Markus Wirzenius Joensuun Mailan uutena pelinjohtajana – rohkea ratkaisu joka voi kääntää Superpesiksen suunnan

Joensuussa käy nyt pesäpallotuuli, joka saa seuran kannattajat innostumaan ja kriitikot kohottamaan kulmakarvojaan. Markus Wirzeniuksen nimitys uudeksi pelinjohtajaksi ei ole vain ratkaisu – se on julistus tulevasta. Kysymys kuuluu: onko tämä tarina rohkeasta riskistä vai alkusoitto uudelle menestyskaudelle?

Joensuussa alkaa uusi luku

Tämä on selvä suunnanmuutos JoMalle. Wirzenius tunnetaan ennen kaikkea työstään Manse PP:n naisten Superpesis-joukkueen pelinjohtajana vuosina 2020–2021. Lisäksi hän toimi seuran valmennuspäällikkönä – roolissa, jossa korostuivat laadukas arjen tekeminen ja nuorten pelaajien kehittäminen. Toisin sanoen hän on valmentaja, joka katsoo pintaa syvemmälle ja rakentaa ympärilleen toimivan kulttuurin.

Kauden 2024 puolivälieräpettymys jätti Joensuulle paljon kysymysmerkkejä. Mestaruus ei ehkä ole heti kättelyssä realistinen tavoite, mutta nyt fokus siirtyy pitkäjänteiseen rakentamiseen: arjen laatuun, pelaajien kehitykseen ja siihen, että kokeneillekin luodaan tilaa pelata elämänsä parasta pesäpalloa.

Ensiesiintymisessään JoMalle Wirzenius ei ryhtynyt lupailemaan konkreettisia sijoituksia tai mitalivärejä. Sen sijaan hän puhui ilmapiiristä ja tekemisen arjesta, jotka täytyy saada kuntoon ennen kuin tulokset voivat seurata. Kuulostaa siltä, että hän tietää tarkalleen, mistä aloittaa.

Taustalla pitkään kytenyt kiinnostus

On syytä huomata: tämä ei ollut täysin yllätys. Joensuun Maila oli ollut yhteydessä Wirzeniukseen jo vuotta aiemmin. Silloin elämäntilanne ei mahdollistanut muuttoa, mutta nyt tähdet osuivat kohdalleen. Se kertoo, että seura on nähnyt hänessä potentiaalin jo kauan – eivätkä he ole unohtaneet sitä.

Muutto Tampereelta Joensuuhun on iso elämänvaihe myös Wirzeniukselle. Pohjois-Karjalassa pesäpallo on iso asia ja JoMan pelinjohtajan rooli on enemmän kuin pelkkä taktiikkavastuu: kyse on yhteisön urheilullisen identiteetin kantamisesta.

Mitä Joensuu saa Wirzeniuksesta?

Valmentajana Wirzenius tunnetaan analyyttisesta otteestaan ja rohkeudestaan kokeilla uutta. Hänellä on taito tehdä töitä erityisesti nuorten kanssa, ja juuri sitä JoMan tämänhetkinen joukkuerakenne kaipaa.

Superpesiksessä marginaalit ovat pienet – yksittäinen ratkaisu voi kääntää koko ottelun. Joensuun kysymysmerkki kuuluu: voiko valmentaja, jolla ei vielä ole miesten huipputason kokemusta, onnistua johtamaan joukkueen niissä tilanteissa, joissa pelin hermot punnitaan? Toisaalta, ehkä juuri ulkopuolinen tuulahdus on se, mitä JoMalle tarvitaan.

Tie eteenpäin

Viime kausi todisti, että Joensuu ei ole vielä mestarisuosikkien tasolla. Materiaali on hyvää, mutta yhtenäisyys ja viimeinen silaus jäivät puuttumaan. Nyt Wirzenius tuo pukukoppiin uuden äänen ja mahdollisuuden rakentaa pitkäjänteisesti. Kaksivuotinen sopimus antaa aikaa: tarkoitus ei ole vain selvitä seuraavasta pelistä, vaan luoda pohja, jolle tulevaisuus voi rakentua.

Lopuksi

Markus Wirzeniuksen nimitys on tärkeä käänne suomalaisessa Superpesis-kartassa. Se on rohkea valinta, jossa piilee riski – mutta myös mahdollisuus. Joensuussa odotukset ovat aina kovat. Tällä kertaa suurin kysymys kuuluu: voiko Wirzenius onnistua yhdistämään nuorten nälän ja kokeneiden potentiaalin?

Jos vastaus on kyllä, Joensuun Maila saattaa hyvinkin olla lähivuosina palaamassa mitalipeleihin.

👉 Mitä mieltä sinä olet – onko Wirzeniuksen nimitys enemmän riski vai mahdollisuus JoMalle?

Olivier Nkamhoua Susijengin uusi voimanlähde ja nouseva tähti suomalaisessa koripallossa

Jos olet seurannut Susijengiä viime aikoina, olet ehkä huomannut uudet kasvot, jotka tuntuvat olevan kaikkialla kentällä. Hän saattaa repiä levypalloja, torjua, puolustaa, donkata – ja juuri silloin, kun joukkue kaipaa kipinää, hän sytyttää sen. Hänen nimensä on Olivier Nkamhoua, 25-vuotias suomalais-kamerunilainen, ja nyt hän kantaa ylpeänä hieman erikoista titteliä: *Susijengin uusi roskamies*.

Älä anna termin hämätä. Susijengissä “roskamies” ei ole haukkumasana – se on kunnianimi. Se tarkoittaa pelaajaa, joka tekee kaiken pienen, likaisen ja näkymättömän työn, ilman suuria otsikoita mutta valtavalla merkityksellä. Jos kapteeni Sasu Salin tunnetaan “Malmin roskisdyykkarina”, voidaan Nkamhoua nähdä hänen manttelinperijänään.

Rooli, jota ilman joukkue ei pärjäisi

Nkamhouan pelifilosofia on yksinkertainen mutta kullanarvoinen: hän täyttää aukkoja. Kun hyökkäys takeltelee, hän astuu esiin hakemaan koreja. Kun puolustus vuotaa, hän tuo vauhtia ja fyysisyyttä. Ruotsia vastaan hän otti roolia Lauri Markkasen huilivuoroilla, ja Iso-Britannia -pelissä hän muistutti komealla donkilla, että “roskamies” voi tarvittaessa olla showmieskin.

Pitkä matka Helsingin kentiltä kohti suuria areenoita

Olivierin tie huipulle ei ole ollut suoraviivainen. Hän varttui Helsingin Kumpulassa ja Käpylässä, pelasi nuorena HNMKY:ssä – mutta ei mahtunut HBA-Märskyn lupaavien joukkoon. Se oli kova kolaus. Pian hän pakkasi laukkunsa ja muutti Yhdysvaltoihin isänsä luo, missä edessä oli vuosien koulukoripallo ja yliopistopelit.

Reitti ei ollut ruusuinen. Vammat söivät intoa, ja jossain vaiheessa hän jopa hylkäsi koripallon hetkeksi futiksen tieltä. Mutta kun hän hävisi ystävälleen yhden vastaan yksi -pelin, syttyi kipinä uudelleen. Kilpailija hänen sisällään ei hyväksynyt sitä ratkaisuna.

Varjoista tilaa itselle

Nkamhoua kuului hyviin – mutta ei tunnetuimpiin – ikäluokkiin. Kun Mikael Jantunen ja Elias Valtonen loistivat nuorisomaajoukkueissa, Olivier jäi ulkopuolelle. Hän kuitenkin käytti tilanteen polttoaineena. Hän tiesi, että pärjätäkseen hänen oli rakennettava itse oma arsenaalinsa – pieniä temppuja, kovuutta ja taktista ymmärrystä. Niistä syntyi hänen nykyinen pelityylinsä.

Euroopassa uusi nousu

Yliopistovuosien jälkeen Olivier päätyi Saksan Bundesliigaan, Chemnitziin, missä hän sai vihdoin näyttää osaamistaan isolla lavalla. Nyt hän siirtyy Italian Serie A:han, legendaarisen Varesen riveihin – seuraan, joka tuo monelle suomalaiselle mieleen Teemu Rannikon ajat.

Jos jotakin hän katuu, niin sitä, että jäi viideksi vuodeksi collegeen. Michiganin houkutteleva NIL-rahoitus painoi vaakakupissa, mutta jälkikäteen hän ajattelee, että sydäntä olisi pitänyt kuunnella enemmän kuin järkeä. Filosofinen ote, jota hän usein haastatteluissa viljelee, paistaa tästäkin läpi.

Soturi, joka ajattelee syvemmälle

Nkamhouaa ei voi pelkistää pelkäksi fyysiseksi pelaajaksi. Hänen puheissaan kuuluu aina pidempi kaari – ymmärrys siitä, että urheilijan tie on täynnä esteitä, kiertoteitä ja yllätyksiä. Hän ei rakenna uraansa vain NBA unelmien varaan, vaikka tavoite onkin avoimesti hänen tähtäimessään. Hän näkee sen ennen kaikkea määränpäänä matkalla – ei itse matkan ainoana tarkoituksena.

Sitkeys kentällä, rauha sanoissa

203-senttinen Susijengin roskamies pystyy puolustamaan lähes ketä tahansa, sytyttää yleisön donkeillaan ja tuo joukkueeseen juuri sitä energiaa, jota ilman isot kisat jäävät haaveiksi. Samalla hän pysyy jalat maassa. Hänen tavoitteensa on mennä niin pitkälle kuin mieli ja kroppa kantavat – ja nauttia jokaisesta askeleesta matkan varrella.

Yksi kysymys jää

Kun katsoo Nkamhouan matkaa Kumpulan kentiltä, pettymyksistä ja vammoista Euroopan sarjojen valoihin, herää väistämättä kysymys: voisiko hän olla Susijengin seuraava iso tähti Lauri Markkasen rinnalla?

Mitä sinä ajattelet? Onko Olivier Nkamhoua valmis ottamaan seuraavan askeleen ja nousemaan suomalaisen koripallon suurimpien nimien joukkoon?

Lauri Markkanen johdatti Susijengin voittoon – Montenegro kaatui ja tie kohti EM-historiaa kirkastui

Kun Tampereen areenan kattoon nousi lopulta pelkkä voitonhuuto, yksi nimi kaikui kaikkein vahvimmin: Lauri Markkanen.

Suomen EM-kotikisojen ottelu Montenegroa vastaan tarjosi monta tarinaa – nuori Miikka Muurinen fanilauluineen, katsomon riehakas tunnelma, ja jopa poliittiset vieraat vip-aitiosta käsin. Mutta lopulta kaikki kääntyi siihen, että Susijengin suurin tähti kantoi joukkueensa silloin, kun peli oli kallellaan ja ratkaisut vaativat rohkeutta.

Markkasen korit, puolustuspään aktiivisuus ja kyky nousta esiin oikealla hetkellä tekivät tästä illasta enemmän kuin vain yhden lohkovoiton. Se oli merkki siitä, että Suomi on valmis haastamaan Euroopan kovimmat.

Kun tähti astuu johtajan rooliin

Montenegro ei tullut kentälle ilman voimaa. Heillä oli riveissään todellinen NBA-tason jättiläinen, Nikola Vučević. Mutta hänen illastaan tuli vaisu – paljon vaisumpi kuin moni odotti. Suuri kiitos siitä kuuluu Mikael Jantuselle, joka pisti itsensä likoon puolustuksessa, mutta yhtä lailla Lauri Markkaselle, joka pelasi ratkaisuhetkillä kuin mies, joka tiesi olevansa joukkueensa johtaja.

Toisella neljänneksellä Markkanen sytytti koneen käyntiin: tarkkoja kaukoheittoja, teräviä ajoja ja ajoittain pakotettuja virheitä vastustajalle. Jokainen piste tuntui nostavan myös Susijengin itseluottamusta.

Illan sanoma oli selvä: Suomi ei ole yhden miehen varassa. Mutta kun Markkanen päättää ottaa vastuun, kaikki ympärillä muuttuu helpommaksi.

Fanisankarin ensihenkäys

On kuitenkin pakko mainita illan toinen nimi – Miikka Muurinen. Katsomo lauloi hänen nimeään ja kyltit nostivat hänet lähes kulttihahmoksi. Vaikka Muurisen peliminuutit olivat rajalliset, hänen taisteluilmeensä toi kentälle energiaa, joka muistutti monia ajasta, jolloin nuori Markkanen itse teki ensiläpimurtoaan.

Hype on vasta alussa, mutta jo nyt se kertoo, kuinka paljon suomalaiset kaipaavat uusia sankaritarinoita. Ja sillä välin todellinen tähti jatkaa omaa lukuansa – Markkanen, jonka onnistumiset kantavat koko joukkueen.

Voitto, joka kääntää kaaviota

Montenegron kaataminen merkitsi paljon enemmän kuin yksi ilta tai juhla areenan käytävillä. Se muutti Susijengin turnauspolkua konkreettisesti. Voiton myötä Suomi vältti jatkopeleissä Serbian, sekä sen mukana maailman parhaaksi pelaajaksi tituleeratun Nikola Jokićin. Tämä ei tee loppua helpoksi – vastassa voi olla Liettua tai Saksa – mutta suunta muuttui ratkaisevasti valoisammaksi.

Jos Suomi jatkaa kurinalaisella pelillä, jopa lohkon kakkossija on otettavissa. Se olisi jo historiallista.

Symboliikkaa katsomossa

Urheilu kulkee aina hetken verran politiikan rinnalla. Niinpä kun Montenegron presidentti Jakov Milatović poistui areenalta tappiota nieleskellen, tapahtui jotain symbolista: Susijengin voitto resonoi myös katsomossa, yli urheilun rajojen.

Ehkä seuraavaksi sama kohtalo voisi odottaa Liettuan presidenttiä – jos Susijengi jatkaa tätä tarinaa. Se on urheilun viehätys: se synnyttää kertomuksia, jotka elävät kentän ulkopuolella.

Joukkueen sydän

Kun Markkanen saa pallon ja alkaa hallita peliä, muut voivat hengittää vapaammin. Jantunen ottaa roolia puolustusmuurina, Miro Little kiihdyttää tempoa, ja nuoret kuten Muurinen tuovat kipinää penkiltä. Jokaisella on hetkensä, mutta pelin rytmin määrää se, tuleeko Markkanen esiin vai ei.

Illan todellinen opetus oli tämä: Susijengi voi olla energinen ja monipuolinen, mutta ilman Markkasta tämä kone ei kulje samalla tavalla.

Lopulta kyse on uskosta

• Markkanen teki sen taas: hän johti ja ratkaisi.
• Muurinen sytytti katsomon, mutta suurimman valon otti Markkanen.
• Taktiikan näkökulmasta Montenegro-voitto helpotti jatkopolkua.
• Jopa poliittisesti Susijengi sai pienen symbolisen voiton.

Tampereessa nähtiin enemmän kuin yksi ottelu – nähtiin joukkue, joka on matkalla uusiin historiakerroksiin. Niinpä kysymys kuuluu: jos tämäntasoinen peli jatkuu, onko enää mitään mahdotonta? Ehkä Susijengi voi todella haastaa jopa Saksan – ja miksei ottaa koko lohkoa nimiinsä.

👉 Mitä sinä ajattelet? Onko Suomi valmis kirjoittamaan seuraavan suuren luvun?

Entinen Vilpas tähti Amin Adamu säkenöi EM parketilla ja haastaa Susijengin valmentajalegenda Teemu Rannikon

TAMPERE – Koripallon EM-kisat ovat vasta alkaneet, mutta jo nyt kisakentillä on nähty tarinoita, jotka jäävät elämään. Yksi niistä liittyy Iso-Britannian maajoukkueeseen nousseeseen takamieheen, suomalaisfaneillekin tuttuun nimeen: Amin Adamuun.

Viime kaudella Salon Vilpasta Korisliigassa edustanut 27-vuotias pelaaja on villinnyt yleisöä alkukierroksilla juuri sillä ennakkoluulottomalla energialla, jolla hän ihastutti myös Suomessa. Samalla hän on muistanut kiittää entistä valmentajaansa, Suomen kaikkien aikojen pelinrakentajiin kuuluvaa Teemu Rannikkoa, joka nykyään toimii Susijengin valmennusryhmässä.

Puolenkentän heitto, joka hiljensi Liettuan fanit

Iso-Britannia lähti kisojen ensimmäiseen peliin altavastaajana armottoman koripallokansan, Liettuan, ohi raivattavaksi. Yleisö lauloi ja rummutti tuttuun tyyliin – kunnes Adamu tempaisi lähes puolesta kentästä kolmosen summerin soidessa avausjakson päätteeksi. Halli hiljeni sekunniksi.

Lopulta britit hävisivät numeroin 70–94, mutta Adamun merkitys korostui tilastoissa: hän pussitti 9 pistettä vain 13 peliminuutissa. Vielä merkittävämpää oli, että hänen ollessaan kentällä Iso-Britannia jäi Liettuasta jälkeen vain kahden pisteen verran.

– Minulle tärkeintä on tuoda energiaa ja nostaa tempoa, hän totesi pelin jälkeen Ylelle hymyssä suin.

Vastakkain vanhan valmentajan kanssa

Seuraava ottelu tarjoaa Adamulle poikkeuksellisen kohtaamisen: brittien vastustajana on isäntäjoukkue Suomi – ja penkin päässä tuttu hahmo, Teemu Rannikko.

Rannikko ei Suomessa tarvitse esittelyjä. Hän on legenda, joka siirtyi suoraan kentältä valmentajaksi ja tunnetaan tarkasta pelisilmästään. Myös Adamu tietää sen hyvin.

– Jos Teemu tekee vastustajasta skoutin, se on aina huolestuttavaa. Hän on nero, kymmenen askelta muita edellä, Adamu kehui vilpittömästi.

Vilppaasta Eurocupiin

Adamu muistetaan Suomessa vahvana, fiksuna takamiehenä, jolle Vilpas-kausi oli tärkeä kehitysaskel. Hän itse sanoo, että juuri Rannikko opetti, mitä tarkoittaa pelata kokonainen kausi tasolla, joka kestää.

Ja nyt ura ottaa suuren loikan. EM-kisojen jälkeen Adamu siirtyy London Lionsiin, Iso-Britannian suurseuraan, jonka riveissä hän pelaa ensi kaudella Eurocupia – kilpailua, jota voi pitää Euroliigan pikkuveljenä, mutta joka on silti yksi suurimmista näyttämöistä Euroopassa.

Adamu palaa kotikaupunkiinsa Lontooseen paljon kokeneempana. Hän on kulkenut reitin Montanan yliopistosta Itävallan ja Tshekin liigoihin ja saanut ripauksen suomalaisesta koriskoulusta matkan varrella.

– Kaikki eivät saa tällaista tilaisuutta. Aion ottaa siitä kaiken irti, hän sanoo.

Susijengi vastaan Iso-Britannia

Paperilla voimasuhteet ovat selvät. Lauri Markkasen tähdittämä Susijengi kuuluu koko turnauksen fyysisimpiin ja nopeimpiin joukkueisiin, ja Iso-Britannia joutuu pelaamaan elämänsä peliä pysyäkseen mukana.

Mutta Adamu uskoo silti mahdollisuuksiin:
– Suomi on yksi Euroopan kovimmista ryhmistä, mutta jos pystymme vastaamaan heidän tempoon ja kovuuteen, niin miksei yllätys voisi tapahtua?

Kun tiet vellovat yhteen

Adamun tarina on muistutus siitä, että Korisliigakin voi olla ponnahduslauta isoille areenoille. Hän on jo nyt näyttänyt, että pystyy yllättämään Euroopan huippumaita vastaan. Samalla hän heittää valokeilaa suomalaisen koripallon yhteen suurimpaan nimeen – Teemu Rannikolle – joka on ollut tukemassa hänen matkaansa.

Kun Iso-Britannia ja Suomi kohtaavat, katseet kohdistuvat väistämättä tähän tarinaan: mestarillinen valmentaja ja hänen entinen oppilaansa, nyt vastustajina.

Kysymys lukijalle

Voiko Amin Adamu todella kääntää Susijengin päälaelleen Tampereella ja yllättää kotijoukkueen fanit – vai onnistuuko Suomi pitämään brittitähden tiukasti kurissa?

👉 Haluatko, että muokkaan tämän vielä enemmän tarinalliseksi fiilisjutuksi, vai pysytäänkö tällaisessa tasapainoisen uutisartikkeli–feature -hengessä?

Tero Lehterän unelmadebyytti Naisleijonien päävalmentajana – Holopaisen hattutemppu ja superketju johdattivat Suomen voittoon

Suomen naisten jääkiekkomaajoukkue käänsi uuden sivun torstaina, ja heti ensimmäinen luku oli näyttävä. Tuore päävalmentaja Tero Lehterä sai unelma-alun luotsina, kun Naisleijonat kaatoi Tshekin komeasti 5–2 Euro Hockey Tourin avauksessa Sveitsissä. Ja kaiken kruunasi kolmikko, joka otti koko show’n itselleen.

Holopaisen iltapuhde: hattutemppu ja viisi pistettä

Jos jostain oli helppo löytää ottelun sankari, se oli Elisa Holopainen. Hän viimeisteli hattutempun ja kasasi lisäksi kaksi syöttöpistettä – yhteensä viisi tehopistettä illan aikana. Vierellä rakensivat peliä rutinoituneet tähdet Michelle Karvinen ja Susanna Tapani, joilta nähtiin samanlaista varmuutta kuin arkisessa rutiinissa. Karvinen teki tehot 2+3 ja Tapani neljä syöttöpistettä. Yhdessä kolmikko vastasi kaikesta Suomen maalituotannosta.

Pelin kaari: tasaisesta väännöstä ratkaisuhetkien ilotulitukseen

Suomi sai täydellisen alun Holopaisen avausmaalilla, mutta Tshekki roikkui mukana tasoittamalla kahdesti. Lopullinen ratkaisu syntyi kolmannen erän alkuhetkillä: Karvinen vei Suomen ylivoimalla johtoon, ja pian ketju lisäsi lukemia. Holopainen viimeisteli hattutemppunsa ottelun päätöskympillä, mikä sinetöi voiton. Taustalla seisoi luotettavasti Anni Keisala, joka torjui 19 kertaa ja piti joukkueen pystyssä vaikeimmilla hetkillä.

Lehterän ensimmäinen tunti luotsina

Uusi päävalmentaja lähti todistamaan asemiaan – ja tulos oli lupaava. Lehterän tunnettu eteenpäin nojaava pelitapa näkyi heti joukkueen otteissa. Kiekko liikkui nopeasti, hyökkäykset rullasivat rohkeasti ja ylivoima toimi tehokkaasti. Hän antoi ykkösketjulle selvästi ison roolin, mutta käytti myös kaikki neljä ketjuaan. Tulevaisuuden kysymys kuuluukin: miten saada myös muut kentälliset ratkaisurooliin, kun vastassa ovat maailman kovimmat joukkueet kuten Kanada ja USA?

Tilastot pähkinänkuoressa

• Suomen maalit: Holopainen 3, Karvinen 2
• Suomen syötöt: Tapani 4, Holopainen 2, Karvinen 3
• Torjunnat: Hesova (CZE) 26, Keisala (FIN) 19

Seuraava testi: Ruotsi

Voitto toi välittömän itseluottamusruiskeen, mutta lepoa ei ole luvassa. Perjantaina vastaan asettuu Ruotsi – klassikkovastustaja, jonka kohtaaminen on aina erityinen. Ottelu näyttää myös, riittääkö Naisleijonien ratkaisuleveys koviin peleihin. Turnaus on samalla tärkeä valmistautuminen kevään MM-kisoihin, joissa tavoitteena on palata takaisin mitalikantaan.

Loppupäätelmä

Lehterän aikakausi alkoi juuri niin lupaavasti kuin uusi valmentaja voi toivoa: voitto, selkeä pelitapa ja huippuketjun loisto. Holopaisen johtama kolmikko teki kentällä mitä halusi, mutta jatkossa menestys vaatii leveämpää tulitukea.

Projekti on vasta alussa – mutta lähtölaukaus oli komea ja rohkaiseva.

👉 Mitä mieltä olet? Onko ykkösketju liiankin suuri selkäranka joukkueelle, vai löytyykö muilta ketjuilta riittävästi voimaa, kun vastaan asettuvat maailman kärkimaan joukkueet?

Turkki ravisutti EM-kisoja Riiassa – joukkuepeli ja kivikova puolustus tekevät siitä todellisen mitalisuosikin

Riiassa koettiin sunnuntaina ilta, joka muistutti enemmän myrskyä kuin tavanomaista lohkovaiheen ottelua. Turkki astui parketille tavalla, joka sai koko Euroopan koripallokartan piirtymään uusiksi. Tämä ei ollut vain voitto paperilla – se oli varoituslaukaus, viesti siitä, että Turkki pelaa nyt tosissaan kirkkaimmista sijoista.

Joukkue yli yksilön

Turkin salaisuus piili siinä, ettei kyse ollut yhden sankarin ilotulituksesta, vaan saumattomasta kollektiivista. Pallo kiersi kädestä toiseen kuin näkymättömillä langoilla, ja hyökkäykset vyöryivät korkealla tempolla. Jokaisessa tilanteessa oli mukana useampi pelaaja, mikä teki puolustamisesta lähes mahdotonta. Kun pallonliike ja leikkaukset osuivat täydellisesti kohdilleen, syntyi jatkuvaa painetta, jota vastustajat eivät pystyneet purkamaan.

Puolustuksen kivimuuri

Kaikkein vaikuttavinta oli kuitenkin puolustuspelaaminen. Turkki ei antanut helpotuksia missään vaiheessa. Pick-and-roll -tilanteissa isot miehet liukuivat vastaan niin tiiviisti, että vastustaja jäi täysin aseettomaksi. Kaukoheitot jäivät vaisuiksi yrityksiksi, ja samalla Turkki hallitsi levypallot rautaisella otteella. Erityisen kohtalokkaita olivat hyökkäyslevypallot, jotka rikkoivat vastapuolen henkisen selkärangan kerta toisensa jälkeen.

Viesti koko turnaukselle

Tämä ottelu oli enemmän kuin vain yksi sulka hattuun. Turkki ilmoittautui vakavasti otettavaksi mitaliehdokkaaksi. Kun joukkueesta löytyy sekä NBA-kokemusta että Euroliigan huippuja, yhdistettynä nuoreen energiaan, yhtälöstä muodostuu vaarallinen. Näillä aseilla voi horjuttaa jopa kisojen perinteisiä jättiläisiä.

Suomen kannalta hälyttävä merkki

Susijengin näkökulmasta ottelu oli suora varoitus. Turkki osoitti, ettei tunne ja taistelutahto yksin riitä. Jos Lauri Markkanen kantaa liikaa vastuuta, tilanne käy nopeasti vaaralliseksi. Suomessa on totuttu kääntämään pelejä sydämellä ja flow’lla, mutta Turkki osoitti, että sitä vastaan vaaditaan täsmällistä ja virheetöntä suorittamista.

Katse eteenpäin

Mikäli Turkki pystyy jatkamaan intensiteettiään koko turnauksen ajan, voi se olla yksi koko kisojen mustista hevosista. Kyse ei enää ole siitä, pystyykö Turkki haastamaan suursuosikit – vaan siitä, kuka uskaltaa ottaa haasteen vastaan.

Yhteenveto: Turkki dominoi Riiassa joukkuepelaamisella ja rautaisella puolustuksella. Se ei ollut sattumanvarainen onnistuminen, vaan hallittu myrsky, joka muutti turnauksen dynamiikan kertaheitolla. Koko Eurooppa sai viestin: laskekaa Turkki mukaan mitalitaisteluun.

☄️ Mitä mieltä olet – voisiko tämä joukkue todella kiivetä palkintokorokkeelle?

Erotuomarit nousivat barrikadeille suomalaisessa jalkapallossa nollatoleranssi häirinnälle uhkailulle ja rasismille

Suomalaisessa jalkapallossa käydään tällä hetkellä keskustelua, joka ulottuu paljon kentän laidasta pidemmälle. Kysymys on turvallisuudesta, kunnioituksesta ja lopulta siitä, millaista lajikulttuuria me haluamme rakentaa. Viime viikkojen tapahtumat ovat saaneet erotuomarit tekemään kovan päätöksen: häirintä, uhkailu ja rasismi eivät enää jää katsomatta läpi sormien – seuraava askel on aina rikosilmoitus.

Kolme ottelua, kolme rikosilmoitusta

Kesäkuun elokuinen helle ei ollut ainoa asia, joka kuumensi tunteita liigan otteluissa. Valioerotuomarikerho kertoi, että kolmesta pelistä on jo viety asiattomuudet poliisin tutkittaviksi.

• HJK–Ilves (11.8.): Kun erotuomari Oliver Reitala nosti punaisen kortin Ilveksen Joona Vetelille, moni katsomossa älähti. Mutta osa katsojista jatkoi raivonpurkausta suoraan tuomarin henkilökohtaiseen puhelimeen – solvauksia ja jopa suora uhkaus viesteillä.
• Ilves–Inter (24.8.): Tampereella tilanne äityi vielä pidemmälle. Katsomosta lensi täysi oluttuoppi, joka osui erotuomariin. Se ei jäänyt ainoaksi: myös avustava tuomari sai osuman kentälle heitetystä mukista.
• SalPa–Jippo (24.8., Ykkösliiga): Tässä ottelussa rikosilmoituksen syy oli rasistiset huudot katsomosta.

Nämä tapaukset eivät jää yksittäisiksi mustiksi hetkiksi, vaan muodostavat yhdessä yhä isomman varjon suomalaisen futiskulttuurin ylle.

”Synkkä käänne suomalaisessa jalkapallossa”

Erotuomarien kokeneimpiin nimiin kuuluva Mohammad Al-Emara ei kaunistellut sanomisiaan X:ssä. Hänen mukaansa kyse on synkästä käänteestä suomalaisessa jalkapallokulttuurissa – tilanteesta, jossa solvaukset ja väkivallan uhka ovat alkaneet tuntua liian arkipäiväisiltä.

Palloliiton erotuomaripäällikkö Johan Holmqvist oli samoilla linjoilla. Hänen mukaan kentällä pitää olla yksi perusasia kunnossa ennen kaikkea muuta: tuomarien turvallisuus. Hän painotti liiton sivuilla, että väkivallalle ja uhkaavalle käytökselle ei ole sijaa jalkapallossa.

Kenen vastuu, kenen kulttuuri?

Futis on tunnetusti tunteiden peli. Se kuuluu asiaan, että katsomossa iloitaan, surraan ja kiistellään. Mutta viime aikojen tapahtumat näyttävät, että monella on mennyt sekaisin intohimo ja aggressio. Kyse ei ole enää kovasta palautteesta, vaan työolosuhteista ja peräänkuulutetusta kunnioituksesta.

Kuka sitten kantaa vastuun?

• Faniryhmät voisivat itse puuttua laittomaan ja epäasialliseen käytökseen ennen kuin se karkaa käsistä.
• Seurat eivät voi enää nähdä katsomosta heitettyjä oluttuoppeja pikku ylilyönteinä. Ne ovat rikoksia, ja turvallisuusjärjestelyt on mietittävä uudelleen.
• Palloliitto voi näyttää suuntaa kovemmilla sanktioilla, jotta seuroilla olisi aito syy kitkeä ongelmat omissa katsomoissaan.

Miksi juuri nyt on se hetki

Valioerotuomarikerho on tehnyt linjauksen, joka tarkoittaa käytännössä nollatoleranssia. Jokainen tapaus menee tästä eteenpäin poliisin käsittelyyn. Tämä ei ole vain tuomareiden turvasta kiinni – tämä on ratkaisuhetki koko lajikulttuurille.

Mitä käy, jos tuomarit eivät enää tunne olevansa turvassa? Erotuomaripula pahenee, otteluiden laatu laskee ja koko suomalaisen futiksen uskottavuus rapautuu. Vaakalaudalla ei ole vain yksittäisten otteluiden ilmapiiri, vaan koko lajin maine ja tulevaisuus.

Urheilun ilo vai jatkuva uhka?

Lopulta kysymys kuuluu: haluammeko me, että suomalainen futiskulttuuri tunnetaan intohimoisesta laulusta ja yhteisöllisyydestä – vai uhkaavista viesteistä, rasistisista huudoista ja kentälle lentävistä tuopeista?

Erotuomareiden viesti on nyt kirkas: nollatoleranssi. Tämä voi olla se hetki, jolloin suomalainen jalkapallo päättää, millaista tulevaisuutta se haluaa rakentaa.

👉 Mitä mieltä sinä olet? Pitäisikö vastuun olla ennen kaikkea seuroilla ja niiden faneilla – vai yksittäisillä häiriköillä?

Bukayo Saka loukkaantui – Arsenalin mestaruushaaveet testissä neljän viikon tauolla

Bukayo Saka ei ole vain Arsenalin pelaaja – hän on seuran sydän ja sielu, fanien ikoni ja valmentaja Mikel Artetan turvaverkko kentällä. Siksi sunnuntain uutinen tuntui iskulta koko Emiratesille: 23-vuotias laituri joutuu jättämään pelit väliin arviolta kuukaudeksi takareisivamman vuoksi.

Ja pahinta? Vamma tuli puhtaasti tyhjästä.

Kun unelmapeli muuttui pahaksi enteeksi

Leeds kaatui lauantaina 5–0, mutta iloisen murskavoiton keskellä kamera kääntyi huolestuneisiin kasvoihin. Ensimmäisellä puoliajalla Saka pysähtyi kesken juoksun, tarttui reiteensä ja viittoi vaihtoa. Ei mitään dramaattista taklausta, ei kolaria – vain äkillinen kipu. Ja juuri se tekee loukkaantumisesta aina pelottavamman.

Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, kun Saka kamppailee takareisien kanssa. Viime kaudella nähtiin samanlaisia ongelmia, ja monen fanin mielessä kysymys nousee väistämättömästi: onko Arsenal kuormittanut kultapoikaansa liikaa?

Ajoitus ei voisi olla pahempi

Sakan tauko osuu hankalaan väliin. Kalenterissa vilisee isoja pelejä – Arsenal kohtaa Liverpoolin ja samalla Englannin maajoukkue valmistautuu tärkeisiin karsintoihin. Gareth Southgaten suunnitelmat menevät väistämättä uusiksi, kun hänen luottopelaajansa laidalta puuttuu.

Artetalle tämä tarkoittaa isoa päänsärkyä. Kuka täyttää oikean laidan?

• Leandro Trossard – tuo energiaa ja monipuolisuutta.
• Gabriel Martinelli – vauhdikas, mutta eri profiilia.
• Reiss Nelson – voi saada elämänsä näytönpaikan.

Totuus silti kuuluu: ketään ei voi verrata Sakaan. Hänellä on kyky repiä vastustajan puolustus auki yhdellä liikkeellä, ja sitä ei korvaa kukaan.

Arsenalilla pelottava loukkaantumistrendi

Saka ei ole yksin sairastuvalla. Kapteeni Martin Ødegaard taistelee olkapäävaivan kanssa, ja Kai Havertz on kärsinyt jalkavaivoista. Positiivisena uutisena Gabriel Jesus palaa hiljalleen treeneihin polvivamman jälkeen.

Kokonaisuus on silti huolestuttava. Arsenal nojaa vahvaan ydinkokoonpanoon, mutta otteluruuhkan keskellä riskit kasvavat nopeasti. Nyt mitataan, kestääkö joukkueen leveys todella mestaruustaistelun kovimmat paineet.

Mitä Saka oikeasti merkitsee?

Luvut kertovat omaa tarinaansa: viime kausi toi 14 maalia ja 11 maalisyöttöä. Mutta hänen merkityksensä on enemmän kuin tilastoissa. Hän on kipinä, joka voi kääntää ottelun suunnan yhdessä hetkessä. Arsenal on rakentanut identiteettinsä hänen ympärilleen – ja se palanen on nyt poissa.

Englannillekin tämä on iso varoitus. Karsintapeleissä vastustajat tulevat lujaa, ja juuri näissä tilanteissa Southgate on luottanut Sakan pelinlukutaitoon sekä liikkeeseen. Nyt sitä asetta ei ole käytettävissä.

Sakan poissaolon isompi tarina

Nämä neljä viikkoa eivät ole vain yhden tähden huilia. Ne herättävät isomman kysymyksen: kuinka paljon pelejä moderni huippupelaaja voi kantaa harteillaan ennen kuin keho pettää?

Bukayo Saka on kaikkea, mitä nykypäivän supertähdeltä odotetaan – nöyrä, ahkera ja aina kentällä. Mutta lopulta hänkin on vain ihminen.

Arsenal-fanit ympäri maailmaa katsovat nyt kalenteria ja pohtivat samaa: kestääkö joukkue ilman omaa tähtipelaajaansa, vai viekö tämä loukkaantuminen mestaruushaaveet mennessään?

💬 Mitä mieltä sinä olet – selviääkö Arsenal neljä viikkoa ilman Sakaa, vai voiko juuri tämä hetki olla kohtalokas mestaruustaistelun kannalta?

Alexander Ringin hattutemppu räjäytti Töölön HJK murskasi IFK Mariehamnin ja sytytti mestaruustaistelun liekkeihin

Jos joku vielä epäili HJK:n olevan tosissaan mestaruustaistossa, sunnuntai-illan näytös Töölössä pyyhki epävarmuudet pois. Klubi nuiji IFK Mariehamnin peräti 8–2, ja illan sankariksi nousi kapteeni Alexander Ring, joka teki hattutempun ja nousi yksin Veikkausliigan maalipörssin kärkeen.

Peli ratkesi jo alkuun – punainen kortti ja Ringin kylmäverisyys

Ottelu oli tuskin kunnolla ehtinyt käynnistyä, kun käännekohtaus saapui. 13. minuutilla IFK Mariehamnin kapteeni Pontus Lindgren kampitti Ringin rangaistusalueella. Seurauksena oli punainen kortti ja rangaistuspotku. Ring asettui itse pallon taakse ja sijoitti varmasti sisään.

Siitä hetkestä lähtien kotijoukkue piti otetta hallussaan. Ringin syöttö siivitti Vicente Besuijenin maalin, ja pian kapteeni viimeisteli itse toisen osumansa. Töölön ilta lupasi pitkäksi vieraille.

Ring kaikkialla – täydellinen kapteeni

Ensimmäinen puoliaika oli käytännössä Ringin soolo. Hän painosti vastustajaa, loi paikkoja ja viimeisteli vielä toistamiseen rangaistuspotkusta. Tällä kertaa syylliseksi joutui Emmanuel Chukwuemeka, eikä Ring jättänyt tilaisuutta hyödyntämättä.

Toisella puoliajalla jännitys väistyi ja tilalle tulivat maalijuhlat. Ring viimeisteli hattutemppunsa varmalla laukauksella alanurkkaan. Osuma vei hänet yksin maalipörssin kärkeen tämän kauden 12. maalilla.

Vaikka Ring varasti huomion, nähtiin ilta täynnä muitakin kohokohtia – muun muassa Brooklyn Lyons-Fosterin näyttävä kantapäävolley. Kun pilli soi, taululla komeilivat murskaavat luvut 8–2.

Paluumuuttaja, josta tuli johtaja

Alexander Ringin paluu HJK:hon herätti kysymyksiä hänen vireestään pitkän MLS-uran jälkeen. Nyt kysymykset ovat vaihtuneet todistettuihin vastauksiin: hän ei ainoastaan täyttänyt menneiden kapteenien saappaita, vaan kasvoi joukkueensa suurimmaksi johtohahmoksi.

Ring tuo kentälle kokemusta, fyysisyyttä ja ennen kaikkea voittamisen tahtoa. Hänestä on tullut se liima, joka on pitänyt HJK:n koossa ja vahvistanut mestaruushaaveita. Hattutemppu nosti hänet paitsi maalipörssin kärkeen, myös vahvaksi ehdokkaaksi kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Tilanne tiivistyy – neljän kärki pakkautuu

Voitto nosti HJK:n hetkellisesti sarjassa kolmen parhaan joukkoon, mutta muiden otteluiden myötä sijoitus vaihtelee tiukasti. KuPS kaatoi Jaron ja nousi tasapisteisiin kärjessä olevan Interin kanssa, samalla kun HJK valahti neljänneksi.

Tilanne on äärimmäisen tiukka: neljä kärkijoukkuetta – Inter, KuPS, SJK ja HJK – mahtuu vain muutaman pisteen sisälle. Syksystä on tulossa hermoja raastava taistelu.

Mestaruustaistelun todellinen testi on vasta edessä

Ringin kipparoima esitys osoitti, että HJK pystyy parhaimmillaan dominoimaan ketä tahansa. Mutta mestaruus ei ratkea murskavoitoilla alempia sijoja vastaan. Sen määrittelevät tasaiset, hikiset iltapelit, joissa yksikin ratkaisu voi kääntää mestaruuden kohtalon.

Jos Klubi pystyy yhdistämään tehokkaan hyökkäyksen rutiiniin ja tarkkuuteen, se voi olla mukana taistelussa aivan loppuun asti.

Yhteenveto

• HJK murskasi IFK Mariehamnin 8–2.
• Alexander Ring teki hattutempun ja siirtyi maalipörssin kärkeen.
• Voitto nosti Klubin hetkeksi kolmanneksi, mutta lopulta neljänneksi.
• Mestaruustaisto pysyy tiukkana – neljä kärkiporukkaa vain muutaman pisteen sisällä.

Kysymys sinulle: nähdäänkö kauden lopussa Ring nostamassa pokaalia, vai onnistuuko KuPS tai Inter pitämään pintansa?

Oliver Pada otti nuorten MM pronssia ja nosti suomalaispainin uuteen nousuun

Bulgarian Samokovin kirkkaissa valoissa suomalaispaini sai taas syyn hymyillä. Vasta 19-vuotias Oliver Pada, Vaasan Voima-Veikkojen kasvatti, nousi uransa ensimmäiseen arvokisamitaliin ja teki sen näyttävällä tavalla: alle 20-vuotiaiden MM-pronssi 72-kiloisissa kreikkalais-roomalaisissa.

Kun mitali ratkaistaan

Pronssiottelu ei ollut hermostunutta varmistelua vaan täyttä taistelua. Vastassa oli Ruotsin Ruben Straakeved, mutta Pada teki nopeasti selväksi, kuka hallitsi mattoa. Loppulukemat 14–5 olivat murskaavat, ja suomalainen otti ohjat käsiinsä heti alkuhetkistä asti. Voitto ei jättänyt tilaa tulkinnoille – Pada oli yksinkertaisesti vahvempi ja ovelampi ottelija.

Tie pronssiin ei kuitenkaan ollut tasainen. Pada eteni kolmella vakuuttavalla voitolla välieriin, mutta Uzbekistanin Ahmad Kodirov pysäytti matkan. Nuoren urheilijan olisi ollut helppo jäädä murehtimaan tappiota, mutta Pada teki päinvastoin: hän kokosi itsensä, muutti pettymyksen voimaksi ja onnistui juuri hetkellä, jolloin onnistuminen merkitsi eniten.

Nuori mies, iso askel

Tämä mitali ei ole vain metallia kaulassa. Se on symboli siitä, että vaasalaispainija on ottamassa askelen kohti uutta tasoa urallaan. Valmentaja Jarkko Ala-Huikku näki jo kisoissa selkeitä läpimurron merkkejä:

“Oliver oli näissä kisoissa liekeissä ja onnistui loistavasti tärkeässä paikassa. Taktinen kypsyys ja kyky nousta takaa-ajoasemasta kertovat paljon hänen potentiaalistaan.”

Kypsyyden, henkisen vahvuuden ja kylmäpäisyyden yhdistelmä on juuri se, mikä erottaa kansainvälisen huipun. Nyt nuo ominaisuudet alkavat löytyä myös suomalaiselta nousevalta nimeltä.

Suomalaisen painin janottu onnistuminen

Suomalaiselle painiväelle Padan saavutus on merkittävä. Nuorten MM-mitaleita ei ole viime vuosina helppo nähdä suomalaiskaulassa. Edellinen tuli vuonna 2018, kun Arvi Savolainen juhli maailmanmestaruutta. Juuri siksi Padan pronssi tuntuu harvinaisen arvokkaalta – se voi olla uuden sukupolven ensimaku tulevista menestyksistä.

Tarina ei ehkä jää vain tähän. Sunnuntaina myös Elias Lyyski Laihian Lujasta tavoittelee pronssia 87-kiloisissa. Onnistuminen toisi Suomeen ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen kaksi nuorten mitalia samoista kisoista.

Katse eteenpäin

Kreikkalais-roomalainen paini on Suomen urheiluhistorian menestyslaji, mutta viime vuosina kansainväliset palkintokaapit ovat täyttyneet hitaasti. Padan saavutus tuo kuitenkin iloa ja lupauksen paremmasta – ehkä jopa enteilee uutta kulta-aikaa.

Oliver Padan ura on vasta alussa, mutta Samokovin pronssi voi hyvinkin olla lähtölaukaus kohti suurempia näyttämöjä. Jos kehitys jatkuu samalla tiellä, hänestä voi tulla nimi, jonka koko suomalainen urheilukansa oppii tuntemaan laajemmin kuin vain painipiireissä.

Yksi asia on tässä vaiheessa selvä: suomalaispainin tulevaisuus näyttää nyt kirkkaammalta kuin pitkään aikaan.

👉 Yhteenveto

• Oliver Pada nappasi U20-MM-pronssia 72 kg sarjassa.
• Hän voitti Ruotsin Ruben Straakevedin murskaluvuin 14–5.
• Tämä on Padan ensimmäinen arvokisamitali.
• Elias Lyyski kamppailee sunnuntaina toisesta pronssista.
• Edellinen suomalaismitali nuorten MM-tasolla oli Arvi Savolaisen kultamitali vuonna 2018.

Mitä mieltä olet – onko Oliver Padan pronssi yksittäinen onnistuminen vai uuden aikakauden alku suomalaisessa painissa?