Senegal yllätti Englannin ja kaatoi suursuosikin – mitä tapahtuu Tuchelin projektille?

Englannin jalkapallomaajoukkue koki tiistai-iltana karun *todellisuuspohjaisen* muistutuksen siitä, että nykytilassa joukkueen peli ei riitä, vaikka vastassa olisi ”vain” ystävyysottelun merkeissä otteleva Senegal. Vaikka ottelu alkoi lupaavasti, Englannin ilta päättyi 1–3-tappioon, joka nosti esiin isoja kysymyksiä joukkueen pelillisestä suunnasta ja valmennuksesta.

Ottelun alku lupasi enemmän kuin tarjosi

Seitsemän minuutin kohdalla Harry Kane vei Englannin 1–0-johtoon, ja tunnelma Nottinghamin illassa oli toiveikas. Tottenhamissa kauden aloittanut hyökkääjä näyttikin hetken olevan kunnossa – fyysisesti ja henkisesti – ja iski pallon vastustamattomasti verkkoon.

Mutta siitä alkoi alamäki. Ennen taukoa Ismaila Sarr iski tasoituksen, ja sen jälkeen Senegal hallitsi kenttätapahtumia. Englannin puolustus näytti epävarmalta, keskikenttä ideoiden puutteesta kärsivältä. Lopulta Habib Diarra ja Cheikh Sabaly sinetöivät Senegalin voiton.

Tuchel ja Englanti – sopiiko yhteinen sävel?

Thomas Tuchel sai tappionsa Englannin päävalmentajana. Saksalaiselta odotetaan paljon – taktista kurinalaisuutta, pelitavan selkeyttä ja tuloksia. Tähän mennessä tuota kolmen kombinaatiota ei ole näkynyt, ja esimerkiksi hyökkäyspelin rakenteeton luonne arveluttaa asiantuntijoita.

Median kysymykset ovat kovaäänisiä: Mikä on Englannin pelitapa? Miksi yksilöt, kuten Jude Bellingham, puuttuvat kentältä? Onko keskikenttä liian hidas? Missä näkyy johtajuus? Nämä kysymykset ovat aiheellisia, eikä suoraa vastausta ole.

Senegalin kirkas ilta

Senegal pelasi rohkeasti, aktiivisesti ja ennen kaikkea tehokkaasti. Heidän otteensa todistivat, etteivät he tulleet vain ”pitämään hauskaa” ison nimiä vastaan. Joukkue osoitti, että Afrikan maat eivät enää ole pelkkiä altavastaajia.

Ottelun näkyvimmät hahmot:

Englannin haasteet – enemmän kuin yhden ottelun ongelma

Englannin ongelmat eivät selity yhdellä huonolla illalla. Tämä ottelu tuntuu ennemminkin olevan osa jatkumoa, jossa joukkue etsii identiteettiä ja pysyvää pelillistä rakennetta ilman kunnollista tulosta. Pelaajavalinnat, kuten Jude Bellinghamin puuttuminen tai keskustan hitautta edustavat Rice ja Phillips, herättävät kritiikkiä.

Johtajuus kentällä – ja sen puute – on kenties suurin aukko. Kun peli alkaa rakoilla, ei ole selkeää pelaajaa, joka ottaisi ohjat käsiin. Tällainen aukko on vaarallinen erityisesti arvoturnauksia silmällä pitäen.

Pelin kulku tiivistettynä

Mitä seuraavaksi?

Tuchelin projekti on vielä nuori, mutta merkit eivät lupaa helppoa tulevaisuutta. Tällaiset ottelut vaikuttavat pelaajien ja valmennuksen itseluottamukseen ja liimaantuvat osaksi suurempaa keskustelua joukkueen tilasta.

Senegal sen sijaan voi ammentaa paljon itseluottamusta tästä illasta. Sen organisoitu pelitapa, yksilöiden loisto ja halu haastaa vahvempia kertovat kansainvälisestä kunnianhimosta, joka kantaa kauas.

Englannilla on edessä itsetutkiskelun paikka. Fanit, media ja ennen kaikkea pelaajat odottavat vastauksia. Onko tämä vain kasvukipua vai merkki syvemmistä ongelmista?

Käytämme evästeitä cookies käyttäjäkokemuksen parantamiseksi.
OK