä – jos Susijengi jatkaa tätä tarinaa. Se on urheilun viehätys: se synnyttää kertomuksia, jotka elävät kentän ulkopuolella.

Joukkueen sydän

Kun Markkanen saa pallon ja alkaa hallita peliä, muut voivat hengittää vapaammin. Jantunen ottaa roolia puolustusmuurina, Miro Little kiihdyttää tempoa, ja nuoret kuten Muurinen tuovat kipinää penkiltä. Jokaisella on hetkensä, mutta pelin rytmin määrää se, tuleeko Markkanen esiin vai ei.

Illan todellinen opetus oli tämä: Susijengi voi olla energinen ja monipuolinen, mutta ilman Markkasta tämä kone ei kulje samalla tavalla.

Lopulta kyse on uskosta

• Markkanen teki sen taas: hän johti ja ratkaisi.
• Muurinen sytytti katsomon, mutta suurimman valon otti Markkanen.
• Taktiikan näkökulmasta Montenegro-voitto helpotti jatkopolkua.
• Jopa poliittisesti Susijengi sai pienen symbolisen voiton.

Tampereessa nähtiin enemmän kuin yksi ottelu – nähtiin joukkue, joka on matkalla uusiin historiakerroksiin. Niinpä kysymys kuuluu: jos tämäntasoinen peli jatkuu, onko enää mitään mahdotonta? Ehkä Susijengi voi todella haastaa jopa Saksan – ja miksei ottaa koko lohkoa nimiinsä.

👉 Mitä sinä ajattelet? Onko Suomi valmis kirjoittamaan seuraavan suuren luvun?

Entinen Vilpas tähti Amin Adamu säkenöi EM parketilla ja haastaa Susijengin valmentajalegenda Teemu Rannikon

TAMPERE – Koripallon EM-kisat ovat vasta alkaneet, mutta jo nyt kisakentillä on nähty tarinoita, jotka jäävät elämään. Yksi niistä liittyy Iso-Britannian maajoukkueeseen nousseeseen takamieheen, suomalaisfaneillekin tuttuun nimeen: Amin Adamuun.

Viime kaudella Salon Vilpasta Korisliigassa edustanut 27-vuotias pelaaja on villinnyt yleisöä alkukierroksilla juuri sillä ennakkoluulottomalla energialla, jolla hän ihastutti myös Suomessa. Samalla hän on muistanut kiittää entistä valmentajaansa, Suomen kaikkien aikojen pelinrakentajiin kuuluvaa Teemu Rannikkoa, joka nykyään toimii Susijengin valmennusryhmässä.

Puolenkentän heitto, joka hiljensi Liettuan fanit

Iso-Britannia lähti kisojen ensimmäiseen peliin altavastaajana armottoman koripallokansan, Liettuan, ohi raivattavaksi. Yleisö lauloi ja rummutti tuttuun tyyliin – kunnes Adamu tempaisi lähes puolesta kentästä kolmosen summerin soidessa avausjakson päätteeksi. Halli hiljeni sekunniksi.

Lopulta britit hävisivät numeroin 70–94, mutta Adamun merkitys korostui tilastoissa: hän pussitti 9 pistettä vain 13 peliminuutissa. Vielä merkittävämpää oli, että hänen ollessaan kentällä Iso-Britannia jäi Liettuasta jälkeen vain kahden pisteen verran.

– Minulle tärkeintä on tuoda energiaa ja nostaa tempoa, hän totesi pelin jälkeen Ylelle hymyssä suin.

Vastakkain vanhan valmentajan kanssa

Seuraava ottelu tarjoaa Adamulle poikkeuksellisen kohtaamisen: brittien vastustajana on isäntäjoukkue Suomi – ja penkin päässä tuttu hahmo, Teemu Rannikko.

Rannikko ei Suomessa tarvitse esittelyjä. Hän on legenda, joka siirtyi suoraan kentältä valmentajaksi ja tunnetaan tarkasta pelisilmästään. Myös Adamu tietää sen hyvin.

– Jos Teemu tekee vastustajasta skoutin, se on aina huolestuttavaa. Hän on nero, kymmenen askelta muita edellä, Adamu kehui vilpittömästi.

Vilppaasta Eurocupiin

Adamu muistetaan Suomessa vahvana, fiksuna takamiehenä, jolle Vilpas-kausi oli tärkeä kehitysaskel. Hän itse sanoo, että juuri Rannikko opetti, mitä tarkoittaa pelata kokonainen kausi tasolla, joka kestää.

Ja nyt ura ottaa suuren loikan. EM-kisojen jälkeen Adamu siirtyy London Lionsiin, Iso-Britannian suurseuraan, jonka riveissä hän pelaa ensi kaudella Eurocupia – kilpailua, jota voi pitää Euroliigan pikkuveljenä, mutta joka on silti yksi suurimmista näyttämöistä Euroopassa.

Adamu palaa kotikaupunkiinsa Lontooseen paljon kokeneempana. Hän on kulkenut reitin Montanan yliopistosta Itävallan ja Tshekin liigoihin ja saanut ripauksen suomalaisesta koriskoulusta matkan varrella.

– Kaikki eivät saa tällaista tilaisuutta. Aion ottaa siitä kaiken irti, hän sanoo.

Susijengi vastaan Iso-Britannia

Paperilla voimasuhteet ovat selvät. Lauri Markkasen tähdittämä Susijengi kuuluu koko turnauksen fyysisimpiin ja nopeimpiin joukkueisiin, ja Iso-Britannia joutuu pelaamaan elämänsä peliä pysyäkseen mukana.

Mutta Adamu uskoo silti mahdollisuuksiin:
– Suomi on yksi Euroopan kovimmista ryhmistä, mutta jos pystymme vastaamaan heidän tempoon ja kovuuteen, niin miksei yllätys voisi tapahtua?

Kun tiet vellovat yhteen

Adamun tarina on muistutus siitä, että Korisliigakin voi olla ponnahduslauta isoille areenoille. Hän on jo nyt näyttänyt, että pystyy yllättämään Euroopan huippumaita vastaan. Samalla hän heittää valokeilaa suomalaisen koripallon yhteen suurimpaan nimeen – Teemu Rannikolle – joka on ollut tukemassa hänen matkaansa.

Kun Iso-Britannia ja Suomi kohtaavat, katseet kohdistuvat väistämättä tähän tarinaan: mestarillinen valmentaja ja hänen entinen oppilaansa, nyt vastustajina.

Kysymys lukijalle

Voiko Amin Adamu todella kääntää Susijengin päälaelleen Tampereella ja yllättää kotijoukkueen fanit – vai onnistuuko Suomi pitämään brittitähden tiukasti kurissa?

👉 Haluatko, että muokkaan tämän vielä enemmän tarinalliseksi fiilisjutuksi, vai pysytäänkö tällaisessa tasapainoisen uutisartikkeli–feature -hengessä?

Tero Lehterän unelmadebyytti Naisleijonien päävalmentajana – Holopaisen hattutemppu ja superketju johdattivat Suomen voittoon

Suomen naisten jääkiekkomaajoukkue käänsi uuden sivun torstaina, ja heti ensimmäinen luku oli näyttävä. Tuore päävalmentaja Tero Lehterä sai unelma-alun luotsina, kun Naisleijonat kaatoi Tshekin komeasti 5–2 Euro Hockey Tourin avauksessa Sveitsissä. Ja kaiken kruunasi kolmikko, joka otti koko show’n itselleen.

Holopaisen iltapuhde: hattutemppu ja viisi pistettä

Jos jostain oli helppo löytää ottelun sankari, se oli Elisa Holopainen. Hän viimeisteli hattutempun ja kasasi lisäksi kaksi syöttöpistettä – yhteensä viisi tehopistettä illan aikana. Vierellä rakensivat peliä rutinoituneet tähdet Michelle Karvinen ja Susanna Tapani, joilta nähtiin samanlaista varmuutta kuin arkisessa rutiinissa. Karvinen teki tehot 2+3 ja Tapani neljä syöttöpistettä. Yhdessä kolmikko vastasi kaikesta Suomen maalituotannosta.

Pelin kaari: tasaisesta väännöstä ratkaisuhetkien ilotulitukseen

Suomi sai täydellisen alun Holopaisen avausmaalilla, mutta Tshekki roikkui mukana tasoittamalla kahdesti. Lopullinen ratkaisu syntyi kolmannen erän alkuhetkillä: Karvinen vei Suomen ylivoimalla johtoon, ja pian ketju lisäsi lukemia. Holopainen viimeisteli hattutemppunsa ottelun päätöskympillä, mikä sinetöi voiton. Taustalla seisoi luotettavasti Anni Keisala, joka torjui 19 kertaa ja piti joukkueen pystyssä vaikeimmilla hetkillä.

Lehterän ensimmäinen tunti luotsina

Uusi päävalmentaja lähti todistamaan asemiaan – ja tulos oli lupaava. Lehterän tunnettu eteenpäin nojaava pelitapa näkyi heti joukkueen otteissa. Kiekko liikkui nopeasti, hyökkäykset rullasivat rohkeasti ja ylivoima toimi tehokkaasti. Hän antoi ykkösketjulle selvästi ison roolin, mutta käytti myös kaikki neljä ketjuaan. Tulevaisuuden kysymys kuuluukin: miten saada myös muut kentälliset ratkaisurooliin, kun vastassa ovat maailman kovimmat joukkueet kuten Kanada ja USA?

Tilastot pähkinänkuoressa

• Suomen maalit: Holopainen 3, Karvinen 2
• Suomen syötöt: Tapani 4, Holopainen 2, Karvinen 3
• Torjunnat: Hesova (CZE) 26, Keisala (FIN) 19

Seuraava testi: Ruotsi

Voitto toi välittömän itseluottamusruiskeen, mutta lepoa ei ole luvassa. Perjantaina vastaan asettuu Ruotsi – klassikkovastustaja, jonka kohtaaminen on aina erityinen. Ottelu näyttää myös, riittääkö Naisleijonien ratkaisuleveys koviin peleihin. Turnaus on samalla tärkeä valmistautuminen kevään MM-kisoihin, joissa tavoitteena on palata takaisin mitalikantaan.

Loppupäätelmä

Lehterän aikakausi alkoi juuri niin lupaavasti kuin uusi valmentaja voi toivoa: voitto, selkeä pelitapa ja huippuketjun loisto. Holopaisen johtama kolmikko teki kentällä mitä halusi, mutta jatkossa menestys vaatii leveämpää tulitukea.

Projekti on vasta alussa – mutta lähtölaukaus oli komea ja rohkaiseva.

👉 Mitä mieltä olet? Onko ykkösketju liiankin suuri selkäranka joukkueelle, vai löytyykö muilta ketjuilta riittävästi voimaa, kun vastaan asettuvat maailman kärkimaan joukkueet?