Suomen huippupelaajat loistavat myrskyssä – frisbeegolfin EM-kisat huipentuvat jännitysnäytelmään
Norjan länsirannikon karuissa oloissa pelattavat frisbeegolfin EM-kisat ovat huipentumassa jännitysnäytelmään, jossa suomalaispelaajat ovat näyttäneet poikkeuksellista kestävyyttä ja taitoa. Ålesundin vaihtelevassa säässä – tuulessa, sateessa ja kylmyydessä – suomalaiset ovat nousseet esiin todellisina voittajasuosikkeina.
Niklas Anttila – myrskyn keskellä mestarin elkein
Hallitseva EM-hopeamitalisti Niklas Anttila hallitsi kolmannen kierroksen huippusuorituksella ja lähtee päätöspäivään selvässä johtoasemassa:
Johtoasema: 6 heittoa
Yhteistulos: -25
Anttilan vire ei ollut yksittäinen ilmiö, sillä Kristian Kuoksa pelaa erinomaista turnausta, sijoittuen toiseksi tuloksella -19. Kaikki on siis mahdollista sunnuntain finaalissa – jopa suomalaisten kaksoisvoitto.
Saksalainen Timo Hartmann yrittää nousta mukaan mitalitaisteluun, mutta 11 heiton ero Anttilaan on lähestulkoon mahdoton umpeen kurottava.
Eveliina Salonen – mitalikolikon toinen puoli
Naisten sarjassa Eveliina Salonen on aivan kärjen tuntumassa, vain yhden heiton päässä johtopaikasta. Tämä on hänelle erityinen kilpailu:
”Se on jotain, mitä muutkin kuin fribaa seuraavat tietävät ja ymmärtävät”, Salonen kommentoi STT:lle.
Kolmannen kierroksen haastavat olosuhteet eivät horjuttaneet Salosen keskittymistä:
”Eihän se ihan frisbeegolfia ollut, vaan aika myrskyä koko ajan.”
Myös muut suomalaiset — Henna Blomroos (+12), Tinja Väisänen ja Silva Saarinen (molemmat +15) — ovat mukana taistelussa pronssista.
Vuoristorataa ja sadetakkitunnelmaa
Lauantain kierros oli vaikein koko turnauksessa. Olot olivat haastavat:
Pakkasasteita hipova kylmyys
Voimakas, puuskittainen tuuli
Sateen liukastamat kiekot ja radat
Lauri Lehtinen oli vielä hetkellisesti kolmen parhaan joukossa, mutta joutui tyytymään jaettuun neljänteen sijaan. Viimeinen kierros tarjoaa kuitenkin vielä yllätyssauman.
Kaikki ratkaistaan sunnuntaina – kenelle frisbeegolfin kruunu?
Päätöspäivä on käsillä, ja taistelu mitaleista käy kuumana. Suomalaispelaajien asemat ennen viimeistä kierrosta:
Niklas Anttila johtaa miesten sarjaa (-25)
Kristian Kuoksa toisena (-19)
Eveliina Salonen yhden heiton päässä naisten kärkipaikasta (-1)
Useita suomalaispelaajia taistelee naisten pronssista
Jos suomalaispelaajat onnistuvat pitämään hermonsa hallinnassa, edessä voi olla suomalaisen frisbeegolfin historiallinen viikonloppu.
Sunnuntain finaalikierroksen voi seurata Ylen, Disc Golf Pro Tourin tai PDGA:n kanavilla. Kenelle kiekko lentää korkeimmalle tuulessa ja kuka kantaa kotiin Euroopan mestaruuden?
💬 Mitä veikkaat — nappaako Suomi tuplakultaa? Kommentoi ja jaa fiilis kaverille, jonka kanssa finaalikierrosta jännität! 🥏🇫🇮
Mira Jalosuo tekee historiaa NCAAssa – suomalaisosaaminen loistaa St Cloudin jääkiekossa
Kun suomalainen jääkiekkolegenda Mira Jalosuo astuu St. Cloud State Universityn naisten jääkiekkojoukkueen pukukoppiin tänä syksynä, tunnelma on varmasti samaan aikaan tuttu ja täysin uusi. Tuttuja kasvoja, tuttu jää, mutta rooli on isompi kuin koskaan aiemmin: Jalosuosta on nyt tullut päävalmentaja yhdelle NCAA:n huipputason jääkiekkojoukkueista.
Se on suuri askel – sekä Jalosuolle että St. Cloudin Huskies-joukkueelle.
Ja jos joku kysyy, onko hän valmis? Hän ei epäröi hetkeäkään:
“Tunnen jo hyvin joukkueen ja valmennustiimin, mikä tekee siirtymisestä sujuvaa. Tämä on uskomaton mahdollisuus johtaa lahjakasta ja omistautunutta ryhmää,” Jalosuo kommentoi yliopiston verkkosivuilla.
Paluu kotikonnuille – mutta nyt ruorissa
Tämä ei ole Mira Jalosuon ensimmäinen kerta St. Cloudin kaukalossa. Hän toimi aiemmin apuvalmentajana samassa joukkueessa ennen kuin siirtyi ammattilaisliiga PWHL:ään. Kuluneella kaudella hän kuului Minnesota Frostin valmennusryhmään, joka nappasi PWHL:n mestaruuden – jo toista kertaa peräkkäin.
Nyt hän tuo arvokasta ammattilaiskokemustaan mukanaan takaisin yliopistokiekon puolelle – paikkaan, jossa sekä kehitetään talenttia että kamppaillaan tosissaan voitosta. Se on yhdistelmä, joka vaatii sekä sydäntä että selkeää suunnitelmaa.
Kunnioitettu pelaajalegenda ja kasvava valmentajakyky
Suomessa Mira Jalosuon nimi tunnetaan jo kauan jääkiekkohalleista ja MM-kaukaloista. Entinen Naisleijonien puolustajajärkäle pelasi urallaan huikeat 128 A-maaottelua, voittaen olympiapronssia Vancouverissa 2010 ja viisi MM-pronssia.
Jalosuon ura pelaajana jatkui myös Yhdysvalloissa: hän pelasi Minnesotan yliopistossa (University of Minnesota), missä oli mukana voittamassa useita mestaruuksia. Kova työntekijä jäällä – ja nykyään myös sen laidalla.
Valmennuspuolella Jalosuo ei ole jäänyt kiertämään jäähyväiskierroksia. Hän on määrätietoisesti rakentanut uraa valmentajana ja mentorina, tukien erityisesti nuoria, tulevia suomalaispelaajia, jotka haaveilevat urasta USA:n kovatasoisissa sarjoissa.
Suomalaista verta ja voimaa St. Cloudin riveissä
Kun katsoo St. Cloudin kokoonpanoa, Jalosuon valinta päävalmentajaksi tuntuu vieläkin luontevammalta. Ensi kaudella joukkueessa pelaavat kolme nuorta suomalaista:
Hyökkääjä Sofianna Sundelin
Puolustaja Siiri Yrjölä
Maalivahti Emilia Kyrkkö
Myös toinen suomalainen jääkiekon supernimi, maalivahti-ikoni Noora Räty, jatkaa joukkueen apuvalmentajana.
Kaksikko Jalosuo–Räty on melkoinen voimakaksikko, joka tuo niin paljon jääkiekon huippuosaamista yhteen tilaan, että siinä alkaa jo sulaa Minnesotan talvi. Ja mikä parasta – heidän läsnäolonsa tekee St. Cloudista entistä houkuttelevamman kohteen suomalaisille lupauksille, jotka tähyävät NCAA:han tai ammattilaiskentille.
Kohti uusia korkeuksia – tähtäimessä NCAA:n huippu
Tällä hetkellä St. Cloud State ei vielä kuulu aivan NCAA:n huipulle, mutta kehitystä on jo nähtävissä. Nyt kysymys kuuluu: voiko Mira Jalosuo olla juuri se puuttuva palanen, joka vie Huskies-naiset uudelle tasolle?
Kaikki merkit viittaavat siihen, että vastaus on kyllä.
Jalosuolla on yhdistelmä kokemusta voittavasta ammattilaisjoukkueesta sekä ymmärrystä yliopistourheilun hengestä – yhdistelmä, jota harva voi tarjota. Pelaajille hän on helposti lähestyttävä, mutta samalla vaativa johtaja. Ja koko organisaatiolla tuntuu olevan vahva usko siihen, että hänen johdollaan Huskies voi ottaa isoja askelia eteenpäin.
“En malta odottaa, että pääsen työskentelemään tämän ryhmän kanssa ja tapaamaan kaikki upeat Husky-fanit,” Jalosuo sanoi ilmoituksen yhteydessä.
Jos tunnelmista voi jotain päätellä, Jalosuo ei saavu Huskiesin penkin taakse vain täyttämään paikkaa – hän tulee jättämään jälkensä.
Pähkinänkuoressa:
🇫🇮 Mira Jalosuo nimitetty St. Cloud State University’s naisten jääkiekkojoukkueen päävalmentajaksi.
🥉 Pelaajan uralla: 128 A-maaottelua, olympiapronssi ja viisi MM-pronssia.
🇫🇮 Kolme suomalaista pelaajaa ja Noora Räty apuvalmentajana tekevät joukkueesta suomalaisosaamisella vahvistetun.
🔝 Tavoitteena nostaa St. Cloud NCAA:n kärkijoukkueiden joukkoon.
Mitä luulet – onko Jalosuo juuri se, joka vie Huskies-joukkueen seuraavalle tasolle? Onko suomalaisten uusi vallankumous Yhdysvaltain jääkiekkokentillä vasta alussa? Kommentoi ja seuraa matkaa!
Tinja-Riikka Korpela on yhä Helmareiden kivijalka – konkarivahdin tarina jatkuu intohimolla ja johtajuudella
Tinja-Riikka Korpela on nimi, joka on jo kirjoitettu suomalaisen jalkapallon historiankirjoihin. Vaikka moni luulisi, että hänen uransa on päätöksessään, todellisuus on toisenlainen. 39-vuotiaana Korpela valmistautuu neljänsiin EM-kisoihinsa – mutta tällä kertaa asetelma on uusi. Paineet ovat poissa, mutta ammattimainen ote säilyy.
Uusi rooli, tuttu rauhallisuus
Aiemmissa arvokisoissa Korpela oli Helmareiden kiistaton ykkösmaalivahti. Nyt portit ovat auki kilpailulle, mutta Korpelan lähestymistapa on tyyni ja kokenut:
“Ehkä itsellenikin tulee vähän vähemmän paineita kuin aiemmin.”
Hän näkee tilanteessa mahdollisuuden – mahdollisuuden olla läsnä ja jakaa kokemustaan uudella tavalla. Kentällä paikka ei ole enää taattu, mutta vastuu ei ole koskaan ollut vain numeroiden varassa. Hän on kapteeni olemuksellaan.
Yli rajojen kulkenut ura
Korpelan ura on kulkenut monien maiden ja huippuseurojen kautta:
USA
Saksa (mm. Bayern München)
Ranska (mm. PSG)
Englanti (Everton)
Sveitsi (Servette)
Samalla hän on nostanut esiin urheilun ulkopuolisia teemoja, kuten tasa-arvon ja avoimuuden. Kentän ulkopuolella hän on ollut rohkea ääni, kentällä taas esimerkki siitä, että menestys ja aitous eivät ole ristiriidassa.
EM-kisat lähempänä sydäntä kuin koskaan
Sveitsissä pelattavat lajinsa arvokisat osuvat kirjaimellisesti lähelle. Siellä hän on viettänyt viime vuodet, mutta nyt katseet ovat Helsingissä ja Urhean harjoituskentillä. Korpelan kuntoa testattiin kevätkaudella pohjevamman muodossa, mutta hän suhtautui siihen kokeneen rauhallisesti:
“Minulla on historiaa näiden vaivojen kanssa, joten nyt osaan jo jarruttaa ennen kuin menee pahemmaksi.”
Ykkösvahdin paikasta kilpailee nyt useampi nimi, kuten Anna Tamminen ja Anna Koivunen. Päävalmentaja Marko Saloranta ei ole nimennyt selkeää avausmaalivahtia – eikä Korpela sitä odotakaan:
“Olen valmis rooliin kuin rooliin.”
Uusia käänteitä seuratasolla
Servetten taustamuutoksien myötä Korpela päätti jatkaa matkaa. Vahva tunne omasta polusta johti päätökseen:
“Ei vain enää tuntunut omalta paikalta. Se on ihan okei.”
Uuden seuran nimeä ei ole vielä julkistettu, mutta puheissa vilahtaa kotiinpaluu ja ehkä pelikentät Naisten Liigassa. Korpela on selkeä:
“Niin kauan kuin kroppa ja pää kestää, haluan pelata.”
Johtajuutta, joka ei katoa
Korpelan vaikutus ei mittaudu peliminuuteissa – hänestä on tullut esikuva. Nuorille pelaajille hän on se rauhallinen voima, johon voi turvata niin kentällä kuin kentän ulkopuolella:
Kuunteleva ääni pukukopissa
Vahva mutta vaatimaton auktoriteetti
Esimerkki sitoutumisesta ja kestävyyden merkityksestä
Viimeinen potku? Tuskin vielä
Tulevat EM-kisat voivat olla hänen viimeisensä – tai sitten ei. Yksi asia on kuitenkin varmaa: silloin kun Suomi tarvitsee häntä eniten, Korpela on paikalla. Valmiina. Keskittyneenä. Täynnä rauhallista voimaa.
Jätä kommentti – mitä sinä uskot? Nähdäänkö Tinja-Riikka Korpela vielä Helmareiden paidassa ensi vuonna?
Janette Lepistö teki historiaa – 800 lyötyä juoksua nosti superjokerin pesäpalloikoniksi
Kun Janette Lepistö asteli kotikentälle Lapuan keskuskentälle keskiviikkoiltana, kukaan ei tiennyt tarkalleen milloin se tapahtuisi – mutta kaikki aavistivat, että tämä ilta voisi olla historiallinen.
Ja niin se olikin.
Pesäpallomaailma sai todistaa jälleen yhtä merkkipaaluhetkeä, kun Lapuan Virkiän superjokeri iski uransa 800. lyödyn juoksun. Kyseessä ei ollut mikä tahansa kenttälyönti, vaan tarkasti suunniteltu näppi kakkosrajaan, joka avasi tien kotiin Petra Kerolalle. Siinä hetkessä Lepistö sementoi asemansa vieläkin tiukemmin suomalaisen pesäpallon historiaan.
Kuitenkin, Janette ei jäänyt hetkeksi ihastelemaan suoritustaan. Hetkeä myöhemmin pallo viuhahti jälleen kenttään, ja Kaisa Peräaho liukui maaliin. Illan päätteeksi tilastot kertoivat neljästä uudesta juoksusta ja ykköspalkinnosta.
Rikkoutuneet rajat
500, 600, 700 – ja nyt 800. Lepistö on rikkonut lähes kaiken rikottavissa olevan. Hänen pelinjohtajansa tiivisti sen ytimekkäästi: ”Janette on rikkonut vuosien mittaan kaikki mahdolliset rajat, ja hänen nälkänsä on ennennäkemätön.”
Seuraava päämäärä on jo näköpiirissä:
900 lyötyä juoksua
ja ehkä – 1000?
Legendan kannoilla
Superpesiksen kaikkien aikojen lyöjätilastojen tarkastelu paljastaa, että Lepistö on noussut nyt toiselle sijalle. Hän ohitti juuri Henna Salmelan (38+758=796), ja edellään on enää yksi nimi – legenda Tanja Vehniäinen, jonka saldo on 20+823=843.
Ironista ja samalla runollista: Vehniäinen pelasi parhaat vuotensa juuri Lapuan paidassa – samassa seurassa, jolle Janette nyt takoo uusia lukuja. Tämä tuo kilpajuoksuun henkilökohtaisen vivahteen.
”Lapsena olin katsomassa Tanja Vehniäisen pelejä, ja nyt saan itse jahdata hänen ennätystään tässä kaupungissa. Tuntuu uskomattomalta,” totesi Lepistö ottelun jälkeen.
Tilastot tukena
800 lyötyä juoksua 252 ottelussa – se on kovin tahti pääsarjahistorian aikana. Tähän päälle tulee:
5 lyöjäkuningattaren titteliä
9 Itä–Länsi-valintaa
Useita mestaruuksia uran alkuvuosina
5 valintaa vuoden jokeriksi
Janette Lepistö on siis enemmän kuin tehokas lyöjä – hän on voittaja, pelinlukija ja pelitekojen nainen. Hänen lyöntitekniikkansa haastaa ulkokentät kerta toisensa jälkeen.
Keskiviikon ilta Lapuan henkeen
Koko Lapua tuntui juhlivan keskiviikkoillan voittoa: Virkiä voitti Manse PP:n 2–0 (5–2, 2–1). Tärkeintä oli kuitenkin Lepistön saavutus. Hän sai seisovat aplodit yleisöltä jokaisen lyönnin jälkeen – ansaitusti.
Kurkistus tulevaan
Mitä tuo tullessaan ensi kausi – tai seuraavat kaksi?
Jos nykyvire jatkuu, Tanja Vehniäisen 843 juoksua rikotaan jo tämän kauden lopussa tai viimeistään vuoden 2025 alussa. Ja vaikka se tuntuu nyt kaukaiselta, myös tuhat lyötyä ei ole enää mahdottomuus.
Pesäpallon romantikot voivat kuvitella hetken: valot kirkkaana Lapuan keskuskentällä, kotiyleisön kohina taustalla ja Janette Lepistö maila kädessään – valmiina viemään itsensä ja koko lajin taas askelta pidemmälle.
Naisten Superpesiksen kaikkien aikojen lyöjätilasto (kesäkuu 2024)
Tanja Vehniäinen – 843 (20+823)
Janette Lepistö – 804 (41+763)*
Henna Salmela – 796 (38+758)
Susanna Puisto – 767 (27+740)
Johanna Nieminen – 725 (79+646)
Minna Vienola – 714 (51+663)
Katja Saari – 700 (27+673)
Tuula Rantanen – 679 (111+568)
Aino-Kaisa Mantere – 591 (18+573)*
Tarja Pöntinen – 586 (37+549)
* = pelaaja edelleen aktiivinen
Mitä sanot sinä? Onko Janette Lepistö matkalla kaikkien aikojen suurimmaksi? Keskustelu käy kuumana katsomoissa – ja nyt myös kommenteissa.
Wilma Murto uskaltaa uudistua – hyppää ilman tekniikkavalmentajaa ja haastaa koko urheilumaailman
Kun suurin osa suomalaisista urheilufaneista kiinnitti huomionsa uutiseen, että keihäskonkari Tero Pitkämäki liittyy Wilma Murron tiimiin, jäi vähemmälle huomiolle varsinainen uutispommi: Murto aikoo jatkossa hypätä ilman tekniikkavalmentajaa.
Jos olet koskaan vilkaissut seiväshyppyä vaikka televisiosta, tiedät jo, ettei kyse ole pelkästään juoksusta ja pomppimisesta. Laji on kuin baletin ja fysiikan välinen tanssi, jossa jokaisella askeleella ja käsien liikkeellä on merkitystä. Aiemmin Murto on nojannut pitkälti valmentaja Jarno Koivuseen. Heidän yhteistyönsä päättyi keväällä 2025, mikä synnytti spekulaatiota seuraajasta.
Mutta vastausta ei tullut – ei nimittäin ketään. Murto ilmoitti ottavansa jatkossa ohjat täysin omiin käsiinsä. Kyse ei ole pakon sanelema ratkaisu vaan tietoinen valinta. Se on harvinaista, jopa huipputasolla.
Harvinaisella polulla
Vain muutama huippuhyppääjä on toiminut ilman teknistä valmentajaa. Esimerkiksi Sveitsin Angelica Moser ja Uuden-Seelannin Eliza McCartney ovat hypänneet ilman jatkuvaa ohjausta, mutta lähinnä olosuhteiden pakosta.
Murron ratkaisu on sen sijaan strateginen ja pysyvä. Se herättää sekä ihailua että huolta:
Voiko olympiatasolla todella menestyä ilman päivittäistä teknistä palautetta?
Entä jos virheet jäävät huomaamatta?
Onko kyseessä mestarillinen itseluottamus vai uhkarohkeus?
Vaikka Pitkämäen rooli Murron tiimissä herätti ensimmäisenä kiinnostusta, hänen osallistumisensa on melko rajattua. Hän ei ole mukana arjen treeneissä, vaan toimii ennemminkin kokeneena taustavaikuttajana.
Ajoitus ei ole ihanteellinen
Murto kävi kesällä polvileikkauksessa, joka ajoittui hankalaan ajankohtaan: keskelle kautta, jolloin huiput tavallisesti hioisivat teknisiä yksityiskohtia. Tämä korostaa päätöksen riskialttiutta. Ilman valmentajaa on entistäkin tärkeämpää, että omat tuntemukset ja itsereflektio ovat kohdallaan.
Voiko kaikki kuitenkin onnistua?
Toisaalta, entä jos Murto on oikeassa? Jos hänen lähestymistapansa toimii, hän ei ainoastaan kulje omaa tietään, vaan saattaa jopa haastaa koko valmennusjärjestelmän rakenteet.
Hän toimii esimerkkinä itseohjautuvuudesta.
Hän osoittaa luottamusta omaan kehoonsa ja tuntemuksiinsa.
Hän määrittelee uudelleen, mitä huipputason valmennus voi tarkoittaa.
Polku on kapea ja haastava, mutta edelläkävijyys harvoin syntyy mukavuusalueella. Maailmassa, jossa pienetkin yksityiskohdat voivat ratkaista sijoituksen – tämä päätös voi kääntyä joko voitoksi… tai tappioksi.
Toistaiseksi Murto jatkaa kirjoittamaan omaa tarinaansa suomalaisen urheilun sivuilla. Tarinaa, joka on rohkea, erikoislaatuinen – ja hyvin suomalainen.
Ja ehkä juuri siksi se kiinnostaa meitä niin paljon.
🗯 Mitä mieltä sinä olet? Onko Wilma Murron päätös nerokas oivallus vai turhaa riskinottoa? Kommentoi alle – keskustelu on vasta alussa.
Espanja ja Saksa hurjastelivat 11 maalin trillerissä – Pablo Garcia johdatti Espanjan EM-finaaliin
Kuvittele tämä: ilta laskeutuu Bukarestin kuumankosteaan ilmaan, ja kentällä pelataan alle 19-vuotiaiden EM-välierä. Espanja ja Saksa – kaksi jalkapallojättiä kohtaa, joten odotukset ovat korkealla. Mutta kukaan, ei edes intohimoisin futisfani, olisi voinut arvata, millainen ilta oli edessä. Siitä muodostui nimittäin peli, josta puhutaan vielä vuosien päästä – ottelu, joka lennätti Espanjan EM-finaaliin ja nosti erään nuorukaisen legendojen joukkoon.
Tulos: Espanja 6, Saksa 5. Eikä kyse ollut mistä tahansa ottelusta – tämä oli räjähdysherkkä ja henkeäsalpaava tarina, joka eteni kuin käsikirjoittamattomassa elokuvassa.
Kun futis muuttuu ilmiöksi
Ottelun ensimmäiset 70 minuuttia olivat rehellisesti sanottuna melko tavallista – Saksa johti 2–1 ja peli vaikutti menevän kirjansa mukaan. Mutta sitten tapahtui jotain sellaista, joka saa jalkapallon fanit puhumaan ”klassikoista”.
Viimeiset 12 minuuttia, lisäaika ja jatkoaika toivat mukanaan peräti kahdeksan maalia. Kahdeksan. Yhdessä ottelun viimeisessä kolmanneksessa. Tilanteet vaihtelivat toiselle puolelle kuin pingispallo, ja kumpikin joukkue kieltäytyi antautumasta.
Espanja otti johdon – Saksa kampesi väkisin rinnalle. Kerta toisensa jälkeen. Lopulta, jatkoajan viimeisillä sekunneilla, peli sai ansaitsemansa käänteen. Pablo Garcia, nimi joka jää historiaan, iski voittomaalin ajassa 120+1′.
Ja siinä vaiheessa stadion räjähti. Espanjan pelaajat syöksyivät toistensa syliin, valmentajat villiintyivät kentän laidalla, ja Garcia – tuo vaatimaton nuorukainen Real Betisin riveistä – nostettiin hetkessä eurooppalaisen juniorifutiksen sankarikaartiin.
Pablo Garcia – yksi mies, viisi ratkaisevaa hetkeä
Jos ottelu oli tarina, Pablo Garcia oli sen päähenkilö. Hän viimeisteli neljä maalia ja tarjoili viidennen. Siinä missä muut pelaajat alkoivat jo väsyä helteen kurittavassa tunnelmassa, Garcia syttyi kuin soihtu. Ilmeisesti hän ei ollut vielä valmis juhliin – maalinsa kerta toisensa jälkeen osoittivat uskomatonta kylmäpäisyyttä ja pelisilmää.
Jokainen kosketus, jokainen spurtti tuntui osuvan ajan hermoon. Kun hän iski vielä sen viimeisen, ratkaisevan maalin, juuri kun näytti siltä, että edessä olisi rankkarit, koko ottelun kaari suli hänen jalkojensa alle.
Tästä ei EM-välieräsankaruus enää parane.
Saksan tähden hetki jäi varjoon
Saksan sankari ei jäänyt kuitenkaan aivan ilman parrasvaloja. Max Moerstedt, Hoffenheimin voimahyökkääjä, nakutti jo itsessään melko hurjan hattutempun. Hän taisteli jokaisesta pallosta, pysyi jatkuvasti vaarallisena ja osoitti, miksi häntä pidetään yhdeksi Euroopan lupaavimmista kärjistä.
Mutta vaikka kolme maalia yleensä riittäisi sankarin viittaan, tällä kertaa se jäi Garcia-show’n jalkoihin.
Moerstedtin hattutemppu ansaitsi kunnioitusta, mutta Saksan puolustus ei yksinkertaisesti pystynyt pitämään espanjalaisista enää otetta, kun maalijuhla alkoi.
Torstaina ratkeaa: Espanja vs. Hollanti
Nyt Espanja katsoo kohti torstaita, jolloin vastaan asettuu Hollanti. Sekin joukkue tiedetään hyökkäysvahvuudestaan ja klassisesta hallintapelistään. He kaatoivat kisaisäntä Romanian aiemmin maanantaina luvuin 3–1, eivätkä he suinkaan aio antaa Espanjan marssia mestaruuteen ilman taistelua.
Tuleva finaali tuo yhteen kaksi huippukoulutettua, nuorta ja nälkäistä joukkuetta, joiden tarinankulku on ollut täynnä maaleja ja yllätyksiä. Jos välieristä otetaan jotain oppia, on luvassa unohtumaton taistelu.
Ottelu, jota ei unohdeta
Harvassa ovat ne pelit, joista puhutaan sukupolvien ajan. Tämä on yksi niistä. 11 maalia, jatkuvia johtoaseman vaihtoja, yksilötaitoa ja taktisia koukeroita – kaikki täydellisesti sekoitettuna yhteen iltaan Bukarestissa.
Ja vaikka kyseessä oli alle 19-vuotiaiden ottelu, oli kentällä pelin henki kaikkea muuta kuin junioritasoa. Se oli intohimoista, dramaattista ja täynnä tunnetta. Juuri sellaista, miksi jalkapallo vetää vuosi toisensa jälkeen miljoonia ihmisiä puoleensa.
Loppulukemat ja tärkeimmät faktat:
Ottelun lopputulos: Espanja 6–5 Saksa (jatkoajan jälkeen)
Espanjan sankari: Pablo Garcia – 4 maalia, 1 maalisyöttö
Saksan tähti: Max Moerstedt – 3 maalia
Ratkaiseva maali: Garcia ajassa 120+1′
Torstain EM-finaalissa kohtaavat: Espanja vs. Hollanti
Tällainen peli ei unohdu – ei pelaajilta, ei valmentajilta, eikä meiltä, jotka sen saimme todistaa.
Mikä hetki jäi sinulle parhaiten mieleen? Kerro se meille – ja elä uudelleen tuo uskomaton ottelu hetki kerrallaan.
Jobe Bellingham loistaa helteisessä Cincinnatissa – Dortmund voittaa trillerissä ja taistelee turnauskuumuutta vastaan
Kun eurooppalainen jalkapalloseura Borussia Dortmund saapui Cincinnatiin, heillä oli edessään poikkeuksellinen haaste: tukahduttava kuumuus. Yli 30 asteen lämpö sai aikaan tilanteen, jossa vaihtopelaajat vetäytyivät viilennykseen pukuhuoneen suojiin, seuraten ottelua ilmastoidusta tilasta käsin.
Vasta toiselle jaksolle he palasivat kentän laidalle – tällä kertaa suuren aurinkovarjon alla. Päävalmentaja Niko Kovac puolusti ratkaisua järkipäätöksenä, ja painotti, että kuumuus on yksi tämän turnauksen suurimmista vastuksista.
Veljen varjosta valokeilaan
Ottelun suurin yksittäinen tähti oli nuori Jobe Bellingham, joka teki debyyttinsä Dortmundin paidassa. Hän ei ole kuka tahansa tulokas – kyseessä on Real Madridin tähden Jude Bellinghamin nuorempi veli. Jobe siirtyi Saksaan Sunderlandista 32 miljoonan euron siirtosummalla, ja maksoi heti takaisin ratkaisevalla osumalla.
Joben maali syntyi ensimmäisellä puoliskolla ja se nosti Dortmundin johdon tilanteeseen 3–1 ennen taukoa. Haastavissa olosuhteissa nuori pelaaja osoitti kylmäpäisyyttä ja pelirohkeutta, joka viestii isoveljen jalanjäljissä kulkevasta omasta tiestä.
Maaleja, draamaa ja jäätävää kuumuutta
Ottelu itsessään oli tapahtumarikas:
Sundowns siirtyi ensin johtoon Lucas Ribeiron osumalla
Dortmund vastasi kolmella maalilla: Nmecha, Guirassy ja Bellingham osuivat
Toisen puoliajan alussa nähtiin omamaali Sundownsilta – 4–1
Eteläafrikkalaiset nousivat vielä kahdella kavennuksella mukaan taisteluun
Lopulta Dortmund piti pintansa ja vei voiton numeroin 4–3. Hermoja raastavassa loppuhetkessä saksalaisjoukkue joutui venymään tosissaan, mutta kesti paineen.
Ja muualla turnauksessa…
Muiden otteluiden tulokset samalta päivältä tarjoilivat lisää jännitystä:
Fluminense (BRA) – Ulsan (KOR): 4–2
Inter (ITA) – Urawa Reds (JPN): 2–1
River Plate – Monterrey: 0–0
Useampi aasialaisjoukkue on nyt hyvin lähellä jäädä jatkopelien ulkopuolelle.
Turnauksen todellinen haaste: kuumuus
Cincinnatin kova lämpö on muodostunut yhdeksi turnauksen keskeisistä aiheista. Eteläamerikkalaiset ja afrikkalaiset joukkueet ovat tottuneet pelaamaan tällaisissa olosuhteissa, mikä on antanut heille selkeän edun. Eurooppalaiset, kuten Dortmund, joutuvat improvisoimaan – kuten ilmastoidun pukukoppiin vetäytymisellä.
Tässä turnauksessa ei pelata vain toisia joukkueita vastaan – vaan myös säätä vastaan. Tulevaisuudessa jäähdytysratkaisut, lepo ja rotaatio voivat ratkaista enemmän kuin pelkkä pelitaktiikka.
Nopeat faktat
Pelin lämpötila nousi yli 30 asteen
Dortmundin vaihtopelaajat pysyttelivät ensimmäisen jakson pukukopissa
Jobe Bellingham, 19, iski debyyttimaalinsa
Ottelu päättyi Dortmundin voittoon lukemin 4–3
Turnauksen kuumuus puhuttaa niin pelaajia kuin valmentajiakin
Onko Dortmundilla eväitä edetä mestaruuteen asti näissä olosuhteissa? Miten sinä arvioit heidän mahdollisuutensa? Kerro, mitä ajattelet!
Samuel Purola loisti 100 metrin huippukisassa – suomalainen sprintti kovassa nosteessa
Jos rakastat yleisurheilua, tiedät sen tunteen: starttipistooli paukahtaa, ja kymmenen sekuntia myöhemmin kaikki on ohi – paitsi sydämen tykytys. Miesten 100 metrin kisa on urheilun oma adrenaliinipiikki, ja tällä kertaa se tarjosi draamaa, sähäkkyyttä – ja ripauksen suomalaista toivoa.
Kansainvälisessä yleisurheilukisassa nähtiin sellainen startti, joka ei juuri jättänyt toivomisen varaa. Vauhti oli hurjaa. Voittaja, Yhdysvaltain huippusprintteri, pysäytti kellot aikaan 9,92 sekuntia. Häntä seurasi heti kannoilla toinen tähti ajalla 9,93. Maaliviivalla ero oli tuskin silmällä nähtävissä – ja sykkeen saattoi melkein kuulla stadionin katsomossa asti. Tällaista kilpaa ei joka kisassa nähdä.
Alle 10 sekunnin aika on miesten sadalla metrillä kuin pyhä graali. Kun kaksi juoksijaa tekee sen samassa finaalissa, ollaan lähellä historian kirjaa. Se kertoo paitsi heidän huimasta kunnostaan, myös lajin hurjasta kilpailutasosta juuri nyt.
Mutta ehkä vielä kiinnostavampaa meille suomalaisille oli se, kuka tuli seitsemänneksi. Nimittäin Samuel Purola.
Purola seivästi suomalaiset toiveet radalle
Samuel Purola, 26-vuotias oululainen, juoksi finaalissa elämänsä parhaiten: 10,29 sekuntia. Viileä ja varma veto tiukassa seurassa, ja se poiki hienon seitsemännen sijan – monen kokeneen ja kansainvälisesti tunnustetun juoksijan edelle. Vaikka kärki karkasi edelleen kolmen kymmenyksen päähän, Purolan suoritus oli kaikkea muuta kuin vaatimaton.
Tämä oli Purolan kauden paras noteeraus, ja samalla pistepläjäys ranking-taulukkoon. Kun tähtäimessä siintävät EM-kilpailut – ja miksei jo olympialaisetkin – on suunta enemmän kuin lupaava. Hänen etenemisensä on ollut tasaista ja määrätietoista. Ei mitään suurta hypeä, vaan hiljaista, kovaa työtä vuosi toisensa jälkeen. Ja nyt se alkaa kantaa hedelmää.
Toivo ei lepää vain yhdellä harteilla
Purola ei ollut kuitenkaan kisassa ainoa sinivalkoinen edustaja. Myös Eetu Rantala ja Juuso Harju astuivat radoille, kumpikin osoittaen kehitystä. Rantala kellotti 10,50, vain aavistuksen kauden ennätyksestään, ja Harjun 10,56 jäi vielä karsintoihin, mutta molemmat osoittivat nousukuntoa kevääseen verrattuna.
Finaalipaikasta taistelleisiin verrattuna suomalaiset eivät vielä ole aivan kärjessä – karsintaraja oli nimittäin hurjat 10,40 – mutta ei olla myöskään enää kaukana. Ehkä tärkein viesti oli tämä: suomalainen pikajuoksu ei ole enää naapurikuvassa kansainvälistä kärkeä. Se on nyt samassa ruudussa, vaikka vielä hieman nurkassa.
Onko suomalaisessa sprintissä uusi nousu?
Viime vuosina on alkanut näkyä valoa sprintterien polulla. Nyt ei enää puhuta vain yksittäisistä ihmejuoksuista, vaan pienestä aallosta. Systemaattista harjoittelua, parempaa valmennusta, ja selvästi kovempaa kisakokemusta ulkomailla. Purolan esimerkki voi toimia suunnannäyttäjänä: nousta voi, jos jaksaa painaa hommia – ja oivaltaa, missä maailmalla mennään.
Rajat hälvenevät. Kymmenen sekuntia on yhä maaginen raja, mutta ei enää mahdoton. Kun suomalaiset nuoret urheilijat näkevät, että ”meidän Samppa” juoksi 10,2 kansainvälisessä finaalissa ja sijoittui seitsemänneksi, syntyy jotain tärkeää: usko. Ja usko on usein se puuttuva palanen, ennen kuin tapahtuu läpimurto.
Suunnanmuutoksen tuulet
Tämän kisaviikonlopun jälkeen tunnelma on selvä: suomalainen pikajuoksu ei ole enää vain nostalginen haave menneistä M. Jalava -ajoista. Nyt se on tässä ajassa, radalla, mukana mittelössä uusien huippujen kanssa.
Yhteenvetona voi sanoa näin:
Kaksi alle 10 sekunnin aikaa – maailmankärki on järisyttävän kova.
Samuel Purola juoksi uransa parhaan ja sijoittui hienosti seitsemänneksi.
Muita suomalaisia nähtiin niin ikään lähellä omaa huippuaan – pikajuoksun taso kotimaassa on selvästi nousussa.
Ehkä vielä ei eletä kotimaisen sprintin kulta-aikaa – mutta kyynäriä kääriviä, lupaavia tekijöitä on yhä enemmän. Ehkä jo Pariisissa tai seuraavissa EM-kisoissa, kun stadion hiljenee ja kaikki silmät kääntyvät sadan metrin lähtöpaikalle, joku sinivalkopaitainen juoksija seisoo viivalla – eikä pelkästään osallistu, vaan haastaa kärjen.
Ja kenties silloin se maaginen raja, se kymmenen sekuntia, jää historiaan myös suomalaisittain.
Mitä sinä ajattelet Purolan juoksusta? Onko nyt suomalaisen sprintin aika loistaa? Kommentoi ja keskustele somessa – sillä juoksu kulkee, kun suunta on selvä.
Timanttiliigan huikea ilta Pariisissa: ennätyksiä, draamaa ja olympiatähtien loistoa
Koko Pariisin ilta säkenöi – eikä vain Eiffel-tornin valoista tai juhannusaaton tunnelmasta, vaan yhdestä yleisurheilun näyttävimmistä tapahtumista: Timanttiliiga-kilpailusta. Tapahtuma tarjosi yleisölle unohtumattomia hetkiä, huippusuorituksia sekä tunteita laidasta laitaan.
Keihäänheiton kuningas tekee paluun
Intialainen olympiavoittaja Neeraj Chopra palasi estradille näyttävästi. Hänen avausheittonsa kantoi huikeat 88,16 metriä, mikä varmisti voiton hänelle isolla erolla muihin osallistujiin. Vaikka tulos ei ollut hänen kauden paras, se osoitti hänen tasaisuutensa ja taitonsa hallita painetilanteet.
Saksan Julian Weber ylsi toiseen sijaan tuloksella 87,88 m
Brasilian Luiz Mauricio da Silva teki Etelä-Amerikan uuden ennätyksen: 86,62 m
Nuori juoksijatähti säväyttää 3000 metrin esteissä
Kenian Faith Cherotich hämmästytti koko juoksumaailman 3000 metrin estejuoksussa. 20-vuotias lahjakkuus juoksi ajan 8.53,37 – nopein aika koko maailmassa tällä kaudella. Se oli myös hänen ensimmäinen suorituksensa alle 9 minuutin ja kolmas voitto Timanttiliigassa tänä vuonna.
Kilpailu ei ollut yksipuolinen:
Peruth Chemutai (Uganda) ja Sembo Almayew (Etiopia) juoksivat myös huippuaikoja.
Kahdeksan yhdestätoista kilpailijasta teki joko oman ennätyksensä tai kauden parhaan tuloksensa.
Radan huippuhetket
Myös sileillä ja aitajuoksuissa nähtiin upeita suorituksia:
Rai Benjamin (USA) voitti miesten 400 metrin aidat ajalla 46,93 – uusi kilpailuennätys.
Marileidy Paulino (Dominikaaninen tasavalta) hallitsi naisten 400 metriä ajalla 48,81 – sekin uusi kisaennätys.
Kenttälajit: korkeuksien ja seipäiden juhlaa
Naisten korkeushypyssä Australian Nicola Olyslagers ylitti kahden metrin rajan ja osoitti olevansa jälleen kovassa kunnossa kohti olympialaisia.
Naisten seiväshyppy oli tasainen taistelu Yhdysvaltojen tähtien välillä. Tulokset olivat:
Katie Moon – 4,73 m (voitto puhtaammilla hypyillä)
Sandi Morris – 4,73 m
Emily Grove – 4,63 m (kolmas sija)
Ilta, joka jää muistoihin
Tämä Pariisin ilta kiteytti kaiken, mitä yleisurheilu parhaimmillaan voi tarjota: taitoa, tunnetta, ennätyksiä ja taikaa. Seuraavaksi katseet siirtyvät kohti kesän suurinta urheilujuhlaa – Pariisin olympialaisiin 2024.
Jos tämä ilta oli esimakua tulevasta, odotettavissa on todellinen spektaakkeli. Mikä hetki jäi sinun mieleesi tältä huikealta illalta? Jaa se kommenteissa!
Henrik Haapala palaa Tapparaan nelivuotisella sopimuksella – todellinen kotiinpaluu Tampereelle
Henrik Haapala on tehnyt näyttävän paluun Tampereen Tapparaan pitkällä, peräti neljän vuoden sopimuksella. Tämä sopimus on huomattavan pitkä kotimaisessa jääkiekossa ja korostaa sekä pelaajan että seuran vahvaa keskinäistä luottamusta. 31-vuotias konkaripelaaja tuo mukanaan kokemusta, pelinäkemystä ja ennen kaikkea vahvan sydämen, joka sykkii tuttuja sinioransseja värejä.
Paluu kotiin – sydämellä ja suunnitelmalla
Tapparalle Haapalan saaminen takaisin on enemmän kuin peliliike – se on strateginen ratkaisu. Haapala ei ole vain pelaaja, vaan osa sitä identiteettiä, jota seura haluaa vaalia ja siirtää eteenpäin.
– Pitkästä aikaa vähän jännittää, mutta se on vain hyvä merkki. On hienoa palata Tapparaan näin pitkällä sopimuksella, se mahdollistaa pitkäjänteisen rakentamisen, kommentoi Haapala Tapparan tiedotteessa.
Tapparan urheilupäällikkö Janne Lahti korosti Haapalan merkitystä myös joukkueen hengenluojana ja arvokeskustelun kantajana jääkiekon pukukopissa. Haapala on pelin viimeisten minuuttien pelaaja – mutta myös hiljaisia hetkiä johtava voimahahmo.
Ura, joka on nähnyt lajin koko kaaren
Henrik Haapala on kokenut paljon urallaan. Vaikka hänen Liiga-taustansa liittyy vahvasti Tapparaan, miehen pelipolku on kulkenut myös seuraavien sarjojen kautta:
NHL – Florida Panthers
AHL
KHL – mukaan lukien mestarikokemusta
Sveitsin pääsarja
Ruotsin SHL – Malmö Redhawks viimeisimpänä
Erityistä väriä uraan toi myös kausi Ilveksessä 2020–2021, mikä herätti tunteita tamperelaisissa kiekkopiireissä. Mutta nyt kääriytyy uusi luku sinioranssiin kansiin.
Tämän hetken Haapala – mitä odottaa?
Haapala ei ole enää kiihtyvä nuori superlupaus, vaan kokemuksen kautta viisas rytmittäjä ja peliä hallitseva ajattelija. Hänellä on pelattuna yli 350 ottelua Liigassa, ja vaikka nopeus ei ole enää entisensä, hänen tärkeimmät työkalunsa ovat säilyneet.
Pelisilmä ja syöttötaito
Ajoituksen ja temmon kontrollointi
Kyky rauhoittaa peliä kriittisillä hetkillä
Hänen paluunsa voi tarjota Tapparalle uudenlaista varmuutta kevään tiukkoihin hetkiin. Lisäksi hänen vaikutuksensa ulottuu penkin taakse ja nuoriin pelaajiin, jotka saavat arvokasta oppia arjen esimerkillä.
Enemmän kuin vain pelaajasiirto
Tämä ei ole pelkästään urheiluuutinen, vaan kertomus paluusta juurille. Henrik Haapala palaa seuraan, jossa kaikki alkoi – ja jossa hän voi nyt rakentaa uudelleen, mutta eri roolissa. Häntä odottaa kentän lisäksi myös mentorin ja tarinankertojan rooli. Hän on nyt yksi niistä, joiden harteilla Tapparan identiteetti lepää tulevaisuudessa.
Jos keho kestää ja rytmi löytyy, saatamme nähdä vielä yhden hänen tarinansa kohokohdista. Jos ei, jää hänen panoksensa silti elämään tamperelaisen kiekkokulttuurin ytimessä – siellä, missä sydän sykkii lähes jäätyvän Hakametsän tai uuden areenan yleisössä.
Tervetuloa takaisin, Henkka – koti on juuri siellä, missä sielu löytää jääkiekon.
Käytämme evästeitä cookies käyttäjäkokemuksen parantamiseksi.