Erotuomarit nousivat barrikadeille suomalaisessa jalkapallossa nollatoleranssi häirinnälle uhkailulle ja rasismille

Suomalaisessa jalkapallossa käydään tällä hetkellä keskustelua, joka ulottuu paljon kentän laidasta pidemmälle. Kysymys on turvallisuudesta, kunnioituksesta ja lopulta siitä, millaista lajikulttuuria me haluamme rakentaa. Viime viikkojen tapahtumat ovat saaneet erotuomarit tekemään kovan päätöksen: häirintä, uhkailu ja rasismi eivät enää jää katsomatta läpi sormien – seuraava askel on aina rikosilmoitus.

Kolme ottelua, kolme rikosilmoitusta

Kesäkuun elokuinen helle ei ollut ainoa asia, joka kuumensi tunteita liigan otteluissa. Valioerotuomarikerho kertoi, että kolmesta pelistä on jo viety asiattomuudet poliisin tutkittaviksi.

• HJK–Ilves (11.8.): Kun erotuomari Oliver Reitala nosti punaisen kortin Ilveksen Joona Vetelille, moni katsomossa älähti. Mutta osa katsojista jatkoi raivonpurkausta suoraan tuomarin henkilökohtaiseen puhelimeen – solvauksia ja jopa suora uhkaus viesteillä.
• Ilves–Inter (24.8.): Tampereella tilanne äityi vielä pidemmälle. Katsomosta lensi täysi oluttuoppi, joka osui erotuomariin. Se ei jäänyt ainoaksi: myös avustava tuomari sai osuman kentälle heitetystä mukista.
• SalPa–Jippo (24.8., Ykkösliiga): Tässä ottelussa rikosilmoituksen syy oli rasistiset huudot katsomosta.

Nämä tapaukset eivät jää yksittäisiksi mustiksi hetkiksi, vaan muodostavat yhdessä yhä isomman varjon suomalaisen futiskulttuurin ylle.

”Synkkä käänne suomalaisessa jalkapallossa”

Erotuomarien kokeneimpiin nimiin kuuluva Mohammad Al-Emara ei kaunistellut sanomisiaan X:ssä. Hänen mukaansa kyse on synkästä käänteestä suomalaisessa jalkapallokulttuurissa – tilanteesta, jossa solvaukset ja väkivallan uhka ovat alkaneet tuntua liian arkipäiväisiltä.

Palloliiton erotuomaripäällikkö Johan Holmqvist oli samoilla linjoilla. Hänen mukaan kentällä pitää olla yksi perusasia kunnossa ennen kaikkea muuta: tuomarien turvallisuus. Hän painotti liiton sivuilla, että väkivallalle ja uhkaavalle käytökselle ei ole sijaa jalkapallossa.

Kenen vastuu, kenen kulttuuri?

Futis on tunnetusti tunteiden peli. Se kuuluu asiaan, että katsomossa iloitaan, surraan ja kiistellään. Mutta viime aikojen tapahtumat näyttävät, että monella on mennyt sekaisin intohimo ja aggressio. Kyse ei ole enää kovasta palautteesta, vaan työolosuhteista ja peräänkuulutetusta kunnioituksesta.

Kuka sitten kantaa vastuun?

• Faniryhmät voisivat itse puuttua laittomaan ja epäasialliseen käytökseen ennen kuin se karkaa käsistä.
• Seurat eivät voi enää nähdä katsomosta heitettyjä oluttuoppeja pikku ylilyönteinä. Ne ovat rikoksia, ja turvallisuusjärjestelyt on mietittävä uudelleen.
• Palloliitto voi näyttää suuntaa kovemmilla sanktioilla, jotta seuroilla olisi aito syy kitkeä ongelmat omissa katsomoissaan.

Miksi juuri nyt on se hetki

Valioerotuomarikerho on tehnyt linjauksen, joka tarkoittaa käytännössä nollatoleranssia. Jokainen tapaus menee tästä eteenpäin poliisin käsittelyyn. Tämä ei ole vain tuomareiden turvasta kiinni – tämä on ratkaisuhetki koko lajikulttuurille.

Mitä käy, jos tuomarit eivät enää tunne olevansa turvassa? Erotuomaripula pahenee, otteluiden laatu laskee ja koko suomalaisen futiksen uskottavuus rapautuu. Vaakalaudalla ei ole vain yksittäisten otteluiden ilmapiiri, vaan koko lajin maine ja tulevaisuus.

Urheilun ilo vai jatkuva uhka?

Lopulta kysymys kuuluu: haluammeko me, että suomalainen futiskulttuuri tunnetaan intohimoisesta laulusta ja yhteisöllisyydestä – vai uhkaavista viesteistä, rasistisista huudoista ja kentälle lentävistä tuopeista?

Erotuomareiden viesti on nyt kirkas: nollatoleranssi. Tämä voi olla se hetki, jolloin suomalainen jalkapallo päättää, millaista tulevaisuutta se haluaa rakentaa.

👉 Mitä mieltä sinä olet? Pitäisikö vastuun olla ennen kaikkea seuroilla ja niiden faneilla – vai yksittäisillä häiriköillä?

Bukayo Saka loukkaantui – Arsenalin mestaruushaaveet testissä neljän viikon tauolla

Bukayo Saka ei ole vain Arsenalin pelaaja – hän on seuran sydän ja sielu, fanien ikoni ja valmentaja Mikel Artetan turvaverkko kentällä. Siksi sunnuntain uutinen tuntui iskulta koko Emiratesille: 23-vuotias laituri joutuu jättämään pelit väliin arviolta kuukaudeksi takareisivamman vuoksi.

Ja pahinta? Vamma tuli puhtaasti tyhjästä.

Kun unelmapeli muuttui pahaksi enteeksi

Leeds kaatui lauantaina 5–0, mutta iloisen murskavoiton keskellä kamera kääntyi huolestuneisiin kasvoihin. Ensimmäisellä puoliajalla Saka pysähtyi kesken juoksun, tarttui reiteensä ja viittoi vaihtoa. Ei mitään dramaattista taklausta, ei kolaria – vain äkillinen kipu. Ja juuri se tekee loukkaantumisesta aina pelottavamman.

Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, kun Saka kamppailee takareisien kanssa. Viime kaudella nähtiin samanlaisia ongelmia, ja monen fanin mielessä kysymys nousee väistämättömästi: onko Arsenal kuormittanut kultapoikaansa liikaa?

Ajoitus ei voisi olla pahempi

Sakan tauko osuu hankalaan väliin. Kalenterissa vilisee isoja pelejä – Arsenal kohtaa Liverpoolin ja samalla Englannin maajoukkue valmistautuu tärkeisiin karsintoihin. Gareth Southgaten suunnitelmat menevät väistämättä uusiksi, kun hänen luottopelaajansa laidalta puuttuu.

Artetalle tämä tarkoittaa isoa päänsärkyä. Kuka täyttää oikean laidan?

• Leandro Trossard – tuo energiaa ja monipuolisuutta.
• Gabriel Martinelli – vauhdikas, mutta eri profiilia.
• Reiss Nelson – voi saada elämänsä näytönpaikan.

Totuus silti kuuluu: ketään ei voi verrata Sakaan. Hänellä on kyky repiä vastustajan puolustus auki yhdellä liikkeellä, ja sitä ei korvaa kukaan.

Arsenalilla pelottava loukkaantumistrendi

Saka ei ole yksin sairastuvalla. Kapteeni Martin Ødegaard taistelee olkapäävaivan kanssa, ja Kai Havertz on kärsinyt jalkavaivoista. Positiivisena uutisena Gabriel Jesus palaa hiljalleen treeneihin polvivamman jälkeen.

Kokonaisuus on silti huolestuttava. Arsenal nojaa vahvaan ydinkokoonpanoon, mutta otteluruuhkan keskellä riskit kasvavat nopeasti. Nyt mitataan, kestääkö joukkueen leveys todella mestaruustaistelun kovimmat paineet.

Mitä Saka oikeasti merkitsee?

Luvut kertovat omaa tarinaansa: viime kausi toi 14 maalia ja 11 maalisyöttöä. Mutta hänen merkityksensä on enemmän kuin tilastoissa. Hän on kipinä, joka voi kääntää ottelun suunnan yhdessä hetkessä. Arsenal on rakentanut identiteettinsä hänen ympärilleen – ja se palanen on nyt poissa.

Englannillekin tämä on iso varoitus. Karsintapeleissä vastustajat tulevat lujaa, ja juuri näissä tilanteissa Southgate on luottanut Sakan pelinlukutaitoon sekä liikkeeseen. Nyt sitä asetta ei ole käytettävissä.

Sakan poissaolon isompi tarina

Nämä neljä viikkoa eivät ole vain yhden tähden huilia. Ne herättävät isomman kysymyksen: kuinka paljon pelejä moderni huippupelaaja voi kantaa harteillaan ennen kuin keho pettää?

Bukayo Saka on kaikkea, mitä nykypäivän supertähdeltä odotetaan – nöyrä, ahkera ja aina kentällä. Mutta lopulta hänkin on vain ihminen.

Arsenal-fanit ympäri maailmaa katsovat nyt kalenteria ja pohtivat samaa: kestääkö joukkue ilman omaa tähtipelaajaansa, vai viekö tämä loukkaantuminen mestaruushaaveet mennessään?

💬 Mitä mieltä sinä olet – selviääkö Arsenal neljä viikkoa ilman Sakaa, vai voiko juuri tämä hetki olla kohtalokas mestaruustaistelun kannalta?

Alexander Ringin hattutemppu räjäytti Töölön HJK murskasi IFK Mariehamnin ja sytytti mestaruustaistelun liekkeihin

Jos joku vielä epäili HJK:n olevan tosissaan mestaruustaistossa, sunnuntai-illan näytös Töölössä pyyhki epävarmuudet pois. Klubi nuiji IFK Mariehamnin peräti 8–2, ja illan sankariksi nousi kapteeni Alexander Ring, joka teki hattutempun ja nousi yksin Veikkausliigan maalipörssin kärkeen.

Peli ratkesi jo alkuun – punainen kortti ja Ringin kylmäverisyys

Ottelu oli tuskin kunnolla ehtinyt käynnistyä, kun käännekohtaus saapui. 13. minuutilla IFK Mariehamnin kapteeni Pontus Lindgren kampitti Ringin rangaistusalueella. Seurauksena oli punainen kortti ja rangaistuspotku. Ring asettui itse pallon taakse ja sijoitti varmasti sisään.

Siitä hetkestä lähtien kotijoukkue piti otetta hallussaan. Ringin syöttö siivitti Vicente Besuijenin maalin, ja pian kapteeni viimeisteli itse toisen osumansa. Töölön ilta lupasi pitkäksi vieraille.

Ring kaikkialla – täydellinen kapteeni

Ensimmäinen puoliaika oli käytännössä Ringin soolo. Hän painosti vastustajaa, loi paikkoja ja viimeisteli vielä toistamiseen rangaistuspotkusta. Tällä kertaa syylliseksi joutui Emmanuel Chukwuemeka, eikä Ring jättänyt tilaisuutta hyödyntämättä.

Toisella puoliajalla jännitys väistyi ja tilalle tulivat maalijuhlat. Ring viimeisteli hattutemppunsa varmalla laukauksella alanurkkaan. Osuma vei hänet yksin maalipörssin kärkeen tämän kauden 12. maalilla.

Vaikka Ring varasti huomion, nähtiin ilta täynnä muitakin kohokohtia – muun muassa Brooklyn Lyons-Fosterin näyttävä kantapäävolley. Kun pilli soi, taululla komeilivat murskaavat luvut 8–2.

Paluumuuttaja, josta tuli johtaja

Alexander Ringin paluu HJK:hon herätti kysymyksiä hänen vireestään pitkän MLS-uran jälkeen. Nyt kysymykset ovat vaihtuneet todistettuihin vastauksiin: hän ei ainoastaan täyttänyt menneiden kapteenien saappaita, vaan kasvoi joukkueensa suurimmaksi johtohahmoksi.

Ring tuo kentälle kokemusta, fyysisyyttä ja ennen kaikkea voittamisen tahtoa. Hänestä on tullut se liima, joka on pitänyt HJK:n koossa ja vahvistanut mestaruushaaveita. Hattutemppu nosti hänet paitsi maalipörssin kärkeen, myös vahvaksi ehdokkaaksi kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Tilanne tiivistyy – neljän kärki pakkautuu

Voitto nosti HJK:n hetkellisesti sarjassa kolmen parhaan joukkoon, mutta muiden otteluiden myötä sijoitus vaihtelee tiukasti. KuPS kaatoi Jaron ja nousi tasapisteisiin kärjessä olevan Interin kanssa, samalla kun HJK valahti neljänneksi.

Tilanne on äärimmäisen tiukka: neljä kärkijoukkuetta – Inter, KuPS, SJK ja HJK – mahtuu vain muutaman pisteen sisälle. Syksystä on tulossa hermoja raastava taistelu.

Mestaruustaistelun todellinen testi on vasta edessä

Ringin kipparoima esitys osoitti, että HJK pystyy parhaimmillaan dominoimaan ketä tahansa. Mutta mestaruus ei ratkea murskavoitoilla alempia sijoja vastaan. Sen määrittelevät tasaiset, hikiset iltapelit, joissa yksikin ratkaisu voi kääntää mestaruuden kohtalon.

Jos Klubi pystyy yhdistämään tehokkaan hyökkäyksen rutiiniin ja tarkkuuteen, se voi olla mukana taistelussa aivan loppuun asti.

Yhteenveto

• HJK murskasi IFK Mariehamnin 8–2.
• Alexander Ring teki hattutempun ja siirtyi maalipörssin kärkeen.
• Voitto nosti Klubin hetkeksi kolmanneksi, mutta lopulta neljänneksi.
• Mestaruustaisto pysyy tiukkana – neljä kärkiporukkaa vain muutaman pisteen sisällä.

Kysymys sinulle: nähdäänkö kauden lopussa Ring nostamassa pokaalia, vai onnistuuko KuPS tai Inter pitämään pintansa?

Oliver Pada otti nuorten MM pronssia ja nosti suomalaispainin uuteen nousuun

Bulgarian Samokovin kirkkaissa valoissa suomalaispaini sai taas syyn hymyillä. Vasta 19-vuotias Oliver Pada, Vaasan Voima-Veikkojen kasvatti, nousi uransa ensimmäiseen arvokisamitaliin ja teki sen näyttävällä tavalla: alle 20-vuotiaiden MM-pronssi 72-kiloisissa kreikkalais-roomalaisissa.

Kun mitali ratkaistaan

Pronssiottelu ei ollut hermostunutta varmistelua vaan täyttä taistelua. Vastassa oli Ruotsin Ruben Straakeved, mutta Pada teki nopeasti selväksi, kuka hallitsi mattoa. Loppulukemat 14–5 olivat murskaavat, ja suomalainen otti ohjat käsiinsä heti alkuhetkistä asti. Voitto ei jättänyt tilaa tulkinnoille – Pada oli yksinkertaisesti vahvempi ja ovelampi ottelija.

Tie pronssiin ei kuitenkaan ollut tasainen. Pada eteni kolmella vakuuttavalla voitolla välieriin, mutta Uzbekistanin Ahmad Kodirov pysäytti matkan. Nuoren urheilijan olisi ollut helppo jäädä murehtimaan tappiota, mutta Pada teki päinvastoin: hän kokosi itsensä, muutti pettymyksen voimaksi ja onnistui juuri hetkellä, jolloin onnistuminen merkitsi eniten.

Nuori mies, iso askel

Tämä mitali ei ole vain metallia kaulassa. Se on symboli siitä, että vaasalaispainija on ottamassa askelen kohti uutta tasoa urallaan. Valmentaja Jarkko Ala-Huikku näki jo kisoissa selkeitä läpimurron merkkejä:

“Oliver oli näissä kisoissa liekeissä ja onnistui loistavasti tärkeässä paikassa. Taktinen kypsyys ja kyky nousta takaa-ajoasemasta kertovat paljon hänen potentiaalistaan.”

Kypsyyden, henkisen vahvuuden ja kylmäpäisyyden yhdistelmä on juuri se, mikä erottaa kansainvälisen huipun. Nyt nuo ominaisuudet alkavat löytyä myös suomalaiselta nousevalta nimeltä.

Suomalaisen painin janottu onnistuminen

Suomalaiselle painiväelle Padan saavutus on merkittävä. Nuorten MM-mitaleita ei ole viime vuosina helppo nähdä suomalaiskaulassa. Edellinen tuli vuonna 2018, kun Arvi Savolainen juhli maailmanmestaruutta. Juuri siksi Padan pronssi tuntuu harvinaisen arvokkaalta – se voi olla uuden sukupolven ensimaku tulevista menestyksistä.

Tarina ei ehkä jää vain tähän. Sunnuntaina myös Elias Lyyski Laihian Lujasta tavoittelee pronssia 87-kiloisissa. Onnistuminen toisi Suomeen ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen kaksi nuorten mitalia samoista kisoista.

Katse eteenpäin

Kreikkalais-roomalainen paini on Suomen urheiluhistorian menestyslaji, mutta viime vuosina kansainväliset palkintokaapit ovat täyttyneet hitaasti. Padan saavutus tuo kuitenkin iloa ja lupauksen paremmasta – ehkä jopa enteilee uutta kulta-aikaa.

Oliver Padan ura on vasta alussa, mutta Samokovin pronssi voi hyvinkin olla lähtölaukaus kohti suurempia näyttämöjä. Jos kehitys jatkuu samalla tiellä, hänestä voi tulla nimi, jonka koko suomalainen urheilukansa oppii tuntemaan laajemmin kuin vain painipiireissä.

Yksi asia on tässä vaiheessa selvä: suomalaispainin tulevaisuus näyttää nyt kirkkaammalta kuin pitkään aikaan.

👉 Yhteenveto

• Oliver Pada nappasi U20-MM-pronssia 72 kg sarjassa.
• Hän voitti Ruotsin Ruben Straakevedin murskaluvuin 14–5.
• Tämä on Padan ensimmäinen arvokisamitali.
• Elias Lyyski kamppailee sunnuntaina toisesta pronssista.
• Edellinen suomalaismitali nuorten MM-tasolla oli Arvi Savolaisen kultamitali vuonna 2018.

Mitä mieltä olet – onko Oliver Padan pronssi yksittäinen onnistuminen vai uuden aikakauden alku suomalaisessa painissa?

Korkeushyppy siirtyi lauantaille Ruotsi Suomi maaottelussa – aikataulumuutos tuo draamaa ja etua urheilijoille

Urheilutapahtumat elävät hetkessä, ja yksi pieni aikataulumuutos voi muuttaa koko illan tunnelman. Näin kävi myös Ruotsi–Suomi -maaottelussa, kun korkeushyppy siirrettiin perjantailta lauantaiksi. Voi kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta todellisuudessa se vaikutti niin urheilijoihin kuin yleisön kokemukseenkin.

Kolmiottelu – moniosaajan näyttämö

Kolmiottelussa ei riitä, että urheilija loistaa yhdessä lajissa. Siinä yhdistyvät nopeus, kestävyys ja taito, sillä mukana ovat yleensä pikajuoksu, pituushyppy ja korkeushyppy. Juuri korkeushyppy on monelle se kaikkein suurin draaman tuoja – epäonnistuminen voi romahduttaa toiveet, mutta onnistunut hyppy voi nostaa kilpailijan aivan uudelle tasolle.

Miksi siirto tehtiin?

Perjantai-illalle luvattu epävakainen sää herätti huolta. Märkä rata olisi voinut olla vaarallinen, ja lisäksi ohjelma oli jo muutenkin täynnä päällekkäisiä lajeja.

• Turvallisuus: märkä vauhtijuoksu nostaa loukkaantumisriskiä.
• Kilpailijoiden palautuminen: lajeista toiseen siirtyminen käy helposti liian raskaaksi.
• Yleisön kokemus: siirto takaa selkeämmän ja näyttävämmän hetken korkeushypylle.

Näiden syiden perusteella järjestäjät näkivät lauantain olevan selvästi parempi valinta.

Urheilijoiden ja yleisön näkökulma

Urheilijat elävät tarkassa rytmissä, jossa ruoka-ajat, palautuminen ja valmistautuminen nivoutuvat aikatauluihin. Pieni muutos voi tuntua suurelta, mutta tällä kertaa se saattoi kääntyä eduksi – ylimääräinen päivä mahdollisti levon ja keskittymisen tulevaan.

Yleisölle muutos toi ihan oman lisämausteensa. Nyt korkeushyppy saa lauantaina ansaitsemansa huomion ilman, että muut lajit vievät huomiota. Draamaa ja tunteita on luvassa entistä enemmän.

Historiallista latausta

Ruotsin ja Suomen välisissä maaotteluissa korkeushyppy on vuosien varrella noussut yhdeksi lajin tunnetuimmista painopisteistä. Ruotsi on pitkään hallinnut lajia, mutta Suomi on tuonut esiin uusia lupauksia, joiden ympärille rakentuu paljon odotuksia. Lauantain siirto voi siis lisätä jännitystä entisestään – on täysin mahdollista, että kolmiottelun ratkaisu nähdään juuri tässä lajissa.

Pieni muutos, suuri merkitys

Ulkopuoliselle kyse voi näyttää vain yhdeltä riviltä aikataulussa. Mutta käytännössä päätös merkitsi turvallisuutta, suurempaa näkyvyyttä ja parempaa urheiluelämystä. Kun lauantai koittaa, luvassa on juuri sitä mitä maaottelulta odotetaan: draamaa, hetkiä ja tarinoita, joista puhutaan pitkään vielä kisojen jälkeenkin.

Entä sinä? Oliko tämä oikea ratkaisu urheilijoiden hyväksi, vai olisitko halunnut nähdä korkeushypyn jo perjantai-iltana?

Lauri Markkanen huippuvireessä – Susijengi lähtee EM-kisoihin nälkäisenä ja valmis yllättämään jättiläiset

Tampere valmistautuu koripallon suurjuhlaan, kun miesten EM-kisat käynnistyvät, ja Susijengin ympärillä sykkii poikkeuksellisen vahva lataus. Kaikki katseet kohdistuvat luonnollisesti joukkueen kirkkaimpaan tähteen, Lauri Markkaseen, joka on viime viikkojen maaotteluissa osoittanut, että hän on juuri nyt elämänsä kunnossa.

Polski-paitaisten vastustajien kustannuksella Markkanen piti omaa show’taan: 42 pistettä ja 12 levypalloa alle puolessa tunnissa. Luvut kertovat kaiken – kolmen valmistavan pelin pistekeskiarvo 40,3 ja lähes 70 prosentin onnistumisprosentti heitoissa. Hän on ollut yksinkertaisesti pysäyttämätön.

Markkanen muuttaa koko peliä

Kun Markkanen ryntää kentälle, kaikki muuttuu. Vastustajat pakotetaan tuplaamaan, puolustukset hajoavat ja Susijengin hyökkäykseen syntyy tilaa, jota ilman ei olisi. Mutta kun mies lepää, asetelma vaihtuu. Päävalmentaja Lassi Tuovi tietää tämän tarkkaan: silloin muu joukkue joutuu ottamaan suuremman vastuun.

Puola paljasti takamiesten testin

Puolaa vastaan nähtiin ottelu, jonka rytmi oli kaikkea muuta kuin kaunis – 67 virhevihellystä rikkoi pelin jatkuvasti. Susijengin takamiehille, Edon Maxhunille ja Ilari Seppälälle, ilta oli todellinen koe. Kun vauhdikas susipeli pysähtyy katkoihin, ratkaisee kyky pitää pää kylmänä ja soveltaa.

Maxhuni kiteytti ottelun opetuksen: joskus kyse ei ole pelkästään taktiikasta vaan henkisestä kestävyydestä. Samaa asennetta tullaan tarvitsemaan, kun turnauksessa vastaan asettuvat Euroopan kovimmat.

Voitto rakentuu puolustuksesta

Yksi asia on varmaa: Suomi ei voi nojata yksin Markkasen käsiin. Coach Tuovi muistuttaa päivittäin, että todellinen menestys syntyy puolustuksen kautta. Yhteispelin toimiessa riistot ja levypallot muuttuvat nopeiksi hyökkäyksiksi, ja silloin vastustaja joutuu vaikeuksiin. Tätä vaaditaan erityisesti, kun vuorossa ovat Liettua ja Saksa.

Uutta energiaa nuorisosta

Ilahduttavaa oli nähdä myös nuorten pelaajien nousu. Miro Little palasi pelikentälle, ja vasta 18-vuotias, 211-senttinen Miikka Muurinen sai ensimmäiset minuuttinsa Susijengin paidassa. Pitkä turnaus kaipaa laajaa rotaatiota, ja juuri tällaiset lisät tuovat syvyyttä sekä toivoa tuleville vuosille.

Tampereen lohko – mahdollisuuksien kenttä

Tampereen B-lohkossa Susijengi saa vastaansa mielenkiintoisen sekoituksen joukkueita:

• Ruotsi ja Iso-Britannia – voitettavissa, jos rytmi löytyy.
• Montenegro – fyysinen sisäpelaamisen uhka.
• Liettua ja Saksa – lohkon jättiläiset, joihin vaaditaan täydellinen suoritus.

Juuri tällaisissa altavastaajan asetelmissa Susijengi on usein ollut parhaimmillaan – sydämellä ja rohkeudella pelaten.

Mitä seuraavaksi?

Susijengin tarina on aina rakentunut yhdessä tekemisen, sitkeyden ja yhteisöllisyyden varaan. Nyt yhtälöön on lisätty Markkasen tähtihohto, nuorten energisyys sekä kokeneiden pelaajien varmuus. Ennen kuin pallo nousee avausheitossa, voi sanoa tämän: Suomella on kaikki työkalut horjuttaa suurimpia ja voittaa kenet tahansa oikeana iltana.

Kysymys kuuluu – onko se riittävää, kun vastassa seisovat Saksan ja Liettuan kaltaiset jättiläiset?

👉 Mitä mieltä sinä olet: voiko Susijengi tällä vireellä tehdä historiaa kotiyleisönsä edessä?

Suomen Olympiakomitea luopuu kisapapista yli 20 vuoden jälkeen – uudet tukiroolit haastavat perinteen

Jos olet seurannut suomalaisia olympiajoukkueita läpi 2000-luvun, olet todennäköisesti kuullut nimen Leena Huovinen. Hän on ollut turvallinen aikuinen kulisseissa – kisapappi, joka on kuunnellut huolia, pyyhkinyt kyyneliä ja tarjonnut henkistä tukea urheilijoille niin kesä- kuin talvialustoilla jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Nyt tuo tarina saa ainakin väliaikaisen päätöksen.

Suomen Olympiakomitea ilmoitti, että kisapapin virkaa ei jatketa. Päätös tuntuu suurelta katkaisulta perinteeseen, mutta Olympiakomitean uusi huippu-urheilujohtaja Janne Hänninen painottaa, ettei kyse ole lopullisesti lukitusta ratkaisusta. Hänen mukaansa ovea ei ole suljettu, mutta se on ainakin hetkellisesti vain raollaan.

Mistä päätös sai alkunsa?

Taustalla on Olympiakomitean sisäinen pohdinta siitä, millaista henkistä tukea urheilijat nykypäivänä todella tarvitsevat. Tilanne nousi esiin viime syksynä, kun Naisleijonat toivoi Huovista tuekseen omaan olympiaprojektiinsa. Komitea kuitenkin päätti olla lisäämättä erillistä kisapappia joukkueeseen. Samalla linjattiin, ettei papin paikka jatkossa enää kuulu pysyvänä osana koko Suomen olympiajoukkuetta.

Tilanteeseen liittyi myös viestinnällistä epätarkkuutta. Huovinen ei saanut päätöksestä tietoa Olympiakomitean kautta, vaan kuuli asiasta sivujonossa Naisleijonien päävalmentaja Tero Lehterältä. Se oli yllättävä tapa kertoa uutinen ihmiselle, joka oli ollut mukana vuodesta 2004 kaikkien kisojen tukena.

Uudenlaiset tukiroolit tulossa

Kisapapin roolin poistuminen ei tarkoita, että urheilijat jäisivät ilman tukea. Päinvastoin, Olympiakomitea esittelee kaksi uutta tehtävää:

• Safeguarding officer – huolehtii urheilijoiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista eri tilanteissa.
• Welfare officer – tarjoaa keskusteluapua ja tukee arjen haasteissa riippumatta taustasta tai katsomuksesta.

Mielenkiintoista on, että myös Huovista voidaan harkita yhteen näistä uusista tehtävistä. Keskustelut asiasta ovat vielä kesken.

Muuttuuko joukkueen henki?

Monille urheilijoille Huovinen ei ole ollut vain pappi, vaan ennen kaikkea luotettava kuuntelija. Hän on ollut se henkilö, jolle voi puhua ilman pelkoa siitä, että asiat etenevät eteenpäin joukkuehierarkiassa. Siksi muutos herättää väistämättä tunteita: voiko uusi järjestelmä vastata tuohon inhimilliseen tarpeeseen?

Katse kohti Milanoa 2026

Seuraavat talviolympialaiset järjestetään Italiassa, Milanossa ja Cortinassa vuonna 2026. Siellä nähdään ensimmäistä kertaa käytännössä, miltä uusi henkisen tuen malli näyttää – ja kokevatko urheilijat sen riittäväksi. Kokemusten perusteella voi olla, että kisapappi vielä palaa mukaan, jos niin katsotaan parhaaksi.

Tiivistettynä:

• Kisapappi poistuu olympiajoukkueen vakiokokoonpanosta ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen.
• Päätös syntyi osana Olympiakomitean uutta linjausta henkisen tuen järjestämisestä.
• Leena Huovinen sai uutisen epäsuorasti, vaikka on ollut mukana vuodesta 2004 kaikkien kisojen tukena.
• Tilalle tulee kaksi uutta roolia: safeguarding officer ja welfare officer.
• Huovista voidaan mahdollisesti harkita yhteen näistä tehtävistä.
• Päätös ei ole lopullinen – kisapappi voi vielä palata, jos urheilijat niin toivovat.

👉 Mitä mieltä sinä olet? Tarvitaanko olympiajoukkueessa edelleen perinteisen kisapapin kaltainen luottohenkilö – vai onko nyt oikea hetki siirtyä uudenlaiseen henkisen tuen malliin?

Otto Virtanen teki näyttävän paluun – voitto US Openin karsinnoissa käynnisti uuden nousun

Kun Otto Virtanen astui New Yorkin Flushing Meadowsin kentälle, kyse oli paljon enemmästä kuin yhdestä ainoasta ottelusta. Takana oli kaksi kuukautta taukoa, pitkiä päiviä kuntoutuksessa ja epävarmuutta siitä, missä kunnossa hän pystyisi palaamaan. Kolmen erän jälkeen voitonjuhliin päättynyt ottelu antoi selkeän viestin: Virtanen on palannut, ja aikoo jatkaa nousuaan.

Paluu pitkän varjon alta

Polvivaivat olivat vieneet suuren osan suomalaisen kesästä. Paluu tapahtui kuitenkin suoraan US Openin karsintoihin, maailman suurimman tennistapahtuman pyörteisiin. Paineet olivat valtavat, mutta juuri paineessa Virtanen on usein näyttänyt parhaat puolensa.

Ensimmäinen koitos – ja kolmen erän taistelu

Arpa toi vastaan nuoren yhdysvaltalaisen Benjamin Willwerthin, jolla ei ollut vielä merkittävää tour-kokemusta. Paperilla ottelun piti olla selvä, mutta todellisuudessa se tarjosi dramatiikkaa heti alusta alkaen.

• Avauserä: Willwerth nappasi tie-breakin ja siirtyi johtoon, jolloin Virtanen näytti vielä etsivän pelivirettään.
• Toinen erä: Suomalainen terävöitti peliään ja vei sen vakuuttavasti 6–3.
• Ratkaiseva erä: Kokemus ratkaisi. Virtanen otti murrot ja marssi selvään 6–2 -voittoon.

Lopputulos: 6–7, 6–3, 6–2 Virtaselle. Helpottunut hymy kertoi, että tämä merkitsi paljon paitsi kisassa, myös henkisellä tasolla.

Viime vuodesta tähän hetkeen

Vuosi sitten Virtanen teki läpimurron selviytymällä pääsarjaan ja eteni jopa toiselle kierrokselle. Se nosti hänen itseluottamustaan sekä sijoitusta ATP-rankingissa, jossa hän on nyt sijalla 123. Loukkaantuminen hidasti nousua, mutta paluu suurturnaukseen voi palauttaa momentumin.

Miksi voitto oli merkittävä?

• Mielen kestävyys: Paluu tauon jälkeen vaatii yhtä paljon henkistä kuin fyysistä kanttia.
• Kestävyys: Polvi kesti kolmen erän intensiteetin – tärkeä signaali jatkoa ajatellen.
• Ranking: Jokainen voitto on olennaista, jotta paikka ATP-sadan kynnyksellä varmistuu.

Seuraavaksi vastus kovenee

Toisella kierroksella odottaa selvästi kovempi haaste. Vastassa tulee olemaan pelaaja, jolla on runsaasti kokemusta ja korkeampi ranking. Tämä määrittelee, pystyykö Virtanen jatkamaan kohti pääsarjaa – ja ehkä toistamaan tai jopa parantamaan viime vuoden saavutuksensa.

Otto Virtasen tarina jatkuu nyt New Yorkin kuumissa olosuhteissa. Viime vuonna hän lupasi olevansa matkalla kohti kovempia pöytiä – nyt paluu loukkaantumisen jälkeen voi todistaa, että hän kuuluu sinne pysyvästi.

Kysymys kuuluu: nouseeko Virtanen jälleen pääsarjaan, vai vaatiiko matka lisää kärsivällisyyttä?

Scottie Scheffler jatkaa voittokulkuaan ja nousee Tiger Woodsin rinnalle golfhistorian kirkkaimpien tähtien joukkoon

For a while, golf fans wondered if we’d ever see another player dominate the way Tiger Woods once did. Turns out, we might be witnessing just that — and his name is Scottie Scheffler.

At 28, Scheffler already sits comfortably at the top of the world rankings. This year alone, he’s collected not one but two major championships and now, with his latest victory near Baltimore, he’s sitting on five PGA Tour wins for the season. That puts him in rare air: no one has hit that five-win mark in back-to-back seasons since Woods back in 2006 and 2007.

The Putt That Sealed It

The final round didn’t end with a slow fade into inevitability — it came with fireworks. Standing roughly 25 meters from the hole on the second-to-last green, Scheffler struck a putt that seemed more hopeful than realistic. And then it dropped. Birdie. Crowd erupting. His nearest contender, Scotland’s Robert MacIntyre, could only watch. By the time the scorecard was signed, Scheffler had edged him out by two strokes. The check waiting for him: a cool $3.6 million. The real prize, though? Another notch in a career that’s starting to look historic.

A Run for the Ages

With each win, the numbers are beginning to pile up in a way that feels staggering:

• 18 victories in just three and a half years
• Two majors in 2024 — the PGA Championship and The Open
• Five PGA Tour wins this season

But numbers alone don’t capture the dominance. Scheffler isn’t just consistent; he’s relentless. He keeps finding ways to rise in big moments, to keep the pressure on, and to win not once or twice, but over and over again.

The Tiger Question

Whenever someone strings together runs like this, the inevitable comparison surfaces: is he the “next Tiger Woods”? And while Scheffler has shattered a Woods-era stat, perspective matters. Tiger wasn’t just great for a year or two — he owned the sport for the better part of a decade, racking up 82 PGA Tour wins and 15 majors.

Scheffler’s story is still being written. But the fact that his name is even being uttered in the same sentence as Woods says plenty. At 28, time is firmly on his side, and the foundation for something bigger is clearly there.

Why He’s So Hard to Beat

Scheffler’s game doesn’t rely on one flashy skill — it’s the total package:

• Off the tee, his drives are long but rarely wild.
• His iron game is so accurate that he spends most rounds peppering greens with birdie chances.
• And when the pressure mounts? He stays ice-cold — just ask MacIntyre, who had a front-row seat to that 25-meter dagger.

It’s this calm in the storm that reminds people of Woods the most — not just the talent, but the sense that when the spotlight burns hottest, Scheffler somehow grows stronger.

What’s Next?

The calendar still has room for more chapters. Scheffler will close out this season with an eye on more trophies, and the Ryder Cup looms, where fans will be hungry to see if he can carry his momentum into the ultimate team stage of golf.

The bigger picture, though, feels clear: Scheffler isn’t just having a moment. He’s building a legacy. And if his current pace continues, golf won’t be asking if he can compare to Tiger Woods for much longer — it will be asking what kind of era belongs to Scottie Scheffler.

So, what do you think? Is Scheffler already Tiger’s true heir, or does he need a few more years of dominance before history grants him that crown?

Superpesiksen pudotuspelit 2024 Kouvola suosikkina mutta Tahko Kempele ja Sotkamo valmiina shokkiyllätyksiin

Runkosarja on ohi, ja nyt alkaa suomalaisen kesän armottomin ja jännittävin hetki: Superpesiksen pudotuspelit. Tunnelma on sähköinen – suosikit Kouvola ja Sotkamo starttaavat eturivistä, mutta pesäpallossa mikään ei ole varmaa. Historia on näyttänyt, että yhden illan yllätys voi kääntää koko syksyn suunnan.

Kouvola – mestarisuosikki, joka ei saa lipsua

Kouvolan Pallonlyöjät on ollut kautta linjan vakuuttava. Tasainen ulkopeli ja luotettava sisäpeli varmistivat runkosarjan kärkipaikan. Suurennuslasin alla ovat erityisesti lukkari Elias Pitkänen ja koppari Perttu Kenttäaho, jotka molemmat ovat pelanneet uransa parasta pesistä. Joukkueen lyöntijätti Patrik Wahlsten on edelleen iso ase, mutta kiinnijääminen loppukesän peleissä kertoo, ettei Kouvola voi nojata pelkästään hänen ratkaisuihinsa. Nyt ratkaiseekin, miten kriittiset ykköstilanteet rakennetaan ja kestääkö hermopaine.

Tahko – haastaja, jolla ei ole mitään hävittävää

Puolivälierissä Kouvolaa vastaan astelee Hyvinkään Tahko. Paperilla luvassa olisi selkeä asetelma, mutta Tahkon vahva lukkari Petteri Alanen voi yksin horjuttaa suosikkia. Jos Tahko pystyy nappaamaan Kouvolan kotikentältä yllätysvoiton, voi sarjan asetelma heilahtaa hetkessä. Pihkalan kotikatsomo ja sen energia voivat muuttaa koko dynamiikan.

Kempeleen Kiri – pudotuspelien musta hevonen

Mikään joukkue ei odota näkevänsä Kempelettä vastassaan. Viime kaudella sensaatio pudotti Vimpelin, ja tänä vuonna sama vire jatkuu. Pelinjohtaja Mikko Korhonen tunnetaan rohkeista ratkaisuistaan, lukkari Ville Väliaho pelaa ärhäkästi, ja sisäpelissä Tuukka Sarkkinen tuo tulivoimaa. Kempeleen röyhkeä pelitapa voi yllättää juuri silloin, kun vastustaja ei odota sitä.

Sotkamo – rutiinia ja rautaisia hermoja

Puolustava mestari Sotkamon Jymy nojaa kokemukseen. Joukkue tietää, mitä menestys syksyllä vaatii. Konkarilegenda Sami Haapakoski liittyi matkaan tuoden lisää syvyyttä, mutta paljon katseita kohdistuu nuoreen lukkariin Miika Keski-Petäjään. Onko hän valmis kantamaan päävastuun isoissa hetkissä?

Vimpeli, Joensuu ja Manse – tasainen kolmikko

Sotkamon ja Kouvolan takana sykkii tasainen kolmikko. Jokaisella näistä on eväitä laittaa suurimmatkin seurat ahtaalle:

• Vimpeli: piristynyt kauden loppua kohden, luottaa wanhanaikaiseen lyöntivoimaanan, mutta onko taso riittävä?
• Joensuu: ailahteleva, mutta parhaimmillaan vaarallinen kenelle tahansa.
• Manse: värikäs pelitapa puree etenkin kotikentällä Hakametsässä.

Kaiken voi ratkaista yksi lyönti

Pudotuspelien alkaessa mikään ei ole varmaa. Kouvolalla on eniten paineita, mutta jokainen ohi-ilta voi avata oven altavastaajalle. Yksi onnistunut lyönti voi romuttaa ennakkokaaviot ja sysätä mestarihaaveet uusille raiteille.

Tiivistetysti

• Kouvola: paineet harteilla, kestettävä hermopeli.
• Tahko: yllätysvalmis haastaja.
• Kempele: vaarallinen musta hevonen.
• Sotkamo: kokemusta ja rutiinia finaalipaikan tavoitteluun.
• Vimpeli, Joensuu ja Manse: tasainen kolmikko, jonka voimasuhteet voivat vaihdella illasta toiseen.

Pesäpallosyksy on alkamassa – ja sen loppusävelen määräävät pienet marginaalit ja suuret hetket. Kysymys kuuluu: kestääkö Kouvola paineet vai onko tänä syksynä luvassa todellinen jymyuutinen?