Antti Sainio jää Suomeen ja tähtää maailman huipulle ennätystiimin tuella
Antti Sainion elämä oli jo kääntymässä uuteen lukuun. Syksyllä piti pakata piikkarit ja suunnata Austiniin, Texasin yliopistoon – uudet treenit, opinnot ja amerikkalainen urheilukulttuuri odottivat.
Mutta sitten tuli kesä 2025 – ja kaikki muuttui.
Suomen ennätys ja historia uusiksi
Heinäkuussa Bergenissä 21-vuotias aituri säväytti koko Suomen. 400 metrin aidat, aika 48,61 – uusi Suomen ennätys ja ensimmäinen suomalaismies alle 49 sekunnin historiassa. Yleisön kuullessa tuloksen ei ollut epäilystäkään: Sainio oli uudella tasolla.
Kyse ei ollut pelkästä tilastosta. Juoksu todisti, että nykyinen treenimalli toimi täydellisesti. Miksi vaihtaa toimivaa järjestelmää?
”Kun olen päässyt tänä kesänä näin kovalle tasolle, en halua tässä vaiheessa lähteä Yhdysvaltoihin ja muuttaa harjoitteluympäristöä radikaalisti,” Sainio kertoi SUL:n tiedotteessa.
Valmennustiimi saa uutta potkua
Kotimaahan jääminen ei tarkoita paikoillaan pysymistä – päinvastoin. Sainion ympärille rakentuu vahvempi tukijoukko kuin koskaan.
Päävalmentajana jatkaa äiti Maarit Palmroos, joka on ohjannut uraansa alusta asti.
Petra Stenman, entinen huippuaituri ja kokenut valmentaja, liittyy tiiviimmin päivittäiseen toimintaan.
Oskari Mörö, aiemman Suomen ennätyksen haltija, toimii nyt mentorina ja tuo arvokisakokemusta.
”On arvokasta saada näkökulmia ihmiseltä, joka on kilpaillut arvokisoissa lajimme huipulla,” Sainio sanoo.
Miksi tämä on iso juttu?
Kunnon ollessa kohdillaan ei taktiikkaa tarvitse muuttaa – nykyinen treenijärjestelmä toimii jo huipputasolla.
Suomesta löytyy huipputason valmennus – Palmroos, Stenman ja Mörö tarjoavat lähes kaiken sen, mitä Yhdysvallatkin voisi.
Edessä siintävät isot kisat – Pariisin olympialaiset ja muut arvokisat odottavat.
Matka kohti maailman kärkeä
Aika 48,61 on lähellä maailman kauden 20 parasta. Vielä vuosi sitten Sainio juoksi yli sekunnin hitaammin. Jos tahti jatkuu, mitalitaistelu arvokisoissa on täysin realistista. USA saa siis odottaa – Suomessa on loistavat olosuhteet ja osaava tiimi.
Loppujen lopuksi…
Sainio osoittaa, ettei aina tarvitse tavoitella kiiltokuvamaista polkua. Jos ympärillä on oikeat ihmiset ja asiat toimivat, kannattaa pysyä. Nyt hänellä on tiimi, jossa yhdistyy kokemus, voima ja into – ja tähtäin on maailman huipulla. USA odottakoon – Suomi on täydellinen kiihdytyskaista kohti unelmia.
Oliver Antman loisti Rangers-debyytissään – rankkari ja maalisyöttö veivät joukkueen lähelle Mestarien liigan unelmaa
Tiistai-ilta Ibroxilla oli sellainen, jota Oliver Antman ei unohda koskaan. Vain muutama päivä aiemmin suomalainen hyökkäävä keskikenttäpelaaja oli jättänyt Tanskan ja hypännyt suoraan Glasgow Rangersin sinivalkoiseen paitaan. Nyt, Mestarien liigan kolmannen karsintakierroksen avausosassa Viktoria Plzeniä vastaan, hän sai tilaisuutensa – ja tarttui siihen molemmin käsin.
Hurja startti Rangers-uralle
Ottelu oli tuskin ehtinyt kunnolla käyntiin, kun 23-vuotias Antman näytti Ibroxin yleisölle, mistä hänessä puhutaan. Ensimmäisellä puoliajalla hänen nopeutensa ja terävyytensä pakottivat Plzenin puolustuksen virheeseen: kokenut Matej Vydra rikkoi Antmania rangaistusalueella, ja seurauksena Rangers sai pilkun. Maali toi taululle 2–0-lukemat – ja sytytti kotiyleisön entistä kovempaan lauluun.
Toisella jaksolla Antmanin vauhti ei hidastunut. Hän kaartoi oikealta laidalta ja lähetti täydellisen, tarkkaan ajoitetun keskityksen suoraan Djeidi Gassaman jalkaan. Pallo löysi tiensä maaliin ja Rangers siirtyi 3–0-johtoon. Katsomo räjähti – ja siinä hetkessä kannattajat tiesivät, että heillä oli käsissään helmi.
Kehut joka suunnalta
BBC:n asiantuntija Steven Thompson tiivisti monen ajatukset yksinkertaisesti:
”Antmanin läpimurto on ollut aivan loistava.”
Kollegansa Andy Burke näki asian samalla lailla ja kehui, miten Antman ja Gassama repivät Plzenin puolustusta jatkuvasti auki. Myös sosiaalinen media täyttyi ottelun jälkeen hehkutuksesta. Rangers-fanit julistivat jo löytäneensä uuden suosikin, joka tuo energiaa, suoraviivaisuutta ja yllätyksellisyyttä joukkueen hyökkäyspeliin.
Päävalmentajan sanat
Ottelun jälkeen päävalmentaja Russell Martin näytti olevan aidosti innoissaan uudesta pelaajastaan:
”Hän on halukas, erittäin kilpailuhenkinen ja hänellä on paljon laatua. Olen iloinen hänen puolestaan – hän on todella hyvä tyyppi, ja uskon, että hänestä tulee meille tärkeä pelaaja.”
Martin vihjasi, että juuri tällaisia suorituksia hän ja seurajohto olivat odottaneet, kun Antman hankittiin.
Katse eteenpäin
3–0 kotivoitto antaa Rangersille vakuuttavan etulyöntiaseman ennen ensi tiistain toista osaottelua Plzenissä. Yksi este lohkovaiheeseen pääsystä poistuisi, jos tulos kestää – ja siinä vaiheessa Antmanilla voisi olla yhä isompi rooli joukkueen euroseikkailussa.
Suomalaisnäkökulmasta tarina on kuin urheiluelokuvasta: vielä keväällä Antman pelasi Tanskan liigassa FC Nordsjaellandissa, ja nyt hän juoksee Mestarien liigan karsinnoissa Ibroxin kirkkaissa valoissa.
Miksi hän sopii juuri Rangersiin?
Antmanin peli perustuu räjähtävään ensikosketukseen, nopeisiin käännöksiin ja pelottomuuteen hyökkäyskolmanneksella. Se on kuin räätälöity Rangersin nopeaan ja suoraan pelitapaan, jossa laitapelaajilta odotetaan rohkeita spurttauksia ja pallon toimittamista boksiin. Lisäksi hänen työmoraalinsa ja kestävyytensä – se kuuluisa suomalainen sisu – ovat juuri sitä, mitä intensiivinen Ibroxin kotiyleisö rakastaa.
Yhteenvedot:
Ensimmäinen ottelu, yksi hankittu rankkari ja yksi maalisyöttö.
Rangers voitti 3–0 ja lähtee vahvasta asemasta toiseen osaotteluun.
Asiantuntijat ja fanit ylistävät vuolaasti.
Päävalmentaja vakuuttunut kilpailuhengestä ja potentiaalista.
Jos Antman jatkaa tällä tasolla, hän ei ainoastaan lunasta paikkaansa Rangersin avauskokoonpanossa – hänestä voi tulla yksi seuran tärkeimmistä pelaajista heti ensimmäisellä kaudellaan.
Ja suomalaisille futisfaneille? Tämä on juuri sellaista tarinaa, jonka äärelle kannattaa kokoontua ensi tiistaina – popcornit valmiina ja peukut pystyssä.
Kun Superpesis-ottelu Hyvinkään Tahkon ja Kempeleen Kirin välillä alkoi lauantaina, tuskin kukaan osasi odottaa, että lautasen taakse asettuisi 16-vuotias debutantti. Mutta juuri niin tapahtui, kun Pyry Kohonen astui kentälle paikkaamaan loukkaantumisten takia tyhjentynyttä lukkarin tonttia.
Yllättävä tilanne pakotti nopeaan ratkaisuun
Tahkon ensisijainen lukkari Petteri Alanen joutui jättämään ottelun väliin reisivamman vuoksi, ja hänen varamiehensä Sami Virto sairastui juuri ennen peliä. Pelinjohtaja Antti Yli-Saunamäki joutui tekemään nopean päätöksen: kuka laitetaan kentälle niin tärkeälle pelipaikalle?
Ratkaisuksi löytyi nimi, joka sai monen hieraisemaan silmiään – Pyry Kohonen. 16-vuotias pelaa normaalisti Suomensarjassa Sotkamon Jymyn riveissä, mutta nyt hän sai mahdollisuuden loistaa pääsarjassa. Yli-Saunamäki kommentoi valintaa:
“Pyry oli selvästi paras vaihtoehto siinä tilanteessa. Hänellä oli lukkarikoulutusta ja syöttötaitonsa oli riittävällä tasolla.”
Nopeasta hälytyksestä valokeilaan
Pyryn siirto Superpesikseen mahdollistui sääntöpykälän ansiosta, joka sallii nuorten siirtymisen hetkellisesti ylemmälle sarjatasolle. Alle vuorokauden varoitusajalla kentälle kutsuttu nuorukainen suoriutui hyvin vaikeasta haasteesta.
Vaikka Kempele vei voiton jaksoin 1–0 (7–1, 2–2), Pyryn otteet etenkin toisen jakson aikana saivat kiitosta:
“Alkoi löytyä itseluottamusta ja rytmiä peliin. Paikoin hän jopa hallitsi ottelua,” Yli-Saunamäki kertoi tyytyväisenä.
Ottelun aikana Pyryn tukena oli oma mentorinsa, loukkaantunut Alanen, joka neuvoi ja kannusti kentän laidalta. Tämä sisäinen tukiverkosto osoitti, kuinka tärkeä rooli kokeneemmilla pelaajilla on nuorten kehityksessä.
Ei vain isänsä poika
Pyry Kohosen nimi kantaa painavaa perintöä — hänen isänsä Toni Kohonen on yksi pesäpallon tunnetuimmista legendoista. Mutta lauantain esitys osoitti, että Pyryllä on kykyä ja tahtoa rakentaa oma tarinansa.
Hän ei pelännyt valokeilaa.
Hänen suorituksensa oli määrätietoista ja rohkeaa.
Hän sopeutui nopeasti uusiin olosuhteisiin.
Vaikka isän varjo on pitkä, Pyryn varjo kasvaa nopeasti rinnalle – omalle paikalleen.
Jatkosta ei vielä varmuutta
Tahko kohtaa seuraavaksi Joensuun Mailan, ja jälleen kysymys kuuluu: onko Pyry mukana? Samana päivänä hän pelaa Suomensarjaa, joten aikataulut ja fyysinen rasitus voivat olla esteenä. Yli-Saunamäki ei kuitenkaan sulje mitään pois:
“Ei ollut mitään tunnetta siitä, että hän olisi jäänyt jalkoihin. Hän tekee tonttinsa, aivan varmasti.”
Superpesiksen lukkari vastaa ottelun rytmistä, tempovaihtelusta ja usein myös henkisestä otteesta pelissä. Se ei ole helppoa – mutta Pyry Kohonen antoi vahvan näytön siitä, että hänestä on siihen.
Kohti omaa tarinaa
Debyytti Superpesiksessä on vasta alku. Tulevaisuuden osalta voidaan vain arvailla, kuinka pitkälle Pyry vielä yltää. Mutta yksi asia on varma: kentälle on astunut nuori pelaaja, jonka nimi jää mieleen ei vain perinnön ylläpitäjänä – vaan uutena lupauksena suomalaisessa pesäpallossa.
🟡 Kuka sinun mielestäsi on seuraava läpimurtopelaaja? Kommentoi ja jaa omat ehdotuksesi keskusteluun!
Oliver Helander keskeytti keihäsfinaalin varotoimena – tähtäimessä yhä Tokion MM-kisat
Sunnuntaina Lappeenrannassa nähtiin draamaa keihäskentällä, mutta ei tavalliseen tapaan. Yleisö seurasi hämmentyneenä, kun Oliver Helander, Suomen keihäänheittotoivo ja tuore EM-pronssimitalisti, poistui kilpailusta hiljaisesti – ilman dramatiikkaa tai loukkaantumishetkeä. Hän oli ehtinyt heittää vain kahdesti, ja paras tulos, 75,88 metriä, riitti niukasti neljänteen sijaan.
Hetki sai lisää painoarvoa, kun paljastui, mitä Helander oli sanonut kilpailumanagerilleen Kristian Bäckille toisen heittonsa jälkeen: “Seuraavalla heitolla voi käydä huonosti.” Tämä yksittäinen lause pysäytti kentän tunnelman ja sai moni miettimään urheilijan tilannetta tarkemmin.
Historiallisia varjoja ja tosielämän taktiikkaa
Oliver Helanderin kulunut kesä on ollut täynnä kysymysmerkkejä. Heinäkuussa hän kärsi lihasvaivasta oikeassa jalassa, mikä esti osallistumisen Paavo Nurmi Gamesiin ja johti kuukauden kilpailutaukoon. Paluu tapahtui Mikkelissä 18. heinäkuuta, mutta tulos – 78,41 m – ei vakuuttanut.
Kalevan kisojen keskeytys oli todennäköisesti harkittu liike. Kisapäivään saapui varovaista tunnetta: Helander heitti alle 76 metriä, ja tämän jälkeen hän valitsi lähdön. Kilpailumanageri Bäckin mukaan verryttelyssä tuntui lähentäjässä, ja edellispäivän karsinta oli vaatinut veronsa:
Ei äkillistä vammaa
Lihaskunto ei vielä valmis
Vapaaehtoinen keskeytys ehkäisi mahdollisen vamman
Valmentaja Petteri Piironen sen sijaan vaikeni. Hänen vaikenemisensa saattoi kertoa enemmän kuin sanat olisivat – ehkä varovaisuuden syvyydestä tai strategisesta hiljaisuudesta MM-kisoja silmällä pitäen.
Katse Tokiota kohti – mutta aikaa ei ole hukattavaksi
Tokion MM-kisat syyskuun lopussa ovat Helanderin kauden päätavoite, ja vaikka virallisia lääkärin lausuntoja ei ole, hänen tiiminsä viesti on selvä: nyt ei hätiköidä. Bäck sanoi: “Seuraava kilpailu riippuu siitä, miten kroppa reagoi.”
Helanderilla on realistinen mahdollisuus heittää yli 88 metriä, ja tämä suoritus voisi nostaa hänet jälleen maailman kärkeen – mutta vain, jos keho kestää. Tämän vuoksi paikallinen vetäytyminen Kalevan kisoista voi osoittautua merkittäväksi ratkaisuksi pitkässä juoksussa.
Selvitä lihastilanne ilman kiirettä
Harjoittele turvallisesti
Palauta kehon valmius huipputasolle
Moni kysymys, vain yksi vastaus
Yleisön reaktiot kentän laidalla olivat täynnä huolta – ja syystä. Oliver Helander ei ole vain seuraava heittäjä, vaan mahdollinen nousija suomalaisen keihäshistorian jatkumoon. Hänen päätöksensä keskeyttää kilpailu ei ollut pelkästään fyysinen, vaan psykologinen ja taktinen. Se oli merkki urheilullisesta kypsyydestä.
Ehkä juuri tämä varovaisuuden hetki antaa hänelle mahdollisuuden heittää vielä kovemmin myöhemmin – kun sillä on todella merkitystä. MM-kisat odottavat, ja niin tekee myös suomalaisyleisö, ympyröity kalentereissaan valmiina kannustamaan.
Mitä sinä ajattelet? Oliko Helanderin päätös viisas signalointi urheilijan vastuusta – vai uhkapeli, joka voi maksaa MM-paikan? Aika näyttää, mutta toistaiseksi varovaisuus on ollut rohkeimpien tekojen joukossa.
Kuopiossa juhlittiin sunnuntai-iltana aiheesta – Kuopion Palloseura (KuPS) nappasi täyden kolmen pisteen voiton ja otti isoja askelia kohti Veikkausliigan kärkisijoja. Ottelun suurin sankari löytyi kuitenkin vaihtopenkiltä, mikä tekee tarinasta vieläkin vaikuttavamman.
Kun Agon Sadiku joutui jättämään kentän loukkaantumisen vuoksi jo ensimmäisellä puoliajalla, epävarmuus leijui ilmassa. Mutta kentälle juoksi tuore australialaisvahvistus Mohamed Toure, joka mullisti pelin kulun nopeasti.
Vasta 20-vuotias Toure osui kahdesti ja sinetöi KuPSin 3–2-kotivoiton FC Hakasta. Vaihdosta kentälle, suoraan suurtekijäksi – esitys, joka nosti hyökkääjän nimen kaikkien huulille ja osoitti, että roolit voivat vaihtua hetkessä.
Samuel Pasanen, puolestaan palasi kentälle pitkän loukkaantumisen jälkeen. Vasta 19-vuotias pelaaja pelasi keskikentän moottorina kuin kokenut ammattilainen.
Vieraiden osalta ilta oli karu. Uusi valmentaja Kari Martonen debytoi, mutta tulos jatkoi alakuloista trendiä – kuusi ottelua ilman voittoa. FC Hakan sarjasijoitus synkistyy ja putoamispeikko alkaa tuntua jo todelliselta.
Ilta toi myös yllätyksiä – Jaro yllätti Oulussa
Samana viikonloppuna toisella paikkakunnalla nähtiin yllätys. FF Jaro haki arvokkaan 1–0-vierasvoiton AC Oulusta. Maalin viimeisteli Albin Björkskog kulmapotkusählingistä – tuomarin silmissä sääntöjen mukaisesti, oululaisten näkemyksestä huolimatta.
Toinen puoliaika ei parantanut kotijoukkueen asemaa. Onni Tiihonen lensi ulos kahden varoituksen seurauksena ja Jaro piti pintansa loppuun saakka. Tulos nosti pietarsaarelaiset sarjataulukon kahdeksanneksi – suunta on ylöspäin juuri sopivasti kesän kynnyksellä.
Sarjataulukko elää – mutta suunta on selkeä
KuPS nousi kolmanneksi – ainakin hetkellisesti. Joukkueen pelivarmuus ja leveä materiaali antavat toivoa syksyn koitoksiin myös Euroopan kentillä.
FC Hakan tilanne on huolestuttava: kolmanneksi viimeinen sija, eikä peli tahdo aueta. Martosen pitää löytää nopeasti tuloksia, tai kriisi syvenee.
Jaro puolestaan näyttää valmiilta haastamaan isompiaan. Kun yksikin voitto voi muuttaa kauden kulkua, tällaiset tulokset kantavat pitkälle.
Kolme tähteä illasta:
⭐️ Mohamed Toure (KuPS) – Kaksi maalia vaihdosta, ottelun selvä sankari.
⭐️ Samuel Pasanen (KuPS) – Vahva paluu kentälle, pelasi kuin kokenut pelimies.
⭐️ Albin Björkskog (Jaro) – Teki voittomaalin ja ratkaisi pisteet vieraissa.
Isompi kuva
KuPS alkaa asettautua vakavasti otettavaksi mestariehdokkaaksi. Sadikun loukkaantuminen voi olla ikävä isku, mutta jos Toure jatkaa samaa tahtia, tilanne ei ole huolestuttava – päinvastoin.
FC Hakan tilanne näyttää huonommalta. Vaikka uusi valmentaja tuo uusia ideoita, tulokset eivät ole vielä muuttuneet. Joukkue kaipaa nyt kokonaisvaltaista ryhtiliikettä: peliä, asennetta ja pisteitä.
FF Jaro on puolestaan nousemassa kauden yllättäjäksi. Jos vierasvoitot jatkuvat, voidaan Pietarsaaressa alkaa unelmoida ylemmistä sijoituksista ja jopa europelipaikoista tulevaisuudessa.
Kuka oli illan sankari sinun silmissäsi? Uskotko että Toure voi johdattaa KuPSin mestaruuteen? Kommentoi tai jatka keskustelua kahvikupin ääressä!
Elmo Lakka loistaa jälleen – voitto Kalevan kisoissa palautti aitajuoksun kruunun
Kuvittele tämä: keskikesäinen urheilukenttä, Kalevan kisojen finaalipäivä, ilmassa jännitystä kuin ukkosta ennen sadetta. Sitten – PAM! – lähtölaukaus, ja Elmo Lakka lennähtää liikkeelle kuin jousesta päästetty. Muutama silmänräpäys, kymmenen aitaa, ja sekunnit tikittävät. Lopulta maaliviivalla hän on yksin. Yleisö raikuu, ja Suomen tämän hetken nopein aitajuoksija seisoo jälleen ykköspaikalla.
Elmo Lakka, 31-vuotias jyväskyläläinen, nappasi nimittäin itselleen Suomen mestaruuden 110 metrin aitajuoksussa Kalevan kisoissa 2024. Aikakirjoihin jäi tällä kertaa lukema 13,50 – ei oma ennätys, mutta riittävä näyttö siitä, että Elmo on taas kunnossa. Ja hän ei ole täällä vain osallistumassa – hän on täällä voittamassa.
Rytmiä, rentoutta ja ripaus mestaruustyyliä
Viivalle asteli finaalissa monta nälkäistä haastajaa. Mutta Lakka – tyynenä kuin jäinen järvenpinta – ei näyttänyt merkkiäkään hermoilusta. Hänen reaktionsa lähtölaukaukseen oli tarkka, lähes mekaaninen. Ensimmäisille aidoille asti hän oli jo kärjessä, eikä siitä letkasta enää kukaan saanut hänestä otetta.
Juoksu ei ollut vain nopea, vaan kauniilla tavalla hallittu. Aitavälitävälillä Elmon askel kävi kuin metronomi, rytmi piti, kroppa kesti. Se kaikki kertoo yhdestä asiasta: kevät on tehty töitä. Paljon. Ja nyt se maksaa takaisin.
Tämä tie ei ole ollut suora – eikä helppo
Mutta matka takaisin huipulle ei ole ollut mikään nopea sprintti. Vuosien aikana Lakka on joutunut painimaan loukkaantumisten kanssa, etsimään rytmiä uudelleen ja uudelleen. Sellaiset jaksot koettelevat – jos eivät kehoa, niin ainakin mieltä. Moni olisi voinut ajatella, että peli on ehkä pelattu.
Mutta Elmo ei luovuttanut.
Hän palasi kentille päättäväisempänä kuin koskaan, ja kevään aikana kotikaupungissaan Jyväskylässä hän on keskittynyt perusasioihin: kuntoon, aitatekniikkaan ja siihen kuuluiseen rytmiin. Ja kas – se näkyi lauantain juoksussa. Tämä ei ollut vain hetken säihkähdys, vaan osoitus pitkäjänteisestä tekemisestä.
Aidat ja yleisö – rakastava suhde jatkuu
Kalevan kisojen henki on suomalaisessa urheilussa jotain aivan erityistä – se yhdistää urheilijat ja yleisön tavalla, jota ei voi täysin mitata sekuntikellolla. Lakan voitto oli monien mielestä viikonlopun kohokohta. Tarina siitä, miten vaikeuksista noustaan, vetää aina mukaansa, ja nyt se nähtiin konkreettisesti kilpakentällä.
Suomen miesten aitajuoksu on muutenkin ollut nyt kovassa nosteessa – tason kiristyessä mestaruus ei tule enää kenellekään ilmaisena. Mutta toistaiseksi, Elmo Lakka kantaa mestarin viittaa harteillaan. Eikä se tunnu painavan liikaa.
Seuraava etappi: kansainväliset kentät?
Nyt kaikki katseet kääntyvät siihen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Tulevatko EM-valinnat ja vielä kovemmat kansainväliset kisat kalenteriin? Kalevan kisojen juoksu enteilee hyvää, mutta Elmo tietää itsekin, että sieltä löytyy vielä pari napsua kiristämisen varaa.
Olympiaraja? Se on edelleen siellä edessä houkuttelemassa. Ja mistä sitä tietää – jos sama vire jatkuu, ja juoksu natsaa juuri oikeassa kisassa, uuden ennätyksen paukahtaminen ei olisi mikään maailman suurin yllätys. Lakan oma ennätyshän on kova – 13,31 – mutta nyt mennään taas lähelle.
Jos yksi asia on varma, niin se on tämä: Elmo Lakan tarina ei ole vielä ohi.
Elmo on takaisin – ja me seuraamme henkeä pidättäen.
Yhteenveto:
Elmo Lakka voitti 110 metrin aitajuoksun Kalevan kisoissa ajalla 13,50
Kultamitali oli selkeä signaali, että huippukunto on löytymässä uudelleen
Loukkaantumisten ja epävarmuuden jälkeen Elmo on noussut jälleen Suomen kärkeen
Suunta näyttää vahvasti kohti kansainvälisiä kisoja ja mahdollisesti olympialavoja
Kysymys lukijoille: Kuka on tällä hetkellä sinun mielestäsi Suomen kovakuntoisin yleisurheilija – ja miksi? Jäämme odottamaan kommenttejasi!
Oliver Solbergin matka huipulta takaisin: nuoren rallitähden taistelu unelmasta WRC1-luokassa
Viime kuukaudet ovat olleet Oliver Solbergille kuin vuoristorataa – unelmien täyttymystä, mutta myös herätys karuun todellisuuteen. Vasta 22-vuotias norjalais-ruotsalainen rallikuljettaja, jonka suonissa virtaa autourheilun perimä (Peter Solbergin poikana), näytti kaikille Virossa, mitä tarkoittaa lahjakkuus yhdistettynä rohkeuteen. Hän voitti, ja teki sen Rally1-autolla legendaarisessa Toyotan tehdaskalustossa.
Voiton huipulta takaisin arkeen
Kuitenkin vain viikkoa myöhemmin näkymä oli täysin toinen. Solberg istui Jyväskylän metsäpätkien varrella WRC2-luokan autossa, haastattelussa, jossa hänen sanansa kuvastivat sisäistä ristiriitaa.
”Se oli kauheaa ajaa,” hän sanoi rehellisesti. Hän oli palannut takaisin Rally2-auton rattiin — askel alaspäin, ainakin symbolisesti.
Rally1 = rallin kuninkuusluokka
Rally2 = alempi luokka, mutta kilpailua täynnä
Virossa: voitto kaikkia ennakko-odotuksia vastaan
Jyväskylässä: pettymys, epävarmuus ja rytmin puute
Rallin mentävä tyhjiö mielessä
Virossa saavutettu voitto loi odotuksia, joita oli mahdoton toteuttaa Jyväskylän puitteissa. Solberg itse myönsi, että oli vaikea pitää pää kylmänä:
”Mun pitää unohtaa se kaikki… herätä ja palata todellisuuteen.”
Rally2 on hänelle nyt nykyisyys, mutta sydän sykkii Rally1:n suuntaan.
Mitä WRC2-luokka merkitsee – ja mitä ei
Vaikka WRC2 on korkeatasoinen ja palkitseva kilpailukategoria, Solbergin prioriteetti on kirkas.
”Jos saan mahdollisuuden Rally1:een, en silloin välitä WRC2:sta.”
Hän tietää, että mestaruus tässä luokassa olisi iso saavutus. Silti se on vain väline, ei määränpää. Vain harvat ovat nousseet pääluokasta hetkellisesti huipulle ja joutuneet sen jälkeen palaamaan alempiin luokkiin – Andreas Mikkelsen oli edellinen vastaavassa tilanteessa vuosina 2016–2017.
Latvalan läsnäolo tuo lisäsähköä
Jyväskylässä kisaa myös Jari-Matti Latvala, Toyotan tallipäällikkö ja kokenut ralliveteraani – mutta nyt taas itse ratin takana. Tämä tekee tilanteesta erityisen:
Latvalalle kyseessä on 20. kerta Jyskälässä
Hän täytti tänä vuonna 40 vuotta
Vuosi sitten Solberg oli juuri hänen edellään maalissa
Tällainen asetelma tuo mittelöön herkullista symboliikkaa: kokenut mestari vs. nuori nälkäinen haastaja – molemmat Rally2-luokassa, mutta eri poluilla urallaan. Solberg antoi Latvalalle kunnioituksensa, mutta kilpailu on silti kilpailua.
Tulevaisuus hämärän peitossa – mutta mahdollisuuksien sävyttämä
Solbergin tilanne Toyotalla on tällä hetkellä auki. Ei ole tietoa, saako hän lisää startteja Rally1-luokassa vai jääkö Viron suoritus yksittäiseksi valonpilkahdukseksi. Tieto puuttuu, mutta toivo elää.
Fakta kuitenkin pysyy:
Hänellä on potentiaalia
Hänen ajotyylinsä hurmasi asiantuntijat
Motivaatio ja selkeys päämäärästä ovat olemassa
Loppusanat – tie takaisin on se, joka merkitsee
Ralli ei ole vain nopeutta. Se on myös mentaalista kestävyyttä, uskallusta nousta, kun tie peittyy tomuun ja näköala katoaa.
Moni kysyy nyt: näemmekö vielä Oliver Solbergin Rally1-auton ratissa? Onko Viron voitto alku vai yhden illan ihme?
Yksi asia on silti varma: Solbergin tarina ei ole vielä loppu.
Laura Dahlmeierin poismeno kosketti urheilumaailmaa – muisto elää vuorilla ja sydämissä
Laura Dahlmeierin nimi jäi monien mieleen ampumahiihdon kirkkaana tähtenä, mutta hänessä oli paljon enemmän kuin mitaliensa lukumäärä. Hän oli urheilija, joka kilpaili tinkimättömällä tahdolla ja vaatimattomalla olemuksella, jättäen lähtemättömän jäljen sekä laduille että ihmisten sydämiin.
Hiljaisuus, joka jäi huipun jälkeen
Laura Dahlmeierin järkyttävä poismeno Karakorumin vuoristossa pysäytti koko urheiluyhteisön. Vain 31-vuotiaana menehtynyt Laura oli siirtynyt jo vuosia sitten kilpaladuilta vuorten maailmaan — luonnon lähelle, jossa hänen sydämensä todella viihtyi.
Läheisten muistot: sydämellinen ja rauhaa rakastava
Kaisa Mäkäräinen, entinen kilpakumppani ja ystävä, muisteli Dahlmeieria suurilla tunteilla. Hän kuvailee Lauraa rauhalliseksi ja syvälliseksi ihmiseksi, jonka kanssa ystävyys jatkui myös uran jälkeen, tällä kertaa elämän pohdiskelun ja yhteisten tv-asiantuntijatehtävien parissa.
Myös Mari Eder, toinen suomalainen huippuampumahiihtäjä, koki uutisen raskaana. Hän muistaa Lauran erityisenä urheilijana, jonka viisaus ja tasapainoisuus erottuivat niin ladulla kuin sen ulkopuolella.
Ura, joka päättyi ajoissa – ja tarkoituksella
Dahlmeier valitsi poikkeuksellisen reitin kilpauransa jälkeen. Hän lopetti huipulla, vain 25-vuotiaana, ja suuntasi kohti vuoria. Ratkaisu oli monelle yllättävä, mutta heijasti Lauraa: hän ei elänyt muiden odotusten mukaan, vaan kuunteli omaa sisintään.
Vuorikiipeilystä ei tullut vain harrastus, vaan uusi kutsumus. Laura oli kouluttautunut vuoristo-oppaaksi ja jatkoi elämäänsä luonnon ehdoilla – riskit tiedostaen ja hiljaisuutta arvostaen.
Muisto, joka jää elämään
Laura Dahlmeieria muistellaan ympäri maailmaa, eikä pelkästään hänen saavutustensa takia. Hän oli esikuva, joka osoitti, että elämän laatu ei mitata pelkillä mitaleilla. Hän uskalsi vaihtaa suuntaa, etsiä tarkoitusta ja löytää rauhaa siellä, missä muut saattaisivat nähdä vain haastetta.
Laura oli jotain ainutlaatuista – peloton ja viisas, mutta myös lempeä ja herkkä. Hänen muistonsa elää edelleen ladun varrella, korkeilla huipuilla ja jokaisen mielessä, joka sai hänet kohdata.
🎿 Avainhetket muistettavaksi
Laura Dahlmeier kuoli vuorikiipeilyonnettomuudessa 31-vuotiaana Karakorumin vuoristossa Pakistanissa.
Kaisa Mäkäräisen ja Mari Ederin mukaan hän oli rauhallinen, viisas ja poikkeuksellinen ihminen.
Dahlmeier voitti 7 maailmanmestaruutta ja olympiakultaa ennen uransa lopettamista vain 25-vuotiaana.
Hän jatkoi elämäänsä luonnon ja kiipeilyn parissa – elämää kuunnellen, ei suorittaen.
🕊️ Ikuinen jalanjälki
Vaikka Laura ei enää kulje kanssamme, hänen elämäntapansa – rohkea, merkityksellinen ja luonnon ääntä kuunteleva – jää elämään esimerkkinä. Hän eli omalla tavallaan ja kulki reitit loppuun asti.
Lepää rauhassa, Laura. Muistosi jää elämään – hangille, huipuille ja sydämiin.
Y-kromosomitesti jakaa mielipiteitä naisten yleisurheilussa – reiluutta vai syrjintää
Kansainvälinen yleisurheiluliitto World Athletics on tehnyt historiallisen päätöksen, joka ravistelee urheilumaailmaa: jatkossa urheilijat, jotka haluavat kilpailla naisten sarjoissa, joutuvat läpäisemään pakollisen kromosomitestin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mikäli testissä havaitaan Y-kromosomi, urheilija ei saa osallistua naisten sarjaan.
Taustalla vuosien kiista
Päätöksen taustalla ovat pitkään jatkuneet keskustelut ja kiistat siitä, kuka saa kilpailla naisten sarjoissa. Tärkeässä asemassa ovat olleet:
DSD-urheilijat – henkilöt, joilla on kehon kehitykseen vaikuttavia eroja.
Transurheilijat – erityisesti ne, jotka ovat syntyneet miehiksi ja siirtyneet elämään naisina.
Caster Semenya – eteläafrikkalainen juoksija, jonka tapaus on noussut kansainväliseksi keskustelunaiheeksi.
World Athleticsin mukaan uusi linjaus ei ole syrjintää, vaan keino suojella biologisten naisten kilpailuoikeuksia ja tasapuolisuutta. Liiton suomalaisjäsen Antti Pihlakoski korostaa, että päätös tehtiin suurempien epäreiluuksien estämiseksi.
Testaus käytännössä
Kromosomitesti voidaan tehdä verinäytteestä tai syljestä. Tärkeimmät käytännön linjaukset ovat:
Testi vaaditaan ennen osallistumista ensimmäisiin kilpailuihin.
Testi täytyy tehdä vain kerran, ellei poikkeustilanne edellytä uutta näytettä (esimerkiksi dopingepäilyssä).
World Athletics maksaa jokaiselle testatulle 100 dollarin kompensaation.
Tiukka aikataulu kuitenkin huolestuttaa. Tokion kisat lähestyvät nopeasti, eikä kaikki urheilijat tai kansalliset liitot ole vielä valmiina uuden sääntelyn mukaisiin vaatimuksiin.
Miksi juuri nyt?
Liitto perustelee päätöksen ajoitusta havainnoilla, joiden mukaan tietyissä maissa DSD- ja transurheilijoita olisi käytetty strategisesti menestymistarkoituksissa. Kromosomien mukaan määritelty osallistumiskriteeri tuo heidän mukaansa tilanteeseen läpinäkyvyyttä ja selkeyttä: Y-kromosomi estää osallistumisen naisten sarjaan.
Jakaa mielipiteitä voimakkaasti
Uusi sääntö on herättänyt voimakkaita reaktioita puolesta ja vastaan:
Monet pitävät sitä rohkeana ja oikeudenmukaisena ratkaisuna reilun kilpailun puolesta.
Toiset näkevät sen räikeänä syrjintänä, joka ohittaa yksilöllisyyden ja ihmisoikeudet.
Keskeinen kysymys kuuluu: voiko kromosomitesti todella olla ainoa oikeudenmukainen mittari? Sukupuoli ei ole yksiselitteinen, ja sen moniulotteisuus ei aina taivu laboratorioanalyysiin.
Tulevaisuuden suunnitelmat
World Athletics näkee testauksen osana laajempaa visiota. Tavoitteena on, että seuraavien kahden–kolmen vuoden kuluessa kromosomitestauksesta tulee pysyvä osa kilpaurheilun järjestelmää. Arvioiden mukaan jopa kymmenet tuhannet urheilijat tullaan testaamaan.
Tokion kisat toimivat nyt pilottina – intensiivisen seurannan ja julkisen arvokeskustelun keskellä.
Ytimessä arvovalinnat
Lopulta kysymys ei ole vain testistä tai säännöstä. Kyse on siitä, millaisia arvoja urheilu haluaa ilmentää tulevaisuudessa:
Reiluus biologisten naisten näkökulmasta?
Vai inklusiivisuus ja sukupuolen yksilöllinen kokemus?
Keskustelu käy kuumana – ja aiheellisesti. Sillä tässä ei mitata vain kromosomeja, vaan mitattavana on myös itse ihmiskäsitys, oikeudenmukaisuus ja yhteiskunnan muutoskyky.
Naisten EM-kisat 2025 Sveitsissä: Jalkapallon juhla toi ennätysyleisön vaikka talous jäi pakkaselle
Kesän 2025 naisten jalkapallon EM-kisat Sveitsissä muodostuivat unohtumattomaksi tapahtumaksi, joka vangitsi yli puolen miljoonan katsojan huomion ja täytti stadionit fanien laululla ja yhteisöllisyydellä. Vaikka turnaus merkitsi selkeää edistysaskelta lajille, se aiheutti keskustelua myös talouspuolesta.
Kun stadionit täyttyivät – ja historiaa kirjoitettiin
Yli 650 000 katsojaa 31 ottelussa on luku, jota ei voi sivuuttaa. Tämä tarkoitti lähes jokaisen ottelun olevan loppuunmyyty. Vaikka Sveitsillä ei ollut suurimpia stadionivalmiuksia, sen pieni mutta tiivis areenatarjonta loi poikkeuksellisen tunnelman.
UEFA:n epäluulot Sveitsin kapasiteettia kohtaan osoittautuivat turhiksi. Perustelu ”mieluummin täynnä pienempi stadioni kuin puolityhjä jättiareenalla” kääntyi positiiviseksi esimerkiksi tuleville turnauksille.
Baselin St. Jakob-Park täyttyi yli 34 000 katsojasta
Yli 230 000 kansainvälistä fania eri maista
Turnauksesta tuli globaali jalkapallojuhla
Mutta entä se tappio?
Turnauksen järjestämisestä aiheutunut 20–25 miljoonan euron tappio nostatti huolia, mutta UEFA kiirehti selventämään tilannetta. Naisten jalkapallon kehitysjohtaja Nadine Kesslerin mukaan kyseessä ei ollut epäonnistuminen, vaan tietoinen investointi tulevaisuuteen.
Palkintorahojen nostaminen 156 %:lla – 16 miljoonasta 41 miljoonaan – oli keskeinen osa tätä linjaa. Tavoitteena oli panostaa pelaajiin ja kansallisiin liittoihin, mikä pitkällä aikavälillä tukee lajin kasvua.
Palkintopottia kasvatettiin tuntuvasti
Suomi sai osuutena lähes 2 miljoonaa
Rahat suunnattiin myös ruohonjuuritason kehitykseen
Todellinen panostus lajiin – tai uhkapeli?
Kesslerin mukaan naisten jalkapallo on nyt enemmän kuin vain peli – se on myös liiketoimintaa. UEFA:n tavoitteena ei ole pelkästään kattaa kustannukset, vaan pyörittää voitollista huipputurnausta. Sveitsin kisojen suosio osoitti, että yleisö on valmiina, ja että kasvupotentiaalia todellakin on.
Jo nyt näkyy merkkejä muutoksesta. Esimerkiksi Sveitsin oma naisten liiga on saanut uuden yleisöpohjan ja medianäkyvyyttä kisojen ansiosta. Paikallinen kiinnostus on kasvanut huomattavasti.
Ei silti pelkkää ruusuilla tanssimista
Haasteitakin riitti. Pienet kentät ja logistiset järjestelyt saivat kritiikkiä, mutta ottelutunnelma ja fanien into korvasivat monet puutteet. Esimerkiksi Ruotsin kannattajat loivat unohtumattoman hikisen, värikkään tunnelman – joka ei jäänyt jälkeen miesten kisoista lainkaan.
Katseet jo vuodessa 2029 – voiko panostus maksaa itsensä takaisin?
Vuoden 2029 kisaisännyyttä tavoittelee laaja joukko – mukaan lukien Suomi, Tanska ja Ruotsi yhteishankkeella. Tulevissa kisoissa mitataan, onko Sveitsin strateginen sijoitus kantanut hedelmää. Jos sponsorituloja ja katsojamääriä saadaan vielä ylöspäin, voidaan investointia pitää onnistuneena.
UEFA:n pitkän aikavälin tavoite on selkeä:
Break-even – eli kulujen ja tulojen tasapaino
Mahdollinen voitollisuus
Naisten turnausten tunnustaminen täysivaltaiseksi osaksi eurooppalaista futista
Tuloslistan taakse kurkistaen
Kirjanpidon mukaan Sveitsi jäi pakkasen puolelle, mutta kenties vielä suuremmassa kuvassa turnaus oli käännekohta. Naisten jalkapallo teki vaikutuksensa paitsi sydämiin myös rakenteisiin – fanikokemus nousi uudelle tasolle, ja investoinnit alkoivat virrata kentille ja niiltä ulos.
Tämä ei ollut nopea voitto, vaan pitkän tähtäimen rakennusprojekti. Jos onnistuu, se tekee naisjalkapallosta kilpailukykyisen, kestävän ja vetovoimaisen ilmiön – myös taloudellisesti.
Faktat lyhyesti:
657 291 katsojaa – uusi ennätys
20–25 miljoonaa euroa tappiota
UEFA panosti kehitykseen tietoisesti
Palkintopotti kasvoi 156 %
Tavoite: tulevaisuudessa nollatulosta tai positiivista kassavirtaa
💬 Kysymys sinulle:
Pitäisikö miesten jalkapallosta lohkaista osa naispuolen kehittämiseen, vai pitäisikö tapahtumien olla taloudellisesti itsenäisiä? Kommentoi ja jatketaan keskustelua!
Käytämme evästeitä cookies käyttäjäkokemuksen parantamiseksi.