Latvalan ja Hussin ralliunelma kaatui dramaattisesti Lahdessa – Celican moottori petti ja mestaruustaistelu mutkistui

Lahden metsäteillä oli lauantaina sähköinen tunnelma. Rallifanit saivat juuri sitä, mitä olivat tulleet katsomaan: Jari-Matti Latvala ja Janni Hussi ajoivat legendaarisella Toyota Celicallaan hurjaa vauhtia ja dominoivat kilpailua. Erikoiskoe toisensa jälkeen syntyi pohja-aikoja ja kolmen minuutin etumatka näytti takaavan voiton.

Sitten kaikki pysähtyi. Viimeisellä pätkällä taivaalle nousi musta savu – Celican moottori hajosi ja samalla katkesi suomalaisduon täydellinen voittotarina. Tuloslistalla komea johdonmenetys kääntyi katkeraksi keskeytykseksi.

Moottori vastaan mestarit

Yle Urheilun asiantuntija Henri Haapamäki muistutti, että autossa oli ollut ongelmia jo ennen kilpailua. Huoltomiehet tekivät pitkät yöt töitä moottorin kanssa, mutta 400-hevosvoimainen turbo ei antanut armoa. Historic-rallin autot ovat näyttäviä, mutta herkkiä. Kun ratissa on Latvalan tasoinen kuljettaja, riski sekä voittoon että epäonnistumiseen nousee aina äärimmilleen.

Ääripäiden kausi

Lahti oli sarjan kuudes osakilpailu. Latvalan saldo on ollut suoranainen vuoristorata: kaksi ylivoimaista voittoa, neljä keskeytystä. Sarjan säännöt, joissa huomioidaan vain kuusi parasta tulosta, tekevät jokaisesta keskeytyksestä erittäin kalliita. Mestaruus on edelleen mahdollinen, mutta polku sinne on nyt entistä vaikeampi.

Pajarin kohtalo teknisten vikojen varjossa

Latvalan kohtalon jakoi myös Sami Pajari. Hän joutui keskeyttämään jo kolmannella pätkällä, kun harvinainen Toyota Altezza RS200 -auto petti moottoriongelmien vuoksi. Haapamäki huomautti, että historic-autot eivät yksinkertaisesti kestä samaa kuormitusta kuin modernit kilpurit, etenkin kun kuskina on maailmanluokan rallitähti.

Lappi loisti SM-sarjassa

Kaikki viikonlopun suomalaiset eivät joutuneet pettymään. Esapekka Lappi ja kartanlukija Enni Mälkönen voittivat SM-sarjan kilpailun Skodalla selvällä erolla. Tulos oli Lapille neljäs peräkkäinen voitto ja käytännössä varmisti mestaruuden SM1-luokassa.

Mikä seuraavaksi Latvalalle?

Latvala aikoo jatkaa historic-sarjassa. Hän on itse painottanut, että ajaminen on nyt jopa hauskempaa kuin MM-sarjavuosina. Samalla projekti palvelee Toyotaa: sen mekaanikot saavat kokemusta vanhojen klassikkoautojen tekniikasta. Tämä kuitenkin vie aikaa hänen MM-sarjan tallipäällikön roolistaan, vaikka vaikutusvalta siellä säilyy.

Lopuksi

Lahden viikonloppu tiivisti hyvin Latvalan kautta: äärimmäistä suoritustasoa ja karvaita keskeytyksiä. Musta savu tienposkessa symboloi täydellisesti historic-rallin luonnetta – kun vanhat kilpurit kohtaavat modernien kuljettajien vaatimukset, lopputulos voi olla mitä tahansa.

⚡ Mitä sinä ajattelet? Pitäisikö Latvalan jatkaa historic-sarjassa nautinnon takia – vai keskittyä kokonaan MM-rallin johtotehtäviin?

Nico Williams torjui Barcelonan ja sitoutui Athletic Bilbaoon vuoteen 2035 asti – uskollisuuden tarina joka ravistelee La Ligaa

FC Barcelona ei ole tottunut kuulemaan kieltävää vastausta. Kun suurin seura Espanjassa koputtaa ovelle, useimmat astuvat sisään osaksi historiaa. Tällä kertaa kuitenkin kävi toisin: Athletic Bilbaon oma kasvatti, 23-vuotias Nico Williams, päätti kuunnella sydäntään ja pysyä juurillaan, vaikka houkutus oli suuri.

Barcelonan unelma särkyi kahdesti

Nico Williams nousi suuren yleisön tietoisuuteen kesällä 2024, kun hän loisti Espanjan paidassa EM-kisoissa. Nopeat harhautukset ja rohkea pelityyli veivät Espanjan mestaruuteen, ja nuoresta laitahyökkääjästä tuli yksi kuumimmista nimistä Euroopassa.

Tästä innostuneena Barcelona kohdisti katseensa Williamsiin. Joukkue, joka rakentaa tulevaisuutta pelaajien kuten Lamine Yamalin ja Pedrin varaan, näki hänessä täydellisen palan palapeliin. Mutta vastoin odotuksia Williams ilmoitti jatkavansa Bilbaossa. Vain vuotta myöhemmin spekulaatiot nousivat uudelleen, ja Barça-fanit jo unelmoivat hänen pukeutuvan sinipunaiseen.

Sopimus vuoteen 2035

Kun huhu siirrosta oli kuumimmillaan, Williams julkisti uutisen, joka muutti kaiken: hän allekirjoitti jatkosopimuksen Athleticin kanssa aina vuoteen 2035. Julkaisutilaisuudessa hänen sanansa olivat yksinkertaiset mutta merkitykselliset: halu jatkaa perheensä ja kannattajiensa kanssa Bilbaossa oli vahvempi kuin Barcelonan kutsu.

Kaksi seuraa törmäyskurssilla

Päätös kuumensi tunteet sekä Bilbaossa että Barcelonassa. Osa Athleticin faneista ehti jo kyseenalaistaa Williamsin uskollisuuden, ja hänen autoaan sekä muraalejaan sotkettiin. Jatkosopimus kuitenkin nosti hänet takaisin sankarin asemaan San Mamésissa. Barcelonassa puolestaan pettymys oli valtava: pelaaja, joka näytti jo olevan matkalla Camp Noulle, valitsikin toisen polun.

Barcelonan varjo: talousongelmat

Taustalla vaikuttivat myös Barcelonan jatkuvat talousvaikeudet. Seura on paininut palkkakattojen ja rekisteröintiongelmien kanssa, ja monen uuden pelaajan tie kentälle on ollut kivinen. Williams ei halunnut ottaa riskiä, että ura alkaisi katsomon puolelta.

Symbolinen tappio ja uusi kipinä

Päätös on enemmän kuin yksittäinen sopimus. Barcelonan suuruus ei enää yksin riitä vakuuttamaan kaikkia huippupelaajia. Athletic puolestaan sai vahvistuksen identiteetilleen: sen suurin tähti valitsi pysyvyyden, vaikka houkutukset olivat valtavat.

Nyt La Liga saa uudenlaisen kipinän. Kun Athletic ja Barcelona kohtaavat, panoksena ei ole pelkkä ottelu, vaan myös kertomus uskollisuudesta, pettymyksistä ja identiteetistä.

Vaihtoehtoiset otsikot

• Nico Williams valitsi Bilbaon – Baskimaan kruununjalokivi torjui Barcelonan houkutukset
• Barcelonan painajainen toteutui: Williams jatkaa Athleticissa vuoteen 2035
• Rakkaus Baskimaahan: miten yksi pelaaja sytytti uuden kilpailuasetelman La Ligassa

👉 Mitä mieltä sinä olet? Oliko tämä upeinta uskollisuutta – vai hukattu mahdollisuus loistaa maailman suurimmassa seurassa?

15-vuotias Iida Lehtomäki hurmaa frisbeegolfmaailmaa – MM hopea ja unelma ammattilaisurasta

Aloitetaan yhdestä kysymyksestä: mitä sinä teit 15-vuotiaana? Moni meistä tuskin kierteli maailmaa kilpailemassa ja nappasi mitalia MM-kisoista. Mutta juuri niin teki Iida Lehtomäki, jyväskyläläinen frisbeegolfin superlupaus, joka on yhtäkkiä löytänyt itsensä lajin kansainvälisestä eliitistä.

Vasta teini-ikäinen, ja jo MM-hopeamitalisti. Ei ihme, että hänen nimensä kiertää frisbeegolfpiireissä Amerikasta aina takaisin Keski-Suomen metsiin.

Hopeaa ensimmäisistä MM-kisoista

Lehtomäen tarina sai vauhtia tänä kesänä, kun hän pelasi uransa ensimmäiset MM-kilpailut – ja päätyi suoraan finaaliin taistelemaan maailmanmestarista yhdysvaltalaista veteraania Ohn Scogginsia vastaan. Kisa oli niin tiukka, että ratkaisu nähtiin vasta jatkoväylällä. Lopputuloksena: hopea.

Moni olisi tällaisesta saavutuksesta euforiassa viikkokausia. Mutta Lehtomäki teki toisin. Hän palasi Suomeen, pakkasi koulurepun, ja vain pari päivää myöhemmin hän aloitti opiskelunsa Schildtin lukion urheilulinjalla Jyväskylässä. MM-finaalista koulunpenkkiin – harva urheilija tekee tyylipisteitä arjen tasapainosta tällä tavalla.

– Kilpailukausi vie niin paljon aikaa, että poissaoloja kertyy. Jos viikonloppu vierähtää kisoissa ulkomailla, se ei aina jää pelkäksi viikonlopuksi, hän kertoi Ylen haastattelussa.

Harjoittelu kuin ammattilaisella

Nuoresta iästään huolimatta Lehtomäen treenimäärät yllättävät jopa kansainvälisellä tasolla. Hän myöntää harjoittelevansa enemmän kuin monet, jotka jo tienaavat lajilla elantonsa.

Urheilulukio tarjoaa siihen loistavat puitteet: fysioterapiaa, ravintovalmennusta ja joustavia aikatauluja. Lisäksi sponsori on jo julkaissut hänen nimikkokiekkonsa – aika iso signaali siitä, että alalla nähdään hänessä poikkeuksellista potentiaalia.

Tällä hetkellä Suomessa on alle tusina ammattilaiseksi laskettavaa frisbeegolfaajaa. Ehkä jo pian Lehtomäki liittyy tuohon pieneen joukkoon – ja nostaa naispuolisten ammattilaisten määrää.

Julkisuus, sponsorit… ja tavallinen nuoruus

MM-hopea toi mukanaan enemmän kuin mitalin niskaan: haastattelupyyntöjä, sponsoritarjouksia ja uusia faneja. Raskas paketti kenelle tahansa, mutta varsinkin 15-vuotiaalle.

– Energia ei riitä kaikkeen, hän sanoo rehellisesti. Siksi suurimman osan yhteydenotoista hoitavat hänen vanhempansa. Se vapauttaa hänelle aikaa siihen, mikä merkitsee eniten: pelaamiseen ja opiskeluun.

Intohimo ennen velvollisuutta

Vaikka unelma ammattilaisurasta siintää jo mielessä, Lehtomäki puhuu frisbeegolfista terveellä asenteella. Hän ei halua, että lajista tulee pelkkä suorittamista.

– Olen vasta 15, eikä minulla ole velvollisuutta jatkaa, jos siltä ei tunnu. Tärkeintä on, että pelaaminen on hauskaa, hän sanoo.

Lause tiivistää paljon: vaikka tavoitteet ovat korkealla, hän haluaa säilyttää ilon ja kipinän, jotka toivat hänet lajin pariin alun perin.

Frisbeegolfin suomalainen nousu

Suomi on frisbeegolfin suurvalta. Kenttiä on lähes joka kylässä, harrastajamäärät kasvavat vuosittain, ja suomalaiset naispelaajat – kuten Eveliina Salonen ja Henna Blomroos – ovat jo vuosia olleet maailman huipulla.

Se, että 15-vuotias jyväskyläläinen pystyy heti ensimmäisissä MM-kisoissaan haastamaan maailman mestarin, kertoo, että seuraava sukupolvi on jo ovella.

Jos kaikki loksahtaa paikoilleen – treeni, motivaatio, intohimo – Iida Lehtomäestä voi tulla seuraava suomalainen supertähti kansainvälisillä frisbeegolf-kentillä.

Tiivistettynä

• Iida Lehtomäki, 15, voitti frisbeegolfin MM-hopeaa uransa ensimmäisissä maailmanmestaruuskisoissa.
• Hän opiskelee urheilulukiossa Jyväskylässä, tasapainoillen koulun ja kilpakenttien välillä.
• Treenaa enemmän kuin moni kokenut ammattilainen – ja hänellä on jo oma nimikkokiekkonsa.
• Julkisuus ja sponsorit kiinnostavat, mutta nuori pelaaja haluaa säilyttää keskittymisen lajissa ja sen ilossa.
• Tulevaisuus voi hyvinkin nostaa hänet Eveliina Salosen ja Henna Blomroosin rinnalle frisbeegolfin seuraavaksi huipputähdeksi.

Mitä sanot – onko Iida Lehtomäki Suomen seuraava frisbeegolf-sensaatio, jonka nimi nousee isoimpiin kansainvälisiin otsikoihin?

👉 Haluaisitko, että muokkaan tämän vielä enemmän henkilökohtaiseksi henkilökuvaksi (enemmän arjen ja tunteiden kautta), vai pidetäänkö painotus lajin ja saavutusten puolella?

Elina Lampela loistaa seiväshypyssä – suomalaisen yleisurheilun nouseva tähti tähtää arvokisoihin

Kun suomalainen seiväshyppääjä Elina Lampela astuu juoksuradalle, hänen ympärillään on aina erityinen tunnelma. Kilpailutilanne ei lamaannuta häntä, vaan saa syttymään – aivan kuin kirkkaat valot ja yleisön odottavat katseet olisivat juuri se voima, jota hän tarvitsee. Viimeisimmässä kisassaan hän ei vielä napannut arvokisamitalia, mutta teki sen, mitä parhaat urheilijat tekevät: nosti tasoaan, kun rima nousi korkealle.

Kun kovaa vastusta ei säikähdetä

Lampela on niitä urheilijoita, jotka syttyvät, kun vastassa on lajin kirkkaimmat tähdet. Parhaat hypyt löytyvät usein silloin, kun kilpailu on kovinta, ja Lampelalla tämä on noussut selvästi esiin. Hänen rohkeutensa ja rentoutensa eivät synny treenisalissa, vaan vasta paineen alla. Tällä kertaa hypyt eivät rikkoneet ennätyksiä, mutta rytmi ja varmuus kertoivat olennaisen: hän kulkee polkua, jossa jokainen metri vie lähemmäs maailman kärkeä.

Viime vuosien kovin kehitys

Kun tarinaa tarkastelee taaksepäin parin vuoden verran, ero on valtava. Aiemmin hän haki vielä tasaisuutta ja kamppaili epäonnistumisten kanssa. Nyt tekniikka, rytmi ja harjoittelun järjestelmällisyys tuottavat selkeitä tuloksia. Hänen ennätyksensä on 4,51 metriä, ja seuraava askel merkitsee vain muutamia senttejä – mutta juuri ne senttimetrit ratkaisevat finaalipaikkoja ja mitaleita. Seiväshypyssä yksikin täydellisesti osunut vauhdinotto voi muuttaa kaiken.

Katseet kohti isoja areenoita

Seuraavaksi edessä siintävät isot arvokisat: Euroopan ja maailmanmestaruudet sekä olympialaiset Pariisissa. Olympiaraja liikkuu noin 4,60 metrin tienoilla, mikä on jo Lampelan saavutettavissa, jos kehitys jatkuu. Hänen nimensä voidaan pian nähdä samassa ketjussa, jossa loistivat aikanaan suomalaiset seiväshypyn tähdet, kuten Minna Nikkanen ja Jouni Kailajärvi.

Kilpailu sytyttää aina

Monille urheilijoille kilpailu on hermoja raastava pakollinen paha, mutta Lampelalle se on lajin ydin. Hänen elementtinsä löytyvät kirkkaiden valojen ja yleisön kohinan alta. Seiväshyppy on psykologinen peli yhtä paljon kuin fyysinen suoritus, ja Lampela ei pelkää ottaa riskejä. Rohkeat yritykset saattavat epäonnistua – mutta juuri niistä voi syntyä hänen tulevaisuutensa suurimmat hetket.

Tulevaisuus auki — ja täynnä mahdollisuuksia

Vasta 24-vuotiaana Lampela on vasta uransa alussa. Fyysiset edellytykset, kasvava kokemus ja tärkein ehto — pysyä terveenä — näyttävät olevan kunnossa. Jokainen onnistunut kilpailu kasvattaa itseluottamusta, joka on yhtä tärkeää kuin tekninen taito. Lampela voi hyvin olla seuraava suomalainen yleisurheilija, joka nostaa maan takaisin suurille kansainvälisille estradeille. Hänen parhaat hetkensä ovat vielä edessäpäin — ja juuri siksi häneen kannattaa kiinnittää huomio.

Mitä mieltä sinä olet? Voiko Elina Lampela olla seuraava suomalainen seiväshypyn yllätysnimi, joka loistaa maailman isoimmissa kisoissa?

• Onko kehityskaari riittävän nopea olympialaisia varten?
• Onko Lampelan vahvuus juuri kyky syttyä kilpailuhetkellä?
• Millaisia askelia hän tarvitsee seuraavaksi noustakseen maailman huipulle?

👉 Haluaisitko, että teen tästä vielä tarinallisemman feature-artikkelin, jossa syvemmälle mentäisiin hänen persoonaansa, treeniarkeensa ja lainauksiin, jotka paljastaisivat, millainen kilpailija hän todellisuudessa on?

Manse murskaa Kirittäret ja Virkiä sytyttää yllätyksen – Naisten Superpesiksen pudotuspelit huipentuvat perjantaina

Tiistai-illassa Naisten Superpesiksen pudotuspeleissä nähtiin täydellinen kontrasti: Tampereen Manse pelasi kliinistä peliä ja kuristi Jyväskylän Kirittäret jo toisen kerran peräkkäin nollille. Samaan aikaan Lapualla nähtiin draamankaari, joka muistutti, miksi pesäpalloa kutsutaan yllätyspeliksi – Virkiä nousi takaa ja tasoitti sarjan Feraa vastaan.

Manse tekee sen taas – Kirittäret jumissa

Jyväskylän Hippoksen yleisö odotti illasta käännekohtaa, mutta pettymys oli karvas. Kirittäret eivät onnistuneet murtamaan Mansen kovaa ulkopeliä, ja loppulukemat 2–0 (3–0, 1–0) kertoivat kaiken: Manse ei päästänyt vastustajaa edes hengittämään.

Ottelun ratkaisijaksi nousi Anna Ala-Kauhaluoma, joka löi toisen jakson voittojuoksun. Sankaritarinoita löytyi silti ennen kaikkea ulkokentältä. Kerta toisensa jälkeen tamperelaiset sulkivat Kirittäret ja pitivät nollilla – jo 11. kerta 12 viime kohtaamisesta.

Mansen pelinjohtaja Manu Vartia summasi: “Pidimme peruspelin ja suoritusvarmuuden korkealla.” Hänen mukaansa Kirittärien on nyt pakko ottaa riskejä, jos joukkue haluaa venyttää sarjaa.

Panokset ovat selvät: Manse voi perjantaina kotikentällään sinetöidä välieräpaikan kolmella voitolla putkeen.

Lapuan taikailta – Virkiä räjäytti pankin

Tampereen pelin hallittu tarina sai peilikuvansa Lapualla, jossa Virkiä tarjosi kotiyleisölle unohtumattoman illan. Vierasjoukkue Fera lähti peliin voitto mielessään, mutta Virkiä onnistui kääntämään ottelun lähes satumaisella tavalla.

Ensimmäisen jakson lopussa nähtiin hetki, joka jää mieleen: kuusi juoksua viimeisessä sisävuorossa nosti Virkiän voittoon. Toisella jaksolla jokeri Riina Kerola iski pallon kakkosjatkeelle, ja kotiyleisö räjähti riemuun – otteluvoitto ja sarjan tasoitus olivat tosiasia.

Ilta muistutti, miksi pesäpallo on täynnä yllätyksiä. Yhdessä vuorossa asetelmat voivat kiepsahtaa ympäri, ja koko ottelun tarina kirjoitetaan uudelleen.

Sarjatilanne juuri nyt

• Manse PP – Kirittäret: 2–0 → Manse enää yhden voiton päässä välieristä
• Virkiä – Fera: 1–1 → ottelusarja venyy vähintään neljään peliin
• Kolmannet osaottelut perjantaina – luvassa mahdollisia ratkaisuhetkiä

Mikä joukkueet erottaa?

Manse hallitsee peliä ulkokentältä käsin. Se pakottaa vastustajansa ahtaalle, eikä Kirittäret löydä ratkaisuja riittävän moniin kotiutustilanteisiin.

Virkiä puolestaan on sekoitus yllätyksellisyyttä ja rohkeutta – kuusi juoksua yhdessä sisävuorossa kuvastaa sen potentiaalia. Jokeriosasto tuo jatkuvan vaaran elementin.

Fera taas joutuu koetukselle henkisesti. Hallinnasta lipsunut sarja on nyt tasoissa, eikä kolmannessa ottelussa ole sijaa hermoilulle.

Naisten Superpesiksen pudotuspelit tarjoavat jälleen parastaan: kivenkovaa ulkopeliä, suuria yllätyksiä ja hetkiä, jotka määrittävät koko kauden. Perjantaina selviää: kirkastaako Manse välieräpaikkansa jo 3–0-voitoin – ja kumpi vie pinnan Lapuan ja Rauman huikeasta sarjasta, Virkiä vai Fera?

👉 Kuka sinun mielestäsi etenee neljän parhaan joukkoon?

Uusi päävalmentaja Andre Sá sytytti kipinän Suomen naisten lentopallomaajoukkueeseen ja nosti tavoitteet uudelle tasolle

Se oli loppu, joka kirpaisee vielä pitkään. Suomen naisten lentopallomaajoukkue kaatoi Sveitsin 3–2 EM-karsintojen päätöskierroksella – ja silti jäi rannalle kisoista. Kun tuloksen olisi pitänyt olla 3–1, neljännen erän lipsuminen maksoi paikan neljänteen peräkkäiseen EM-lopputurnaukseen.

Silti tunnelma joukkueen ympärillä ei ole lannistunut. Päinvastoin – uuden päävalmentajan myötä ilmassa on lupaava kipinä, joka on saanut joukkueen katsomaan tulevaisuuteen toisin silmin.

Sveitsi-pelin karvas kaari

Yle Urheilun asiantuntija Riikka Lehtonen kuvasi ottelua kuin tiivistystä koko karsinnoista. Alku oli räväkkä ja täynnä taistelutahtoa. Mutta hetkinä, jolloin tarvittiin kylmäpäisyyttä ja armottomuutta, jännitys puri kiinni.

Vastaanotto petti, neljä selvää virhettä söi momentumin ja Sveitsi oli tiukoissa paikoissa vahvempi. ”Se ratkaisi”, Lehtonen summasi – eikä sitä voi juuri kaunistella.

Portugalilainen muutosvoima

Karsintojen lopulla valmennusvastuu vaihtui. Nikolas Buser väistyi, ja viimeisiin peleihin komennon otti portugalilainen Andre Sá. Molemmat ottelut päättyivät Suomen voittoon, mutta pisteitä kertyi liian vähän kisapaikkaan.

Lyhyessä ajassa Sá kuitenkin ehti luoda erilaista energiaa. Harjoitusten taso kohosi, tavoitteet kirkastuivat ja mukaan tuli ajatus jatkuvasta kehityksestä.

• Jos tavoite saavutetaan, ei jäädä lepäämään – haetaan heti seuraavaa.
• Jokaiselle pelaajalle määritellään henkilökohtaiset tavoitteet.
• Tarkastellaan ura-askelia ulkomaille ja menestystä siellä.

Ihmiset numeroiden takana

Suomen nousu nojaa yksilötason kehitykseen – pelaajiin, jotka hakeutuvat kovempiin liigoihin ja palaavat sieltä vahvempina. Suvi Kokkonen pelaa Italian A1-liigassa, ja kapteeni Kaisa Alanko kilpailee Yhdysvalloissa maailman huippujen kanssa.

Lehtosen mukaan tällaisia tarinoita tarvitaan lisää, jotta koko joukkue voi nousta uudelle tasolle.

Laajempi kuva: suomalainen lentopallo nousussa

Vaikka Sveitsin-voitto ei tuonut kisapaikkaa, suomalainen lentopalloilukenttä on muutenkin hyvässä iskussa. Miesten maajoukkue valmistautuu MM-kisoihin ja alle 19-vuotiaat pojat saavuttivat hiljattain seitsemännen sijan MM-tasolla – merkki onnistuneesta juniorityöstä.

Ehkä juuri tämä uusi vaatimustaso ja isommat tavoitteet ovat puuttuneet. Kun tappionkin jälkeen puhutaan innosta ja suunnitelmista, se voi olla uuden aikakauden alku.

Lyhyesti

• Suomi voitti Sveitsin 3–2, mutta jäi EM-kisoista ulos.
• Uusi päävalmentaja Andre Sá on nostanut treenien laadun ja tavoitteet uudelle tasolle.
• Pelaajien nousu kovempiin kansainvälisiin sarjoihin on ratkaisevaa tulevan menestyksen kannalta.
• Koko suomalainen lentopalloilukenttä elää nousukautta.

Massimo Hoist hurmasi Suomen ravikesän 2024 ja nousi koko perheen kultakimpaleeksi

Jos joskus on ollut hevonen, joka sulattaa jopa kokeneimman ravimiehen sydämen, se on kuusivuotias lämminveriori Massimo Hoist. Kesä 2024 on ollut sille kuin unelma, ja samalla koko Hakkarainen–Korhonen-perheen elämä on ollut yhtä ilon ja ylpeyden juhlaa. Kyse ei ole vain nopeasta kilpahevosesta – Massimo on heidän silmissään perheenjäsen. Ja sellaisena sen on omaksunut moni raviyleisönkin sydämissään.

Voittokone ja tähtisuku

Massimo Hoistin palkintotili näyttää jo yli 400 000 euroa, eikä tahti näytä hidastuvan. Valmentaja Jukka Hakkarainen hymyilee, kun kysyy menestyksen salaisuutta: “Suku on kohdillaan.” Eikä hän liioittele.

Massimon emä, Venice, oli aikansa supertähti, joka keräsi urallaan yli 800 000 euroa ja jätti jälkensä suomalaisen ravihistorian kultakirjoihin ennen kuin siirtyi siitostammaksi kahdeksan vuotta sitten. Massimo oli sen ensimmäinen varsa – vähän ujo alkuun, mutta kasvoi vuosi vuodelta itsevarmemmaksi ja nopeammaksi.

Syksyllä 2023 Massimo pyyhälsi St. Legerin finaalin voittoon vieläpä Suomen ennätysajalla. Se oli vasta alkusoittoa tälle kesälle.

Perhe, joka hengittää samaan tahtiin kuin hevonen

Massimon ympärillä on tiivis ja lämmin tiimi:

• Heikki Korhonen – kasvattaja, omistaja ja perheen ”Ukki-Heikki”
• Veera Hakkarainen – hevosen hoitaja ja Korhosen tyttärentytär
• Jukka Hakkarainen – valmentaja ja vävy
• Vakio-ohjastaja Hannu Torvinen, joka sai luottotehtävän ohjata oria koko kauden ajan

Tallilla kaikki tietävät roolinsa – eikä menestys tule koskaan hevosen hyvinvoinnin kustannuksella. Kesän helteillä rytmi käännettiin päälaelleen: yöt vietettiin ulkona viileämmässä, ja aamuisin työt alkoivat jo kuudelta.

Onnea tuovat kengät ja historiaa toistava voitto

Massimolla on myös oma kannattajakuntansa ja talismaaninsa. Yksi heistä on Hanna Raatikainen, lempinimeltään ”Hanna-mummo”, joka on jo vuosia jakanut talleilla porkkanoita ja kannustavia sanoja. Suur-Hollolan voittopäivänä Hanna piilotti Massimon kengät rintaliiveihinsä – ehkä onnetta tuottava temppu, ehkä vain sattumaa, mutta voitto tuli.

Suur-Hollolan voitosta teki erityisen koskettavan se, että Massimon emä Venice voitti saman kilpailun kahdesti, vuosina 2016 ja 2017. Nyt, vuosia myöhemmin, historia toistui – vain pääroolissa oli Venicen poika.

Rauhaa, terveyttä ja pitkäjänteisyyttä

Kaiken pohjalla on yksi asia: Massimo on pysynyt terveenä. Se on ollut valmennuksessa alusta asti selkeä päämäärä – mennään hevosen ehdoilla ja pidetään huolta sen fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista.

Keväällä päätettiin, että Hannu Torvinen pysyy rattaissa koko vuoden. ”Näin ei tarvitse joka kisaan miettiä ohjastajaa uudelleen. Sama linja jatkuu jatkossakin”, Hakkarainen sanoo. Torvinen itse uskoo, että parhaat vuodet ovat vasta edessä.

Arki tallilla – ja katse tulevaan

17 hevosen tallissa työ ei lopu koskaan. Massimon menestys on tuonut mukanaan lisää kiinnostusta: vierailijoita käy ovella ja puhelin soi tiuhaan tahtiin. Mutta kaiken keskellä perhe pitää fokuksen siinä, mikä on heille tärkeintä – hevosten hyvinvoinnissa.

Syksyn myötä Massimolle on luvassa ansaittu lepojakso. Sen jälkeen katseet kääntyvät jo seuraaviin kausiin – ehkä vieläkin isompiin kilpailuihin, ehkä Euroopan radoille asti.

Kiitosmuikut ja kultakimpale

Kesän lopulla tallilla järjestettiin “kiitosmuikku”-ilta, jonka tarkoitus oli kiittää kaikkia, jotka ovat olleet mukana Massimon tarinassa. Kun Heikki Korhonen nosti maljan, ääni hieman murtui. Hän ei puhunut pelkästä kilpahevosesta – hän puhui perheen kultakimpaleesta.

Illan päätteeksi, kun tallin valot sammuivat, joku vielä kurkisti Massimon karsinaan. Hoitaja Veera Hakkarainen sanoo sen parhaiten:
”Kun on tällainen kultakimpale, niin kyllä sitä väkisinkin katsoo tarkemmalla silmällä.”

Kesä 2024 teki Massimo Hoistista jo nyt suomalaisen raviurheilun pienen legendan – mutta jos tallin väeltä kysyy, he vasta lämmittelevät.

Eveliina Salonen ja Nestori Tuhkanen taistelevat frisbeegolfin kultamitalista World Gamesin huippujännittävässä finaalissa

Chengdun kuuma kesä saa vielä yhden syyn kohota lämpötiloissa – ja tällä kertaa se ei liity sääennusteeseen. Suomalaistähti Eveliina Salonen ja nouseva kyky Nestori Tuhkanen ovat frisbeegolfin World Games -finaalissa. Kaksikko on väistellyt paineet, kaatanut kovia nimiä ja nyt he seisovat yhden voiton päässä historiallisesta kultamitalista.

Vastassa? Yhdysvaltojen superpari Gannon Buhr ja Missy Gannon – nimiä, jotka saavat frisbeegolfpiireissä niskakarvat pystyyn, hyvässä ja vähän pelottavassakin mielessä.

Kuuma tie finaaliin

Puolivälierässä Salonen ja Tuhkanen kohtasivat Norjan kokeneen kaksikon Öyvind James ja Anniken Kristiansen Steen. Ottelu pysyi tiukkana loppuun saakka, ja ratkaisu syntyi vasta kolmanneksi viimeisellä väylällä, kun suomalaiset nappasivat tärkeän pisteen ja veivät ottelun 7–4.

Välierässä vastaan tuli Latvian pari Rainers Balodis ja Elizabete Peksena. Suomi karkasi heti alussa 2–0-johtoon, mutta latvialaiset tasoittivat pelin. Lopulta kriittinen virhe Peksenaalta antoi suomalaisille mahdollisuuden, jonka he käyttivät kylmähermoisesti hyväkseen.

Edessä ehkä uran kovin haaste

Finaalissa vastaan asettuu USA:n pari Gannon & Gannon. Gannon Buhr on tunnettu voimakkaista ja tarkkaan hallituista heitoistaan, kun taas Missy Gannon on yksi maailman parhaista puttaajista. Suomalaiskaksikon on pelattava lähes täydellisesti kultaa tavoitellessaan – mutta tähän he ovat tähän asti kyenneet.

Mikä tekee Salosesta ja Tuhkasesta vaarallisia?

Eveliina Salonen on voittanut kansainvälisiä turnauksia, ja hänen avauksensa ovat tunnettuja luotettavuudestaan. Nestori Tuhkanen puolestaan on noussut kärkipelaajien joukkoon tarkkojen lähestymisheittojensa ansiosta. Yhdessä he muodostavat tasapainoisen ja toisiaan täydentävän parin.

Miksi tällä on väliä?

World Games on frisbeegolfin kannalta merkittävä tapahtuma – eräänlainen olympialaiset lajeille, joita ei vielä nähdä olympiaohjelmassa. Suomen mainetta frisbeegolfin suurvaltana finaalipaikka vain vahvistaa.

Mitä finaalissa on luvassa?

Ottelusta odotetaan hermoja raastavaa koitosta. Seuraavat elementit voivat ratkaista mestaruuden:

• Avaukset: Ensimmäiset heitot voivat luoda painetta vastustajalle heti alusta.
• Puttaaminen: Panosten kasvaessa kori voi tuntua kapeammalta – tässä Missy Gannon on mestari, mutta Salonen on osoittanut kestävänsä paineen.
• Psyyke: Jokainen virhe World Games -finaalissa voi maksaa kullan.

Jos suomalaiset onnistuvat pitämään pelinsä rohkeana ja virheettömänä sekä säilyttämään momentumin, heillä on kaikki mahdollisuudet mestaruuteen.

Nyt kysymys kuuluu

Onko tämä se hetki, jolloin Suomi ottaa frisbeegolfin kultaa World Gamesissa ja kirjoittaa uuden luvun lajin historiaan? Finaali on aivan nurkan takana – ja Eveliina Salonen sekä Nestori Tuhkanen ovat valmiita.

15 vuotias Kelly Doualla hurmaa Tampereella rakettimaisilla juoksuajoillaan ja saa jo vertauksia Usain Boltiin

Tampereen stadionilla on tällä viikolla nähty jotakin poikkeuksellista. Katsomot ovat täyttyneet kannustushuudosta, ja radalla on vilahtanut sinivihreä puku niin nopeasti, että silmä ei tahdo pysyä mukana. Se salama on Kelly Doualla – vasta 15-vuotias italialainen pikajuoksija, jonka kiristäminen rinnastetaan jo nyt Usain Boltiin.

Kuulostaa hurjalta, mutta tilastot tukevat väitteitä. Marraskuussa 2009 syntynyt Doualla juoksee tänä kesänä kaksi, jopa kolme vuotta itseään vanhempia vastaan – ja silti hänet luetaan voittajasuosikkeihin.

Euroopan nopein – ja vielä pahasti alaikäinen

Doualla on tämän kauden Euroopan tilastoykkönen naisten 100 metrillä ajalla 11,21 sekuntia. Aika ei ole vain hyvä – se on kaikkien aikojen nopein alle 18-vuotiaiden eurooppalaisten keskuudessa. Tulos syntyi pari viikkoa sitten Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla, joissa Doualla ei tyytynyt pelkkään ennätykseen – hän otti myös kultamitalin.

Ja mikä tärkeintä: kyse ei ole yhdestä täydellisen päivän sattumasta. Tänä kesänä kaikki hänen juoksunsa ovat osuneet 11,20–11,40 sekunnin haarukkaan. Viime kauteen verrattuna hän on parantanut ennätystään peräti 0,31 sekuntia, mikä pikamatkoilla on valtava loikka. Jo talvella hän rikkoi Euroopan junioreiden halliennätyksen 60 metrillä ajallaan 7,19.

Italian kaikkien aikojen top 3 – teini-ikäisenä

Italian 100 metrin kaikkien aikojen listalla Doualla on jo jaetulla kolmannella sijalla yhdessä Irene Siragusan kanssa. Edellä ovat vain Siragusa itse ja maan ennätysnainen Zaynab Dosso, joka juoksi 11,01 Rooman EM-kisoissa viime vuonna.

Jos kehitys jatkuu tätä tahtia, asiantuntijoiden mukaan ei ole epäilystäkään: muutaman vuoden päästä Doualla voi rikkoa Italian ennätyksen – ja nousta maailman huippujen joukkoon.

Bolt-vertaukset – liioittelua vai ei?

Usain Bolt muistetaan miehenä, joka paineli Berliinin MM-kisoissa vuonna 2009 hurjat maailmanennätykset 100 metrillä (9,58) ja 200 metrillä (19,19). Kun Douallaa verrataan häneen, kyse ei tietenkään ole vielä absoluuttisista ajoista, vaan nuorena saavutetusta ylivoimasta. Se, että 15-vuotias hallitsee jo alle 20-vuotiaiden Euroopan kisoja, on äärimmäisen harvinaista – ja siinä mielessä vertaus on enemmän kuin ymmärrettävä.

Tampereella pysäyttämätön

Tampereen EM-kisoissa Doualla on ollut tähän mennessä lähes koskematon. Hän juoksi alkuerissä päivän nopeimman ajan (11,56), ja voitti oman välieränsä vaivatta, kellottaen koko joukon kolmanneksi parhaan ajan. Illalla juostavassa finaalissa hänellä on mahdollisuus voittaa ensimmäinen arvokisakultansa alle 20-vuotiaissa – lähes kolme vuotta ennen kuin hän edes kuuluisi ikäryhmän vanhimpien joukkoon.

Mikä tekee hänestä niin erityisen?

• Ikä ja kypsyys – Harvinaisen nuori, mutta kilpailupäissä kypsä ja keskittynyt.
• Tasainen huipputaso – Useita lähes samanlaisia kärkiaikoja, ei yhden juoksun ihme.
• Tekniikka – Räjähtävä lähtö ja vielä kovempi kiihdytys vauhdin keskivaiheessa.
• Potentiaali – Kehon ja kokemuksen karttuessa mahdollisuudet nousta maailman kärkeen.

Jos tie pysyy terveenä ja kehitys jatkuu, moni arvioi Douallan olevan jo Los Angelesin olympialaisissa 2028 mitalisuosikki – ja ehkä 2030-luvun alussa jopa maailmanmestari.

Tarina, joka on vasta alussa

Kelly Doualla ei ole pelkästään tämän viikon puheenaihe. Hän on mahdollinen uusi luku yleisurheilun historiassa, tarina, joka saattaa saada alkusivunsa täällä Tampereella. Illan finaalissa saatamme olla todistamassa hetkeä, jota muistellaan vielä vuosien päästä – sitä hetkeä, jolloin maailma näki uuden supertähden ensimmäisen suuren voiton.

Kysymys kuuluu: näemmekö tänä kesänä uuden urheilun ikonin syntymän?

Aleksi Ahlfors juoksi sensaatiomaisesti 3000 metrin U20 EM finaaliin – sunnuntaina edessä uran suurin haaste

Maltillisesti alkanut alkuerä. Kiristyvä tahti lopussa. Yleisö pidättää hengitystään. Näin eteni suomalaisen Aleksi Ahlforsin tie 3000 metrin finaaliin yleisurheilun U20 EM-kisoissa – ja samalla pieni pala suomalaista kestävyysjuoksuhistoriaa sai uuden luvun.

Taktinen kilpajuoksu – ei pelkkää rynnistämistä

Suuri osa tämän tason alkulähdöistä on puhdasta taktikointia, ja Ahlforsin erä oli siitä täydellinen esimerkki. Alku lähti rauhallisesti, vauhti pysyi inhimillisenä ja porukka tiiviinä. Tällöin sijoittuminen ja rytmitys ovat ratkaisevia, sillä pienikin virheliike väärään aikaan voi maksaa unelman finaalista.

Viimeiset 800 metriä olivat kuin toinen kilpailu kokonaan. Tahti kiristyi, hermot testattiin, ja Ahlfors osoitti, että maltti ja hyvä ajoitus ovat hänen vahvuuksiaan. Hän pysyi kymmenen parhaan joukossa ja loppukaarteessa tehty ratkaiseva kiristys varmisti finaalipaikan.

Katse tiukasti sunnuntaissa – ja omassa ennätyksessä

Aleksin nykyinen ennätys 3000 metrillä on lähellä kahdeksan minuutin rajaa. Finaalissa rima on korkealla, mutta niin on myös hänen potentiaalinsa. U20 EM-tasolla kilpailu on kovaa, mutta hänen juoksustaan hehkui sama rauhallinen varmuus kuin alkuerässäkin.

Valmentajan mukaan tavoitteena on ”tasapainoinen ja rohkea finaali” – ei pelkkää muiden seuraamista, vaan tarvittaessa myös vauhdin määräämistä jo keskimatkalta. Riskialtista kyllä, mutta parhaimmillaan palkitsevaa.

Harvinaista herkkua suomalaisjuoksussa

Suomalainen miesjuoksija 3000 metrin U20 EM-finaalissa on harvinainen näky. Edellinen kerta nähtiin vuonna 2017, mikä tekee Ahlforsin suorituksesta jo tilastollisesti merkittävän. Vielä tärkeämpää on, että se kertoo uuden sukupolven noususta lajin parissa.

Vastassa Euroopan nuoret huiput

Finaalissa viivalla on kovia nimiä muun muassa Espanjasta, Italiasta ja Norjasta – urheilijoita, joiden tämän kauden tulokset alittavat selvästi kahdeksan minuutin rajan. Ahlforsin mahdollisuudet nojaavat tasaiseen vauhtiin, hyvään sijoitukseen ja oikea-aikaiseen loppukiriin.

Jos kaikki loksahtaa kohdilleen, paikka kahdeksan parhaan joukossa ei ole vain toiveajattelua.

⏱ 3000 metrin finaali juostaan sunnuntaina klo 18.30 Suomen aikaa. Silloin nähdään, kuinka pitkälle nuoren suomalaisen askeleet kantavat Euroopan kirkkaissa valoissa.

💬 Kysymys lukijoille: Kuka on mielestäsi lupaavin suomalainen nuori kestävyysjuoksija juuri nyt? Jaa ajatuksesi – ja jännitetään sunnuntai yhdessä.