Englannin jalkapallon EM-kulta 2025 – Chloe Kellyn sankariteko kruunasi unohtumattoman finaalin

Jos kaipasit jalkapallolta suuria tunteita, vuoden 2025 naisten EM-finaali tarjosi sitä sydämen täydeltä. Wembleyllä pelattu huippuottelu kulminoitui dramaattiseen rangaistuspotkukilpailuun, jossa Englanti vei voiton Espanjasta lukemin 3–1. Viimeistään Chloe Kellyn ratkaiseva osuma sinetöi kamppailun historiallisen mestaruuden Englannille.

Chloe Kelly – ratkaisija jälleen

Chloe Kellyn nimi jää jo toistamiseen EM-historiaan. Vuonna 2022 hänen maalinsa toi Englannille kultaa, ja vuoden 2025 finaalissa hän viimeisteli kylmänviileästi ratkaisevan rangaistuspotkun. Kriittisellä hetkellä Kelly osoitti jälleen kerran, miksi häntä pidetään yhtenä englannin suurimmista tähdistä.

Essi Sainion sanat Ylen lähetyksessä tiivistivät tunteet täydellisesti: ”Vau, mikä pelaaja! Mikä sitkeys Englannilta!”

Espanja hallitsi alussa – mutta Englanti ei luovuttanut

Ottelun alku sujui Espanjan hallinnassa. Avausmaali nähtiin 25. minuutilla, kun Mariona Caldentey puski pallon maaliin. Ironisesti, Caldentey edustaa Arsenalissa, tuoden osumallaan tilapäistä hiljaisuutta Wembleyn yleisöön.

Englannin puolustuspelaaminen oli ajoittain epäorganisoitua. BBC:n Jen Beattie arvosteli Lucy Bronzea merkkausvirheestä ja Ylen analyytikot kiinnittivät huomiota myös keskikentän epävarmuuteen.

Tilannetta pahensi Lauren Jamesin loukkaantuminen juuri ennen taukoa, mikä pakotti valmennuksen uudelleenjärjestelyihin.

Kentälle asteli supervaihtopelaaja – ja kaikki muuttui

Jamesin loukkaantuminen antoi tilaisuuden Chloe Kellylle. Sisään astuttuaan Kelly toi kentälle uutta energiaa:

• 58. minuutilla Kelly syötti Alessia Russolle, joka viimeisteli tasoituksen.
• Hetkeä myöhemmin Kelly itse oli lähellä viedä Englannin johtoon, mutta Cata Coll venyi upeaan torjuntaan.

Englanti siirtyi ottelussa aktiivisemmaksi osapuoleksi – draaman sävyttämä finaali muuttui kertaheitolla.

Valmentajan ässä hihassa: taktiikan muutos

Englannin päävalmentaja Sarina Wiegman osoitti jälleen taktista silmäänsä. Hän muutti formaatiota kolmeen toppariin ja sai Espanjan peliä horjutettua.

Muutos ei vain näkynyt – se tuntui kentällä. Englanti otti pelin rytmin haltuunsa ja neutraloi Espanjan teknisen otteen keskikentällä. Ylen asiantuntija Maiju Ruotsalaisen mukaan: ”Hän teki selkeän taktisen muutoksen, jolla oli vaikutusta.”

Wiegmanin menestys ei jätä varaa epäilyksille:

1. EM-kulta Hollannin kanssa (2017)
2. MM-hopea Hollannin kanssa (2019)
3. EM-kulta Englannin kanssa (2022)
4. MM-hopea Englannin kanssa (2023)
5. EM-kulta Englannin kanssa (2025)

Vuoden 2025 mestaruus voi hyvinkin olla hänen dramaattisin saavutuksensa.

Pilkkufinaali – draamaa, sääntöepäselvyyksiä ja jäätävää hermopeliä

Toista kertaa EM-finaalin historiassa mestari ratkottiin rangaistuspotkukilpailulla. Jännitys tiivistyi entisestään, kun Beth Mead liukastui ensimmäisessä yrityksessään, sai palloon tuplakosketuksen ja pääsi yritykseen uudelleen – mutta Coll torjui molemmat.

Silti Espanja ei onnistunut käyttämään tilaisuutta hyväksi. Englanti puolestaan osoitti kliinisyyttä kovimman paineen alla. Ensiluokkaisten suoritusten ansiosta he ottivat ansaitun voiton.

Essi Sainio tiivisti tunnelmat: ”Espanja voi katsoa peiliin. Tilanteita oli, mutta tehokkuus puuttui.”

Kaaoksen keskeltä mestariksi – Englannin selviytymistarina

Mestaruus ei ollut vain pelillinen voitto – se oli osoitus selviytymiskyvystä. Englanti oli jokaisessa pudotuspelissä tappiolla, mutta nousi aina uudelleen taisteluun.

Turnauksen jälkeen Wiegman kommentoi:

”Tämä oli kaaottisin turnaus. Ensimmäisestä pelistä lähtien olimme sekaisin. Mutta jalkapallo on kaaosta – ja me voitimme siinä. Olen järkyttynyt ja sanaton.”

Historiaa kirjoitettiin

Englanti on nyt kolminkertainen Euroopan mestari. Vuoden 2025 finaali muistetaan rankkaridraamasta, kärsivällisyydestä, valmennuksen rohkeudesta – ja ennen kaikkea Chloe Kellyn uudesta legendaarisesta suorituksesta.

Kaunis tämä EM-kesä ei ollut – mutta se oli unohtumaton. Ja sellaisina jalkapallon suurimmat hetket usein tulevat.

Suomen beach volleyn mitaliunelma vaakalaudalla – Ahtiaisen loukkaantuminen ravistelee huippuparia EM-kisojen alla

Kesän piti olla täynnä mahdollisuuksia. Taru Lahti-Liukkonen ja Niina Ahtiainen, Suomen ykköspari beach volleyssa, olivat viemässä suomalaista rantapallounelmaa uusille leveleille. Oltiin mitalijahtiin menossa – ei pelkästään toiveikkaina, vaan realistisin saappain. Mutta nyt, vain päiviä ennen Euroopan mestaruuskisoja Saksassa, tilanne näyttää synkemmältä kuin elokuinen ukkostaivas.

Alamäki alkoi yhdellä polvella

Kaikki näytti hyvältä. Keväällä parivaljakko juhli hopeasijaa Kiinan kovatasoisessa haastajaturnauksessa – Suomen beach volleyn historian paras sijoitus ja mojova palkintopotti kaupan päälle. Itseluottamus nousi, pelikirja toimi, ja maailmalla alettiin puhua Suomesta mitalisuosikkina.

Kesäkuussa Lahti-Liukkonen ja Ahtiainen rikkoivat maagisen top 10 -rajan maailman rankingissa ja nousivat sijalle yhdeksän – ensimmäisinä suomalaisina koskaan. Vielä hetki sitten EM-mitali ei ollut vain haave – se roikkui jo melkein kaulassa.

Mutta sitten polvi sanoi ei.

Ahtiainen loukkasi polvensa juuri ennen kisoja, ja harjoittelu päättyi kuin seinään. Parin yhteispelin hiominen jäi kesken, ja nyt koko turnaus saattaa mennä pipariksi ennen kuin ensimmäistäkään hiekkaa on potkittu ilmaan.

– Suunnitelmat menivät uusiksi. Ei ole ollut helppoa, ja tällä hetkellä ilmassa on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, Lahti-Liukkonen sanoi vakavana.

Viimeinen päätös Ahtiaisen osallistumisesta tehdään maanantai-iltana. Todennäköisyys, että hän nähdään kentällä, on tällä hetkellä valitettavan pieni.

Ketä kentälle, jos unelmakaksikko hajoaa?

Jos Ahtiainen ei pysty pelaamaan, on löydettävä uusi pari nopeasti. Lahti-Liukkosen rinnalle etsitään vaihtoehtoa naisten maajoukkueen sisältä. Potentiaalisia korvaajia ovat:

• Vilhelmiina Prihti
• Anniina Parkkinen
• Sara Sinisalo
• Anniina Muukka

Mukana pohdinnoissa on myös se, mitä Suomi ylipäänsä tavoittelee tässä tilanteessa. Tarjotaanko nuoremmille pelaajille kokemusta – vai vieläkö löytyy tahtoa taistella isoista peleistä?

Ei ensimmäinen isku, mutta ehkä kipein

Beach volley on armoton laji. Kilpailu on kovaa ja marginaalit pieniä. Yhdeksäs sija on ollut suomalaisparin kohtalonluku viime vuosien EM-kisoissa – aina lähellä, mutta ei tarpeeksi. Tänä vuonna kaikki näytti muuttuvan. Nyt unelma voi jäädä hiekan alle loukkaantumisen vuoksi.

– Tämä oli mitalivuosi. Olimme valmiita siihen. Mutta kun tuntuma ja yhteispeli katoavat tällaisessa vaiheessa, pitää miettiä uudelleen, mikä on enää realistista, Lahti-Liukkonen sanoo rehellisesti.

Silti, taustalla enemmän kuin hiekkaa

Tässä parissa on jotain erityistä. Heidän välistä yhteispeliä ei voi harjoitella – se on syntynyt. Ahtiainen ja Lahti-Liukkonen ovat pelanneet yhdessä vuodesta 2022. He eivät tarvitse jatkuvaa kommunikaatiota kentällä – heidän pelisilmänsä puhuvat puolestaan.

Keväällä joukkuetta vahvistettiin brasilialaisvalmentaja Lissandro Dias Carvalholla, joka allekirjoitti neljän vuoden sopimuksen. Hänen johdollaan silmät ovat jo suunnattu Los Angelesin olympialaisiin 2028. Tämä EM-kisa on yksi etappi matkalla.

Kovin mahdollinen startti

EM-turnaus alkaa Düsseldorfin hiekalla tiistaina 30. heinäkuuta. Suomen ensimmäisessä ottelussa keskiviikkona vastaan asettuu vahva espanjalaispari Daniela Alvarez ja Tania Moreno – ei helppo vastus edes terveelle tiimille.

Suomi on F-lohkossa, jossa mukana ovat myös:

1. Saksa
2. Italia

Lohkon kolme parasta pääsevät jatkoon. Vain voittaja etenee suoraan toiselle kierrokselle. Jos Ahtiainen ei pelaa, Suomelle voi tulla tiukat paikat jo avauskierroksella.

Toivoa ei ole kuopattu – vielä

Yksi polvivamma ei saa määritellä koko tarinaa. Suomalaisilla on yhä mahdollisuus yllättää – etenkin, jos kentälle nousee pelaaja, joka tarttuu haasteeseen rohkeasti ja sydämellä.

Ylen kanavilta voi seurata mitaliottelut suorana Yle Areenassa, ja koosteen TV2:lla. Mutta kuka lopulta kentälle astelee, on vielä arvoitus.

Yksi asia kuitenkin tiedetään: näissä kisoissa ei pelata vain pallosta. Pelissä ovat sinnikkyys, päättäväisyys – ja kyky kantaa unelmaa silloin, kun toisen jalka ei kanna.

Mitä sinä tekisit?

Jos saisit päättää, kuka astuisi Ahtiaisen tilalle, kenet valitsisit? Kommentoi alle ja kerro, minkälainen pari voisi vielä nostaa Suomen EM-mitalitaisteluun. Koska pelit kyllä kovenevat – mutta sydän ei jää koskaan penkille.

Alexander Isakin lähtöhalut ajavat Newcastlen kriisiin – onko nousuprojekti romahtamassa

Kesän piti olla Newcastle Unitedille uuden alun alku: siirtoikkuna täynnä mahdollisuuksia, mestaruushaaveita ja kunnianhimoisia suunnitelmia. Todellisuus näyttää kuitenkin toisenlaiselta. Seuran ympärillä leijuu nyt epävarmuuden sumu, ja myrskyn silmään on joutunut kirkkaimpana loistanut tähti – Alexander Isak.

Isak ei ole kuka tahansa pelaaja

Isakin merkitys Newcastlelle on ollut poikkeuksellinen. Hän on johtanut hyökkäystä tehokkaasti ja toiminut uuden aikakauden kasvokuvana. Hänen lähtönsä olisi valtava isku projektille, joka oli vasta saamassa kunnolla tuulta alleen.

• 62 maalia 109 ottelussa
• Liigacupin voitto
• Symboli suuremmista tavoitteista

Media on raportoinut ruotsalaisen tyytymättömyydestä – vaikka virallisesti kyse on ”lievästä lihasvammasta”, kulisseissa puhutaan siirtopyynnöstä. Tilannetta ei helpota, että Liverpool on valmis tarjoamaan 150 miljoonaa puntaa Isakin palveluksista. Hinta on houkutteleva, mutta tunne haikea.

Newcastlen kriisi ei rajoitu kentälle

Myös seuran taustalla kuohuu. Johtoportaassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia:

• Toimitusjohtaja Darren Eales on jäämässä pois sairauden vuoksi
• Urheilujohtaja Paul Mitchell lähti jo kesäkuussa, korvaajaa ei ole löytynyt
• Siirtomarkkinoilla useita epäonnistumisia (Joao Pedro, Liam Delap)

Päävalmentaja Eddie Howe kamppailee nyt sekä kentällä että hallintohuoneissa, mikä ei helpota kauteen valmistautumista. Edessä häämöttää Mestarien liigan otteluruuhka, ja joukkueen rakenne vaikuttaa vielä keskeneräiseltä.

Korvaajan etsintä käy kuumana

Mikäli Isak todella jättää Tynesiden, Newcastle ei voi jäädä odottamaan. Mahdollisia korvaajia on nimetty:

1. Benjamin Sesko – RB Leipzigin 22-vuotias hyökkääjä, joka tunnetaan nopeudestaan ja fyysisyydestään.
2. Viktor Gyökeres – tulikuuma vaihtoehto, mutta hän on jo matkalla Arsenaliin huippudiilillä.

Sesko voisi olla pitkässä juoksussa oikea valinta, mutta onko hän valmis täyttämään fanien odotukset ja Isakin jättämät saappaat? Aika näyttää.

Tulevaisuus vaakalaudalla

Ensi kaudesta piti tulla Newcastlelle käännekohta. Nyt uhkana on paluu keskikastin harmauteen. Jos Isak lähtee eikä yhtä laadukasta vaihtoehtoa löydy tilalle, koko projekti voi kokea vakavan takaiskun.

BBC:n toimittaja Matthew Raisbeck kiteytti: “Tästä piti tulla mullistava kesä – nyt seuraa riivaa kaaos.”

Newcastlen on nyt toimittava:

• Pidettävä kiinni avainpelaajistaan tai löydettävä korvaajat nopeasti
• Vahvistettava seuran ylintä johtoa
• Luotava uudelleen faniyhteisön usko projektiin

Pääkysymys jää ilmaan: pitäisikö Newcastle myydä Isak – vai taistella hänestä viimeiseen asti? Kommentoi alle näkemyksesi ja osallistu keskusteluun.

Suomen nuoret lentopallosankarit yllättivät MM-avauksessa USA:n voitolla

Jos joku olisi ennen turnausta väittänyt, että Suomi voittaa lentopallon nuorten MM-kisojen avauksessa Yhdysvallat, pyörittelisimme todennäköisesti silmiämme ja vetäisimme kahvikuppimme väärään kurkkuun. Mutta juuri näin siinä kävi – ja vielä miten!

Suomen alle 19-vuotiaiden poikien lentopallomaajoukkue teki keskiviikkona kenties ikimuistoisimman debyyttinsä MM-kisatasolla sitten 90-luvun kultavuosien. Joukkue yllätti koko lajimaailman kaatamalla jättisuosikki USA:n erin 3–1 Uzbekistanin pääkaupungissa Taškentissa. Erälukemat: 17–25, 25–17, 25–21, 25–20.

Eikä tämä ollut mikään onnekas lipsahdus – tämä oli harkittu, rohkea ja täydellä sydämellä pelattu ottelu.

Tilastot sanoivat vastaan – mutta sydän voitti

Luvut eivät olleet Suomen puolella. FIVB:n eli kansainvälisen lentopalloliiton rankingissä USA oli kisojen kolmanneksi kovin porukka, Suomi puolestaan vasta sijalla 26. Vastustajalla oli riveissään kuusi yli kaksimetristä pelaajaa, mukaan lukien koko turnauksen pisin pelaaja, tyrmäävän kokoinen 213-senttinen Roman Payne.

Mutta kentällä nämä tilastot haihtuivat ilmaan kuin Uzbekistanin iltapäivän kuumuus.

Ensimmäinen erä oli karu – USA vei sen murskaavasti 25–17 ja Suomi sai aikaan ainoastaan seitsemän omaa pistettä. Monelle saattoi tulla mieleen, että tässä tämä MM-taival nyt olikin. Mutta sitten tapahtui käänne, joka muutti kaiken.

Toisen erän ihme

Toisessa erässä suomalaisnuorukaiset nousivat kuin kansallislaulun viimeisessä säkeistössä. Joukkueen pelaaminen tasapainottui, virheet vähenivät ja tärkein elementti – usko – palasi hymyyn ja liikkeisiin.

Yleispelaaja Kaapo Vanhatupa otti pelin omiin käsiinsä ja paukutti erään seitsemän pistettä. Hänen johdollaan Suomi tasoitti pelin, ja siitä alkoi nousu, jota kukaan ei osannut odottaa. Kolmas ja neljäs erä noudattivat samaa kaavaa: Suomi otti heti komennon ja piti siitä tiukasti kiinni – tehokas syöttö, tiivis torjunta ja koko joukkueen ehjä suoritus takasivat voiton.

Torjunnat päättyivät lopulta Suomelle 12–6. Se yksin kertoo, kuinka kurinalaisesti tämä ryhmä pelasi.

Uudet tähdet esiin lentopallotaivaalle

Useampi suomalaisnimi ansaitsee tästä voitosta kehut, mutta erityisesti kolme pelaajaa erottuivat:

• Kaapo Vanhatupa – 18 pistettä ja hieno ”+10” tehokkuustilasto, joka kuvastaa hänen panostaan kentällä.
• Viktor Viljamaa – hakkurina 15 pistettä, voimakas ja monipuolinen pelaaminen.
• Kasper Vesanen – varma tekeminen toisena yleispelaajana, 12 pistettä ja tärkeä rooli joukkueen hengenluojana.

Vaikka fyysisesti pieni verrattuna vastustajiin, Suomi kompensoi sen taidolla, nopeudella ja ennen kaikkea yhteishengellä. Hyökkäysteho oli 45 %, kun USA jäi 40 %:iin – pieni ero, mutta iso merkitys.

Seuraavaksi vastaan lentopallon jättiläinen: Brasilia

Tämä huima MM-avaus ei kuitenkaan ollut vielä muuta kuin alku. Seuraavaksi Suomi kohtaa Brasilian – toisen maailman lentopallosuuruuden – joka omassa avausottelussaan kaatoi Kolumbian suorin erin 3–0.

Suomen lohko on todella haastava: USA, Brasilia, Etelä-Korea, Kolumbia ja Kuuba. Kaikki muut joukkueet ovat rankingissa suomalaisten yläpuolella. Mutta jos tämä ottelu opetti jotakin, se on tämä: ennakkoasetelmat ovat vain numeroita, eivät kohtaloita.

Historiaa rakentamassa

MM-turnaus on Suomelle vasta neljäs alle 19-vuotiaiden sarjassa. Paras sijoitus – neljäs – saatiin vuonna 1995, ja nyt mukana ovat 2007–2008 syntyneet nuoret, jotka näyttävät olevan matkalla jättämään oman jälkensä historiaan.

Turnauksessa on mukana 24 maata, neljä kuuden joukkueen lohkoa ja viisi alkulohko-ottelua jokaiselle. Pudotuspeleihin etenevät lohkon neljä parasta – ja voitto USA:sta nosti Suomen vahvasti mukaan taisteluun noista paikoista.

Kahvipöytäkeskustelun paikka

Yllättikö Suomi sinutkin? Uskotko, että pojilla riittää virtaa ja sydäntä myös Brasiliaa vastaan? Voiko tämä olla alku jollekin suurelle?

Yksi asia on varma: nämä pojat pelaavat koko Suomen edestä – ja he tekevät sen ilolla, rohkeudella ja energialla, joka tarttuu katsomoon asti.

Kolme muistettavaa asiaa

• 🇫🇮 Suomi voitti valtavan altavastaajana USA:n 3–1
• 🌟 Vanhatupa, Viljamaa ja Vesanen olivat ratkaisupelaajat
• 🔜 Seuraavaksi vastassa Brasilia – eikä mikään ole mahdotonta

Tämä turnaus saattaa vielä kirjoittaa uuden luvun suomalaisen lentopallon tarinaan. Ja jos alkusoitto oli tämä komea Yhdysvaltojen kaato, ei malta odottaa, miten jatko etenee.

Seuraava ottelu: Suomi vs. Brasilia – perjantaina. Viritä koneesi, seuraa peli ja usko lentoon. Näillä pojilla on siivet. 🇫🇮🏐🔥

Aitana Bonmatí johdatti Espanjan EM-finaaliin historiallisessa trillerissä Saksaa vastaan

Kuvittele jalkapallokenttä, jossa kahden suurvallan peli ratkeaa vasta 113. minuutilla. Siinä hetkessä, kun kaikki ovat jo puoliksi valmistautuneet rangaistuspotkukisaan, yksi nainen ottaa vastuun. Ja ratkaisee. Yliluonnollisella tyylillä.

Tämän vuoden jalkapallon naisten EM-turnauksen dramaattisin ilta koettiin, kun Espanja ja Saksa iskivät yhteen välierässä – ja se oli juuri niin sähköinen ottelu kuin saattoi toivoa. Espanja nappasi paikan finaaliin Aitana Bonmatín maagisella osumalla jatkoajalla luvuin 1–0. Samalla syntyi historiaa: tämä oli kisojen neljäs pudotuspeliottelu, joka venyi jatkoajalle – enemmän kuin koskaan aiemmin.

Mutta palataan siihen hetkeen. Aitana Bonmatí sai pallon, näki maalivahdin hiuksenhienon virheasennon ja iski. Jääkylmä sijoitus etukulmaan. Saksa oli lyöty.

– ”Tämä on sitä Bonmatín taikaa. Aivan mieletön maali,” huokaisi Ylen selostaja Matti Härkönen selostuskopistaan. Vieressä istunut asiantuntija Essi Sainio ei voinut kuin hymyillä: ”Mikä kettu oikeasti. Hän varmasti näki tilan tuossa.”

Ja mikä tekee tästä vielä uskomattomampaa? Alle kaksi kuukautta sitten Bonmatí makasi sairaalassa, toipumassa vakavasta virusperäisestä aivokalvontulehduksesta. Osa asiantuntijoista ei uskonut hänen ehtivän kisoihin ollenkaan. Mutta tässä hän nyt oli: tähtenä, sankarina – ja ehkä nyt jo legendana.

Kaksintaistelun toinen puolisko

Saksa pelasi jalat alta. Vaikka Espanja tuli otteluun lievänä ennakkosuosikkina, Saksa ei antanut tuumaakaan periksi. Ottelu oli täynnä taklauksia, taitoa ja toivottomalta näyttäneitä taisteluita, joissa kummallakin oli omat hetkensä loistaa.

Espanjan voittoa olisi ollut vaikeampi kirjoittaa historian lehdykälle ilman heidän maalivahtiaan Cata Collia. Hän kesti paineen kuin vanha tekijä – vaikka hän on vasta 23-vuotias. Viime hetkien huipputorjunnat Klara Bühlin, Carlotta Wamserin ja Lea Schüllerin laukauksista pitivät Espanjan mukana ja ehkä pelastivat koko turnauksen.

Coll ei hymyillyt leveästi, vaikka olisi voinut. Sen sijaan hän vain nyökkäsi – kuin sanoen: “Tämä on minun työtäni.”

Saksan sankarit ja sydänsurut

Maailmanmestari Saksa ei kaatunut ilman taistelua. Itse asiassa he pelasivat yhden kisojensa vahvimmista peleistä, mutta se ei riittänyt tällä kertaa. Joukkue oli aiemmin selviytynyt muun muassa Ranska-voitosta vajaalla pelaajamäärällä – ja nytkin he raastoivat kentällä viimeiseen sekuntiin saakka.

Erityisen rankka ilta oli maalivahdille Ann-Katrin Bergerille. Hän otti tappion henkilökohtaisesti.

– ”Tämä laukaus olisi pitänyt olla minun… Tämä on vain pettymys,” Berger sanoi saksalaiselle televisiokanavalle ARD. Sanat tulivat syvältä – sillä tämä ei ole kuka tahansa maalivahti. Berger on käynyt läpi kaksi syöpähoitoa ja palannut sieltä takaisin maailman huipulle. Nyt hän seisoi kentällä, sydän raskaana.

Matka finaaliin – uusintaottelu historian kirjoihin?

Espanjaa odottaa seuraavaksi Englanti – tuttu vastustaja viime kesän MM-finaalista, jossa espanjalaiset nostivat maailmanmestaripokaalin. Sunnuntaina panoksena on uusi kunnianosoitus: ensimmäinen EM-kulta Espanjan naisten jalkapallohistoriassa.

Ja jälleen kerran, katseet kohdistuvat numeroon 6 – Aitana Bonmatíhin. Siihen kylmänviileään nerouteen, joka näkee etukulmasta tilan, jota muut eivät näe. Kun kysyttiin Bonmatílta, miten se maali oikein syntyi, hän vastasi yksinkertaisesti:

– ”En miettinyt sekuntiakaan.”

Se ei kuulosta rehvastelulta. Se kuulostaa mestarilta.

Yhteenveto – EM-välierän tähtihetket

• Espanja kaatoi Saksan jatkoajalla 1–0
• Ratkaisun iski Aitana Bonmatí 113. minuutilla
• Ottelusta tuli turnauksen neljäs, joka venyi jatkoajalle – uusi EM-ennätys
• Maalivahti Cata Coll paikkasi onnistuneesti puolustuksen virheitä ja piti Espanjan mukana peliin
• Saksa taisteli suurella sydämellä, mutta jäi ilman palkintoa
• Finaali pelataan sunnuntaina 27.7. Italiaa vastaan

Kysymys kuuluu…

Nähdäänkö sunnuntaina toisto vai revanssi? Käyttääkö Bonmatí taikansa vielä kerran? Ja saako Berger uuden mahdollisuuden loistaa?

Yksi asia on varma. Tätä tarinaa ei kirjoita vain tulostaulu. Sen kirjoittavat hetket. Ihmiset. Ja heistä parhain nousi taas kerran esiin, oman aikansa kettu: Aitana Bonmatí.

🔮⚽️ Kommentoi alle – oliko Bonmatín maali mestarin taidetta vai maalivahdin moka?

Kapteeni jätti kentän mutta Tinja-Riikka Korpelan perintö elää suomalaisessa jalkapallossa

Kun Tinja-Riikka Korpela päätti lopettaa maajoukkueuransa, suomalainen jalkapalloyhteisö pysähtyi. Vaikka uutinen ei ollut täysin yllättävä, sen symbolinen paino oli suuri. Koko uransa ajan Korpela – ”Tinni” – oli ollut yksi Helmareiden merkittävimmistä hahmoista.

Hän ei ollut vain kokenein, vaan myös yksi vaikuttavimmista johtajista, joka jätti jälkensä kenttien ulkopuolelle yhtä vahvasti kuin niillä. Tinnin ura sisälsi:

• 128 A-maaottelua
• Osallistumisen neljään EM-lopputurnaukseen
• Menestystä ammattilaiskentillä mm. Saksassa, Norjassa ja Italiassa

Helmareiden päävalmentaja Marko Saloranta kuvailee Korpelaa maailman viiden parhaan maalivahdin joukkoon kuuluvaksi. Mutta kyse ei ollut vain pelillisistä kyvyistä. Korpela oli kapteeni, jonka merkitys korostui pukukopissa, kentällä ja lehdistötilaisuuksissa – sekä silloin, kun käytiin vaikeampia keskusteluja.

Tinnin merkitys joukkueen sieluna

Korpela oli se henkilö, johon nuoret pelaajat nojautuivat ensimmäisessä maaottelussaan. Hän oli moraalinen tukipilari, jonka johtajuus ei kadonnut, vaikka kenttärooli muuttui varapelaajan vastuuksi. Hän otti edelleen kopin, piti tunnelman kasassa, johdatti yhteishenkeä – esimerkillinen kapteeni loppuun asti.

Saloranta muistelee hetkeä, jolloin Tinni ilmoitti päätöksestään:

“Se meni tunteisiin. Kyllä siinä oli nieltävää.”

Korpelan vaikutus joukkueeseen ei ollut vain pelillinen – hän oli majakkana suuntaa näyttävä hahmo. Uusien maalivahtien on haastavaa täyttää hänen saappaansa – sillä kyse ei ole vain torjunnoista, vaan arvoista ja esimerkistä.

Hiljainen rohkeus ja yhteiskunnallinen ääni

Entinen joukkuekaveri ja asiantuntija Essi Sainio nostaa esiin Korpelan hiljaisemman sankaruuden. Hän käytti ääntään niiden puolesta, joiden ääni ei helposti kuuluu. Hän ei pelännyt puhua tasa-arvon, vähemmistöjen ja rasismin puolesta – vaikka tiesi, ettei kaikkien korva ollut suopea.

Tinnin esimerkin ansiosta monelle naisurheilijalle on nyt selvää, että jalkapallo ei ole vain peli – se on alusta puhua tärkeistä asioista. Hänen perintönsä ei jää vain kentälle, vaan se näkyy myös suomalaista naisjalkapalloa muokkaavassa ilmapiirissä.

Matka huipulle – ja sen yli

Korpelan ura ei alkanut selvänä tähtenä. Saloranta kertoo, miten Tinni sai tehdä vuosien työn ymmärtääkseen, mitä huippu-urheilu todella vaatii. Kun loksahti kohdalleen, hän nousi eurooppalaisille kentille – ja ryhtyi nuorten esikuvaksi.

Vaikka Sveitsin EM-kisoissa hän ei enää ollut avauskokoonpanossa, Korpela johti silti joukkuetta henkisesti. Hän oli oikea ystävä ja kapteeni loppuun asti.

Mitä jää jäljelle?

“Kapteenin mentävä aukko. Hyvän ihmisen mentävä aukko.” – Saloranta

Tinnin tarina ei lopu tähän. Se jatkuu Helmareiden treeneissä, nuorten haaveissa ja suomalaisessa naisjalkapallossa, jonka näkyvyys ja yhteiskunnallinen painoarvo ovat nousseet uudelle tasolle.

Kun seuraava nuori maalivahti valmistautuu ensimmäiseen tärkeään torjuntaansa, hän saattaa mielessään kuulla Tinnin äänen:

“Pysy rauhallisena – sinä hoidat tämän.”

Muistot ja perintö

Korpelan lähtö jätti avoimen kysymyksen: kuka astuu seuraavaksi esiin? Hänen hetkiensä muistaminen on osa sitä, miten tarina jatkuu – pelaajien teoissa, sanoissa ja asenteessa. Kommentoi ja jaa omat muistosi: mikä Tinnan hetki jäi sinuun lähtemättömästi kiinni?

Yhteenveto – Korpelan saavutuksia ja arvoja

• 128 A-maaottelua
• 4 EM-lopputurnausta
• Mestaruuksia useissa Euroopan huippuliigoissa
• Arvopuheenvuorot ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Tinja-Riikka Korpela oli enemmän kuin maalivahti. Hän oli ääni, esikuva, tukipilari – ja yhä, vaikka hanskat on ripustettu naulaan, hänen tarinansa elää.

Saga Vanninen rikkoi SE-tuloksen – onko MM-mitali jo näköpiirissä

Kun 21-vuotias Saga Vanninen rikkoi seitsenottelussa Suomen ennätyksen 6 563 pisteellä, kyseessä oli enemmän kuin vain urheilusuoritus – se oli merkki uudesta suomalaisesta superlupauksesta. Vannisen voitto alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa ei jättänyt epäselväksi, etteikö hän olisi valmis ottamaan seuraavan askeleen kansainväliselle huipulle. Kuitenkin asiantuntijoiden mukaan matkalla MM-mitaliin riittää vielä haasteita.

Suomen ennätys ja ehjä ottelu

Vannisen ottelu oli poikkeuksellisen tasapainoinen:

• 100 metrin aidat: 13,25 – henkilökohtainen ennätys
• Pituushyppy: 6,49 m – yksi ottelun vahvimmista tuloksista
• 800 m: 2.11,00 – kova puristus päätöslajiin

Vaikka 200 metriä (24,30) ja keihäänheitto (43,74) jättivät hieman kehitettävää, asiantuntijat uskovat, että parannuksilla näissä lajeissa tulos voisi kohota jopa 6 800 pisteeseen. Se taas olisi lukema, jolla MM-mitali ei ole vain toive, vaan todellinen mahdollisuus. Tietenkin kaikki riippuu siitä, osuvatko suoritukset kohdalleen juuri oikealla hetkellä.

Kolme tähteä, jotka ovat vielä askeleen edellä

Vaikka Vanninen on Euroopan kärjessä, maailman tasolla on vielä muutama nimi, jotka asettavat riman korkealle:

1. Anna Hall (USA) – 7 032 pistettä, maailman toiseksi paras kaikkien aikojen listalla
2. Nafissatou Thiam (BEL) – kolminkertainen olympiavoittaja, vahva arvokisojen paineessa
3. Katarina Johnson-Thompson (GBR) – entinen maailmanmestari ja kokenut kilpailija

Jos nämä urheilijat kilpailevat parhaalla tasollaan, Vanninen joutuu ylittämään itsensä. Kuitenkin, kuten asiantuntija Jesse Jokinen toteaa, yksikin epäonnistuminen muiden joukossa voi avata tilaa yllättäjälle – ja silloin Vannisella on mahdollisuus.

Vahvuus piilee tasaisuudessa

Vannisen suurin etu on hänen poikkeuksellinen tasaisuutensa. Hänen valmentajansa Erki Nool korostaa, että Vannisella ei ole heikkoa lajia, mikä on poikkeuksellista moniottelijalle – saati näin nuorelle.

Tämä tasapaino tekee hänestä potentiaalisen mitalistin, sillä MM-tasolla menestys edellyttää nimenomaan tasaista suorittamista kaikissa seitsemässä lajissa. Erityinen kehitys korkeushypyssä on nostanut Vannisen entistä valmiimmaksi otteluihin terävimmällä huipulla.

Mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi Vanninen nähdään Kalevan kisoissa, missä hän aikoo osallistua pituushyppyyn ja korkeushyppyyn. Nämä kisat ovat välietappi kohti kesän päätavoitetta: Tokion maailmanmestaruuskisoja.

Kun tarkastellaan aiempia MM-pronssien pistemääriä:

• Peking 2015 – 6 590
• Lontoo 2017 – 6 755
• Doha 2019 – 6 501
• Eugene 2022 – 6 707

Vannisen nykyinen piste-ennätys 6 563 on hyvin lähellä – ja mahdollisesti riittävä, jos kisaolosuhteet suosivat ja pienet marginaalit kääntyvät hänen eduksi.

Toivoa, ei haihattelua

Saga Vanninen on kiistatta yksi Suomen lupaavimmista yleisurheilijoista. Hänen tavoitteensa eivät ole pelkkää unelmaa – ne ovat saavutettavissa, jos valmistautuminen jatkuu johdonmukaisena, ja kisapäivänä palaset loksahtavat kohdalleen.

Jos jotain urheilu on opettanut meille, se on tämä: joskus juuri se päivä, jolloin kukaan ei odota suuria, voi muuttua historialliseksi. Vanninen ei ehkä ole vielä suosikki, mutta hän on ehdottomasti mukana pelissä.

Miten sinä arvioit Vannisen mahdollisuudet – voisiko pronssi olla realistinen tavoite Tokiossa?

Naisten jalkapallon EM 2024 lähestyy huipennusta Englanti ja Espanja matkalla unelmien finaaliin

Naisten jalkapallon EM-kisat ovat edenneet huimaan vaiheeseen: jäljellä on enää neljä parasta joukkuetta, jotka taistelevat mestaruuspokaalista. Turnauksen tunnelma on noussut huippuunsa, ja välierät lupaavat draamaa, yllätyksiä ja kenties uuden mestarin nousun parrasvaloihin.

Tuttuja nimiä ja tuoreita tarinoita

Useimmat fanit toivovat Englannin ja Saksan välistä finaaliuusintaa vuoden 2022 tyyliin. Kuitenkin entinen maajoukkuepelaaja Essi Sainio arvelee, että näin ei välttämättä käy – Espanja saattaa sekoittaa pakkaa.

”Espanjan joukkue on rakennettu tätä hetkeä varten. Nyt se alkaa lunastaa lupaustaan,” Sainio toteaa luottavaisena.

Välierä 1: Englanti–Italia (22.7.)

Englanti, hallitseva Euroopan mestari, selvisi välieriin vaikeimman kautta. Puolivälierässä Ruotsi meni nopeasti 0–2-johtoon, mutta Englanti taisteli tiensä tasoihin, voitti rangaistuspotkuilla ja Lucy Bronze upotti ratkaisevan laukauksen.

Italia puolestaan järkytti Norjaa viime hetkien maalilla, kun kapteeni Cristiana Girelli ratkaisi ottelun 2–1-voitollaan.

Essi Sainio uskoo, että ottelun ratkaisee puolustuksen vahvuus ja valmennuksen reagointikyky:

“Englannin puolustus ei ole turnauksen varmin. Millie Brightin poissaolo näkyy. Mutta Wiegman on kokenut – se nähtiin jo Ruotsia vastaan.”

Englannin etuna on kokemus ja syvempi penkki, mikä voi kääntää puntit heidän edukseen, vaikka Girellin virettä kannattaa tarkkailla.

Välierä 2: Saksa–Espanja (23.7.)

Saksa ja Espanja edustavat kahta eri jalkapallokoulukuntaa. Espanja luottaa nuoruuteen, lyhytsyöttöpeliin ja nopeaan rytmiin. Saksa taas nojaa kokemukseen ja turnauskestävyyteen – se on voittanut EM-kultaa jo kahdeksan kertaa.

• Espanja kukisti Sveitsin selvästi 2–0. Claudia Pina nousi joukkueen tähdeksi.
• Saksa taisteli rangaistuspotkujen kautta jatkoon Ranskaa vastaan lähes koko ottelun vajaalla.

Essi Sainion mukaan Espanja on ottelun lievä suosikki:

“Espanjan on kyettävä murtamaan Saksan järkähtämätön puolustus. Mutta jos joku siihen pystyy, niin tämä Espanjan joukkue.”

Moderni pelitapa ja turnauksen paras pelirytmi saattavat siivittää Espanjan finaaliin.

Kohti unelmien finaalia?

Jos Sainion ennustukset toteutuvat, saamme EM-finaalissa nähdä uudenlaisen kohtaamisen: Englannin kova kokemus ja pelillinen rutiini vastaan Espanjan pelirohkeus ja nälkä. Tämä voisi merkitä vuoden 2022 uusinnan jäämistä taka-alalle ja uuden mestarin nousemista jalustalle.

Ennusteet ja odotukset

Ennustetut finaalijoukkueet:

• Englanti – tehokkuus, kokemus ja taktinen varmuus
• Espanja – moderni pelityyli, rytmi ja nuoruuden nälkä

Finaali pelataan 27.7. Silloin selviää, kenelle mestaruuspokaali lopulta kuuluu.

Yhteenveto – asiantuntijan voittaja-arviot:

1. Englanti voittaa Italian
2. Espanja nousee finaaliin Saksan kustannuksella

Luvassa on historiallinen finaali – ehkä uusi klassikko. Kumpi sinun mielestäsi voittaa? Veikkaa rohkeasti ja seuraa, kuinka kisojen taival huipentuu!

Ystävyyttä ja yllätyksiä Lontoon Timanttiliigassa – Olivia McTaggart loisti Wilma Murron rinnalla

Lauantai-iltana Lontoo muuttui todelliseksi urheilujuhlan näyttämöksi, kun Timanttiliigan osakilpailu toi yhteen maailman yleisurheilun huiput. Yksi illan suurimmista yllättäjistä nähtiin naisten seiväshypyn kilpailussa, jossa Uuden-Seelannin Olivia McTaggart otti voiton ja samalla koko yleisön sydämet.

Olivia McTaggart – ilta, joka muutti kaiken

Vain harva olisi osannut odottaa, että 24-vuotias McTaggart veisi voiton sellaisilta nimiltä kuin Olympiavoittaja Katie Moon, Euroopan mestari Angelica Moser tai kotikenttänsä suosikki Molly Caudery. Suorituksellaan 4,73 metriä hän ei rikkonut pelkästään omaa ennätystään, vaan ylitti myös katsojien odotukset.

Tämä ei ollut vain kilpailuvoitto – se oli tarina ystävyydestä, sillä Olivia McTaggartin rinnalla kasvoi tunnistettava suomalaisnimi: Wilma Murto. Vaikka Murto ei tällä kertaa kilpaillut, hänen ja Olivian välinen ystävyys loisti kisakentän ulkopuolellakin.

Julien Alfred – sprintin suunnannäyttäjä

Sprinteissä illan kruunasi Julien Alfred, joka hurjasteli 200 metrin kauden kärkiaikaan 21,71 haastavissa olosuhteissa. Saint Lucialainen juoksija osoitti olevansa vakavasti otettava kultajahtaja myös tällä matkalla – ei vain sadalla metrillä.

Lontoon tulos oli vahva viesti kanssakilpailijoille ja kannattajille: Alfredilla ei ole aikomusta jäädä hopealle. Hän on nyt nopeasti nousemassa olympiakesän kirkkaimpien tähtien joukkoon.

Mykolas Alekna – kiekkomiehen kuninkaallinen

Illan kenties vakuuttavin suoritus nähtiin miesten kiekkopaikalla, jossa Mykolas Alekna tempaisi 71,70 metrin heiton ja otti sekä voiton että uuden Lontoon Timanttiliigan ennätyksen. Vasta 21-vuotiaana Alekna jatkaa isänsä Virgilijuksen jalanjäljissä – eikä vähiten siitä, että rikkoi aiemmin keväällä maailmanennätyksen.

Emmanuel Wanyonyi – 800 metrin mestarijuoksu

Miesten 800 metrin kisassa nähtiin todellista taktiikkaa ja tahtoa. Kenian Emmanuel Wanyonyi osoitti, miksi häntä pidetään maailmanennätyspotentiaalina. Ajalla 1.42,00 hän piti hallitsevan maailmanmestarin Marco Aropin (1.42,22) takanaan ja torjui myös Max Burgin kotikentän rynnistyksen (1.42,36).

Wanyonyi hallitsi juoksua alusta loppuun – ja tämä ilta oli hänen näyttämönsä.

Timantteja, ystävyyttä ja yllätyksiä

Lontoon kisaillassa yhdistyi ennustettavuus ja yllätys. Alekna ja Wanyonyi lunastivat odotukset, mutta McTaggartin voitto oli satu-urheilun kauneimmillaan. Ja taustalla suomalaisille erityisen ilahduttavaa – hetki, jossa Wilma Murron ystävä säteili voiton kirkkaudessa.

Urheilu ei ole vain mittareita ja numerotuloksia. Se rakentuu hetkistä, ystävyydestä ja yllätyksistä. Timanttiliigan Lontoo osoitti tämän jälleen kerran.

Illan tärkeimmät hetket pähkinänkuoressa

• 🇳🇿 Olivia McTaggart ylitti 4,73 m ja voitti naisten seipään – päihitti kaikki suosikit.
• 🇱🇨 Julien Alfred juoksi 200 metrin kauden kärkituloksen 21,71 vastatuulessa.
• 🇱🇹 Mykolas Alekna heitti kiekon 71,70 metriin – uusi Lontoon kisojen ennätys.
• 🇰🇪 Emmanuel Wanyonyi dominoi miesten 800 metriä ajalla 1.42,00.

Mikä oli sinun suosikkihetkesi Timanttiliigasta? Yllättikö McTaggartin huima voitto? Jaa ajatuksesi kommentoimalla! 👇

Henri Puputin suorasanaiset kommentit kuumentavat pesäpallokeskustelua – KPL:n mestaruusjuna puksuttaa vahvasti eteenpäin

Viikonloppuna Kouvolassa koettiin pesäpallon juhlahetki, kun Kouvolan Pallonlyöjät (KPL) nappasi selvän voiton Manse PP:stä jaksoin 2–0 (6–2, 3–1). Kotijoukkueen peli säteili varmuutta ja voitontahtoa, ja kotiyleisö sai nauttia laadukkaasta ulkopelistä ja tehokkaasta sisäpelistä. Yksi asia oli selvää: KPL on vakavasti otettava mestariehdokas.

KPL dominoi kenttätapahtumat, kotiyleisö myhäili tyytyväisenä

Kenttätapahtumien perusteella KPL pelasi vakuuttavaa pesäpalloa. Sarjakärki venytti eroa muihin selkeällä voitolla, ja erityisesti Patrik Wahlsten oli elementissään iskemällä kolme juoksua. Myös KPL:n ulkopeli oli timanttista ja tehokasta.

Pelinjohtaja Petri Tuuva antoi ottelun jälkeen tunnustusta joukkueensa vahvalle esitykselle:

– Toinen jakso oli vähän kangerteleva, mutta saatiin tarvittavat juoksut tehtyä. Ulkopeli piti hyvin. Vahva peruspeli meiltä.

Manse PP:n hyökkäys tökki – ja nyt alkaa pinna kiristyä

Manse PP:n esitys puolestaan oli vaisu ja ailahteleva. Joukkueen hyökkäyspeli ei ottanut tuulta alleen, mikä näkyi suoraan tulostaululla. Kokeneen pelaajan Henri Puputin ääni nousi esiin ottelun jälkeen, eikä hän karsastanut suorapuheisuutta.

– Paljon tehtiin virheitä, ja Kouvola käytti omat paikkansa hyväkseen. Sisäpeli ei lähtenyt missään vaiheessa kulkemaan.

Puputti huomautti pelin laadun epätasaisuudesta ja toi esiin huolen siitä, ettei mestaruuksia voiteta vain yksittäisillä voitoilla. Suurin huomio kohdistui kuitenkin hänen kritiikkiinsä liigaohjelmaa kohtaan.

”Kolme peliä neljässä päivässä? Kiitos siitäkin, liitto.”

Puputti nosti esiin tiukan otteluohjelman, jossa Manse PP:llä on kolme peliä vain neljän päivän aikana Itä–Länsi-tapahtuman jälkeen. Hänen kritiikkinsä sai nopeasti huomiota:

– Kiitos liitolle siitäkin, että ohjelma on näin hienosti rakennettu. Kolme peliä neljässä päivässä Itä–Lännen jälkeen. Voisi vähän miettiä, etenkin näillä helteillä.

Liiton tekemät ratkaisut herättävät kysymyksiä pelaajien jaksamisesta. Tiheä pelitahti kuumilla keleillä voi johtaa loukkaantumisiin ja vaikuttaa koko sarjan laatuun. Puputti ei puhunut vain itsestään – vaan kaikista, jotka kentällä tekevät työn.

KPL:n mestaruusunelma porskuttaa – kunhan terveystilanne pysyy kohdallaan

Kouvolassa unelmoidaan silti isoista saavutuksista. Ottelun lähes 4 000 katsojaa loivat huikean tunnelman, ja asiantuntijakommentaattori Sami-Petteri Kivimäki näki kentällä erityistä kipinää:

– Pelaajilta näki, että nauttivat. Yleisö tempautui mukaan. Jos tuo hurmos jatkuu, kaikki on mahdollista.

Kohti syyskierrosta mentäessä KPL:n avaimet menestykseen ovat:

• Tiivis ja virheetön ulkopeli
• Tehokas sisäpeli tärkeillä hetkillä
• Kokoonpanon terveenä pysyminen

Ilman näitä palikoita, mestaruuden tavoittelu voi jäädä vain haaveeksi.

Puputin viesti: kritiikki ei ole valitusta, vaan rakkaudesta lajiin

Henri Puputin suorasukainen puheenvuoro ei ollut pelkkää kritiikkiä. Se oli osoitus välittämisestä – lajia, pelaajia ja koko pesäpalloyhteisöä kohtaan. Itä–Länsi-viikonloppu tuo esille lajin parhaat puolet, mutta samalla on hyvä hetki tarkastella myös varjopuolia.

Puputti kiteytti viestinsä ytimekkäästi:

– Voisi vähän miettiä.

Nyt voi olla oikea aika miettiä enemmän kuin vähän.

✨ Kolme isoa pointtia tästä jutusta:

1. Kouvolan Pallonlyöjät jatkaa Superpesiksen kärjessä esittäen vakuuttavaa peliä Manse PP:tä vastaan.
2. Henri Puputti nosti esiin pelaajien kuormituksen ongelmat ja haastoi Pesäpalloliiton otteluohjelman suunnittelussa.
3. KPL:n mestaruushaaveet elävät, mutta terveystilanne ja pelin kokonaislaatu ratkaisevat lopullisen menestyksen.

🗣 Mitä mieltä sinä olet? Onko pesäpalloilijan kuormitus mennyt liian kovaksi? Kommenteissa sana on vapaa.