Jari Litmanen tekee yllätyspaluun kentälle poikiensa rinnalla – historiallinen hetki suomalaiselle jalkapallolle

On olemassa uutisia, joita joutuu lukemaan kahteen kertaan ennen kuin uskoo. Tämä on yksi niistä. Jari Litmanen, suomalaisen jalkapallon kiistaton kuningas, on rekisteröity virolaisen JK Tallinna Kalev Juuniorin joukkueeseen. Kyllä, juuri siihen joukkueeseen, jossa pelaavat hänen omat poikansa, Caro Olavi, 19, ja Bruno Olavi, 17.

Ja kun Kalev Juunior kohtaa keskiviikkona Viron cupissa seuransa edustusjoukkueen, JK Kalevin, saattaa olla luvassa jotain ainutlaatuista: Litmanen kentällä – omien poikiensa rinnalla.

Kuningas, jonka tarinaa kaikki tuntevat

Litmasta ei Suomessa tarvitse esitellä. Hän on mies, jonka ansiosta suomalainen jalkapallo löysi 1990-luvulla paikkansa Euroopan kartalla. Hän voitti Mestarien liigan Ajaxissa vuonna 1995, pelasi maajoukkueessa 137 A-maaottelua ja teki kaikki nämä saavutukset tavalla, joka nosti hänet sankariksi kokonaista sukupolvea varten.

Hollannissa hän oli osa Ajaxin kultavaihetta Clarence Seedorfin, Edgar Davidsin ja Patrick Kluivertin rinnalla. Suomessa hänestä tuli paljon enemmän kuin pelaaja: hän oli todiste siitä, että myös pienestä pohjoisesta maasta voi kohota kansainväliseen huippuun.

Fantasia, joka voi muuttua todeksi

Mutta palaako Litmanen oikeasti kentälle? Rekisteröinti ei vielä tarkoita paluuta, mutta se tekee siitä mahdollisen. Ehkä hän istuu vain vaihtopenkillä. Tai ehkä, yhtäkkiä, hän nousee seisomaan, vetää viimeisen kerran nappikset jalkaan ja astuu kentälle.

Ajatus siitä, että isä ja kaksi poikaa pelaisivat virallisessa cup-ottelussa yhdessä, on poikkeuksellisen harvinaista. Caro ja Bruno nähtiin jo heinäkuussa joukkueen avauksessa murskavoitossa FC Estham Unitedista. Jos tällä kertaa kentällä seisoo myös Jari, futistarina kirjoittuu uudella luvulla – riippumatta ottelun tuloksesta.

Mikä tekee tästä niin merkittävää?

On helppoa vähätellä asiaa: kyseessä ei ole paluu huipulle, eikä Litmasta nähdä enää suurten eurooppalaisten stadioneiden kirkkaissa valoissa. Juuri siksi tämä onkin erityistä.

Ehkä tärkeimpänä tämä muistuttaa siitä, miksi urheilu ylipäätään kiehtoo: ei vain tuloksista, vaan tarinoista, jotka yhdistävät sukupolvia.

Jos se tapahtuu…

Ehkä Litmanen ei pelaa minuuttiakaan. Ehkä hän seisoo vain poikiensa vierellä vaihtopenkillä. Mutta jo pelkkä nimi joukkueen listalla on saanut fanit ja median kohisemaan: mitä jos?

Jos hän astuu vielä kerran kentälle, siitä tulee kuva, joka jää mieleen pitkäksi aikaa – niin Tallinnassa kuin Suomessa. Se olisi tarina, johon tiivistyvät nostalgia, perheen side ja Kuningas Litmasen pysyvä paikka futiksen historiassa.

Yhteenveto

Miltä sinusta kuulostaisi nähdä Litmanen vielä kerran kentällä – tällä kertaa omien lastensa rinnalla?

Käytämme evästeitä cookies käyttäjäkokemuksen parantamiseksi.
OK